Sinä, joka käytät kutsumanimenä toista nimeäsi, miksi et käytä ensimmäistä nimeäsi? Miksi tykkäät toisesta nimestä enemmän?
Mun sisko käyttää toista nimeään kutsumanimenään, koska koulussa oli samaan aikaan tyttö, jonka kanssa hän ei tullut toimeen. Tällä tytöllä oli sama nimi kuin mun siskolla. Siksi hän ei halunnut, että häntä kutsutaan samalla nimellä kuin tuota toista tyttöä ja niinpä hän vaihtoi kutsumanimekseen toisen nimensä.
Mikä on sinun syysi?
Kommentit (15)
Kukaan ei ole koskaan kutsunut minua ensimmäisellä nimelläni.
Koska aina on kutsuttu toisella nimellä.
Aika monella varmaan tuo syy, että vanhemmat antaneet nimen, jossa toinen nimi on se kutsumanimi.
Tuttavani on Sirpa. Hän käyttää toista nimeään Annelia. On kyllä oikeasti ihan sirpa, riivinrauta.
Miksi ette sitten vaihda sitä toista nimeä etunimeksenne?
Vanhemmat päätti nimen ja millä kutsutaan
Vaihto olisi vaikeaa
Yksi opiskelukaveri oli tyyliin Mikko koulussa ja kotona Olli. Hankalaa sekin
Vanhemmat päättivät, että toinen nimeni on kutsumanimeni. Sukunimi on myös sen verran hankala lausua, että etunimeni kanssa sanottuna on kieli solmussa. Etunimeni on kyllä ihan kiva. Sisareni kohdalla sama juttu. Oli tietyt nimet mitkä haluttiin, mutta ne ei sopineet sukunimen kanssa toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette sitten vaihda sitä toista nimeä etunimeksenne?
Miksi vaihtaisin nimen, joka ei ole minun identiteettini? Mieti itse, että otat käyttöösi aivan vieraan nimen.
Ennemmin tiputan ensimmäisen nimeni kokonaan pois maistraatissa.
Minun isoveljeni ei osannut sanoa oikein nimeäni, joten minua alettiin puhutella toisella nimellä. Nyt olen ottanut ensimmäisen käyttööni, mutta mieheni keksi, että kaikki tutut puhuttelevat minua toisella nimellä, joten hänkin siirtyi sen käyttöön..tai sitten vain eukkoseni..
Mutta samahan tuo, tottelen kumpaakin sujuvasti ja suhteellisen harvinaisia molemmat, joten eipä ongelmia.
Miehen suvulle ja tutuille olen painajainen, kun esittelen itseni toisella nimellä ja mies puhuttelee toisella..luulivat alkuun, että meitä on kaksi.
Hauskoja tilanteita näin kyllä syntyy, mutta rakkaalla lapsella monta nimeä.
Suomessa ne kaikki on kyllä etunimiä olipa etunimiä 1-3. Joten ei sitä tartte vaihtaa, miksi pitäisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette sitten vaihda sitä toista nimeä etunimeksenne?
Miksi vaihtaisin nimen, joka ei ole minun identiteettini? Mieti itse, että otat käyttöösi aivan vieraan nimen.
Ennemmin tiputan ensimmäisen nimeni kokonaan pois maistraatissa.
Kysyjä kysyi, miksei vaikka vaihda nimien paikkaa, ei sitä, miksei vaihdeta kutsumanimeä toiseksi.
Turhaa veivaamista, kun asiat toimii näinkin. Ja mitä omaan nimeeni tulee, pidän myös etunimestäni, mutta ei niitä kukaan hullukaan vaihda toisin päin. Etunimi on täynnä ärrää ja kovia kirjaimia, samoin sukunimi ja vähän g:tä päälle.
Joskus teininä päätin, kai lähinnä kapinoidakseni, että haluan käyttää toista nimeäni kutsumanimenäni. Lukioon mennessä ilmoitin sen kutsumanimekseni ja viimeistään kun nuorena vietin useamman vuoden ulkomailla, vakiintui tämä reippaasti kansainvälisempi nimi käyttöön. Oikeastaan isovanhempani ja toisinaan isäni ovat ainoat ihmiset, jotka vielä mua tuolla ensimmäisellä etunimellä kutsuvat.
Kysyjällä on tuskin kaikki ihan kotona. "Miksi et käytä ensimmäistä nimeäsi". Sarjassamme niin typeriä kysymyksiä kuin olla ja voi.
Käytän omaa nimeäni, sitä minkä vanhempani ovat minulle valinneet. Ensimmäisen nimeni voisin tiputtaa kokonaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette sitten vaihda sitä toista nimeä etunimeksenne?
Ai että Sirkka Mirjamista (kutsumanimi Mirjami) tulisikin virallisesti Mirjami Sirkka? No jos se nimi vaikka kokonaisuutena kuulostaa paremmalta juuri siinä järjestyksessä, missä se on annettu, vaikka kutsumanimi olisi se toinen.
Kavereilla on poika, jonka nimi on tyyliä "Joona Valtteri" ja kutsumanimenä toinen nimi. Aika hullulta kuulostaisi "Valtteri Joona" -nimi.
Miehellä on sisko, jonka nimi on tyyliä "Pirjo-Liisa", kutsumanimenä yhdysnimen toinen osa eli "Liisa". Se vaan nyt kokonaisuudessaan kuulostaa paremmalta kuin "Liisa-Pirjo" tai "Liisa Pirjo".
Ja kun ihmisiä kuitenkin puhutellaan kutsumanimellä, niin aika harvoin tarvitaan edes sitä virallista koko nimeä kaikkine etunimineen.
Minun vamhempani aloittivat kutsumaan minua toisella nimelläni, kun olin vauva.
En edes tunnista ensimmäistä nimeäni. Se en ole minä.