Miten kestät avokonttorimelussa?

Ei meillä ole meluisaa. Olisi kamalaa istua yksin jossain kopissa koko päivä.

Siihen tottuu, ikävä kyllä. Sitten kun joskus on esim. illalla töissä niin huomaa todella miten kova meteli päivällä on.

Avokonttori menee, mutta miten kestää päiväkotimelussa!

Vierailija kirjoitti:

Miten kestät meteliä avokonttorissa?

En kestäkään. Perseestä kun yrittää keskittyä ja kolleegat kailuttaa puhelinkokouksiaan. Työteho alle puolet siitä mitä kunnon toimistohuoneessa olisi.

Mitä meteliä aikuiset ihmiset toimistossa pitävät? Toki puhelimet joskus soi, mutta kai jokainen osaa ääntään kontrolloida niin ettei turhaa kailota?

Huonosti. T. se joka on valittanut täällä puolenkymmentä kertaa epämääräisesti yksinään mölisevästä työkaveristaan. 

Puhelintyön pienimpiä huolia. Enemmän stressaan itse puhelintyötä.

Hyvin. Jos haluan tehdä  syvää keskittymistä vaativaa työtä valitsen hiljaisen tilan tai pidän etäpäivän. Eniten kumminkin työskentelen vuorovaikutteisellä vyöhykkeellä. Jos aiheutan normaalia enemmän ääntä, esim. kouluttaessani skypellä tai ollessani aktiivinen kokousosallistuja menen vetäytymistilaan. 

Viihdyn monitilaratkaisussa, voit valita joka aamu parhaiten itsellesi sopivan työpisteen ja tarpeen mukaan vaihtaa tilaa päivän kuluessa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin. Jos haluan tehdä  syvää keskittymistä vaativaa työtä valitsen hiljaisen tilan tai pidän etäpäivän. Eniten kumminkin työskentelen vuorovaikutteisellä vyöhykkeellä. Jos aiheutan normaalia enemmän ääntä, esim. kouluttaessani skypellä tai ollessani aktiivinen kokousosallistuja menen vetäytymistilaan. 

Viihdyn monitilaratkaisussa, voit valita joka aamu parhaiten itsellesi sopivan työpisteen ja tarpeen mukaan vaihtaa tilaa päivän kuluessa.

Toimis jos vaan ois niitä vetäytymistiloja...

Meillä ei ole vetäytymistiloja, ei erillisiä huoneita, ei etäpäiviä eikä edes joustavaa työaikaa. Mä joudun kuuntelemaan tällaista: tsshh, niri narin narin nirin, tshhhh, kraapskraapskraaps koko työpäiväni ajan. Se kuuluu sermin takaaja kolmen minuutin hiljaisuus on  harvinainen. Jopa keittiö on samaa avotilaa, mutta onneksi voin joskus paeta sinne, sinne sentään kuuluu heikommin. Joskus kun on helpompaa hommaa, sitä ei niin ajattele, mutta mun homma on pikkutarkkaa ja keskittymistä vaativaa. Tuo ääntely on todella niin kovaa, että vaikka on musiikki korvilla, kuuluu läpi. 

Ihan niin kuin suurin osa muistakin, eli laput korville ja musiikkia. 

Pakko ihmetellä joidenkin ihmisten vaikeaa elämää. 

Vastamelukuulokkeet 👍

Vierailija kirjoitti:

 

Viihdyn monitilaratkaisussa, voit valita joka aamu parhaiten itsellesi sopivan työpisteen ja tarpeen mukaan vaihtaa tilaa päivän kuluessa.

Mitenkäs työpisteen ergonomia, jos joka kerran joutuu eri työpisteelle?

Varmaankaan nuorena vääränlainen ergonomia ei haittaa, mutta myöhemmällä iällä on varmaankin niskat tosi jumissa...

Radiot soi ja vielä eri kanavat, itsekkäät leveeperseiset akat. Eikä siinä vielä kaikki. Yhden piti suihkutella pullo hajuvettä, kun lähti syömään tai palaveriin. Varmaan piti se paskan haju peittää. Kiva sit astmaatikkona, ku niit v..n ikkunoitakaan ei saa avattua.

Yritn monta kertaa vihjata hajusteista, mut ei. Pomokin mainitsi palaverissä tää hajupossu vasn nauroi.

Se olisikin helppoa, kun voisi pitää etäpäiviä tai laittaa kuulokkeet korville, mutta kun on pakko olla koko ajan kuulolla, kun reagointia vaativaakin tulee vähän väliä. Niin on sitten pakko kuulla kaikki turhanpäiväinen kälätys.

Kun aamupäivän aikana joutuu kuulemaan viidettä kertaa samat arkipäiväiset jutut lapsiperheen eilisiltaisista tekemisistä (kun jokaiselle työtoverille ne on ihan pakko kertoa erikseen!), tekisi mieli sanoa tai tehdä "jotain".

Kun työ on kuitenkin tarkkuutta vaativaa, kuukauden vaihteissa aikatauluihin sidottua ja sitä on paljon, tuntuu sietämättömältä, että työskentelytiloissa ollaan kuin sillit suolassa ja osa työtovereista katsoo lähes tyspäiväisen seurustelun oikeudekseen.

Kestän paremmin melussa kuin hiljaisuudessa. Ehkä muinoin häirikköluokassa olemisen vaikutuksia.

Joku tykkää avokonttorista, joku ei. Itse tykkään, enkä haluaisi yksin jonnekin koppiin kököttämään, vaikka en mikään supersosiaalinen olekaan. Avokonttorissa pysyy paremmin "hereillä".

En kestäkään. Esimieheni ajattelee ääneen ja selostaa kaikki tekemänsä asiat, työkaverit kailottavat kuorossa puhelimeen, ja viereisen kokoustilan äänet kuuluvat seinien läpi. Musiikin kuuntelemista ei katsota hyvällä, koska pitäisi olla kuulolla, jos joku sattuu tarvitsemaan jotakin. Etätöihin ei ole mahdollisuutta. Olen aina työpäivien jälkeen henkisesti aivan poikki, kun keskittyminen vaatii hirveää pinnistelyä.