Miksi kuollut lapsi pitää synnyttää?

Se taitaa olla äidille turvallisempaa, ja siinä kohtaahan ei enää lapsen turvallisuudesta tarvitse huolehtia.

Ihmettelin samaa. Jos oli jo muutenkin leikkauspöydällä, miksei suoraan leikattu vaan pitää olla kuollut vauav sisällä :(

Elimistölle parempi, toipuu synnytyksestä paremmin ja nopeammin kuin leikkauksesta. Komplikaatiovaara leikkauksessa aina usompi,

Koska keisarinleikkaus on iso leikkaus. Kaikissa vatsan alueelle tehtävissä leikkauksissa on isot riskit.

Olisiko parempi jättää sisälle?

Keisarinleikkauksen riskiä ei kannata ottaa kuolleen lapsen takia. Se on iso leikkaus. Minustakin tuntuu täysin kohtuuttomalta, että kuollut pitää synnyttää. Mutta vissiin se on tärkeä osa surutyötäkin.

Ok. En tiedä aiheesta juuri mitään, siksi kysyin. Se kuulosti minusta niin surulliselta.

Vaikea uskoa tuota aloituksen "lapsi olikin heikosti hengissä", lasta kuitenkin monitoroidaan ultraamalla, dopplerilla tai ktg:llä, aika outoa, että sektiota valmistellessa on muka luultu vauvan yhtäkkiä kuolleen ja se onkin myöhemmin hengissä?? Eiköhän se ultrata todella tarkkaan, jos kuolleeksi epäillään, jotain elonmerkkejä sikiössä näkyy jos on elossa.

Mutta synnyttää täytyy mieluiten sen vuoksi, että paitsi sektio on iso varsan alueen leikkaus, niin se tuottaa riskejä myös seuraavia raskauksia ja synnytyksiä ajatellen. Mm. Kohtukuoleman/istukan irtoamisen, kohdun repeämisen riski on jo yhden sektion jälkeen suurempi verrattuna alatiesynnytykseen. Ikäväähän se on, ja todella raskasta varmasti siinä tilanteessa. :/

Minä olen synnyttänyt kuolleen lapsen. Synnytys oli täysin kivuton, koska sain kaiken mahdollisen kivunhoidon mitä normaalisynnytyksessä ei olisi voinut antaa. Synnytys oli  fyysisesti kivuton, mutta henkisesti ei.

Syyt alakautta synnytykseen on mm: pienempi riski äidille kuin keisarileikkauksessa ja psyykkinen työ lapsen kuoleman vuoksi pääsee alkamaan ilm. paremmin.

Muilta ihmisiltä tuli kauhistelua siitä, että kuollut lapsi oli kohdussani pari päivää. Synnytys käynnistettiin kyllä, mutta syntymään meni kuitenkin aikaa. Itse en olisi halunnut päästää lapsestani irti... :(

http://www.mtv.fi/lifestyle/hyvinvointi/artikkeli/laakarit-kertoivat-ai…

Tuossa linkki vielä t. ap

Olen synnyttänyt lapsen josta tiedettiin että jos jostakin syystä syntyy elossa, kuolee heti. Minulle sanottiin että kuolleesta lapsesta lähtisi bakteerikanta sektiohaavaan ja suoraan verenkiertoon joka olisi hengenvaarallinen. En sitten tiedä onko näin. Ei todellakaan ollut kivutonta..

Keisarileikkaus, ei keisarinleikkaus

Olen myös synnyttänyt kuolleen lapsen. Vaikka ensin olin järkyttynyt ajatuksesta, tajusin hyvin pian shokista huolimatta, miten tärkeää se minulle oli. Nimenomaan henkisesti tärkeää, halusin kuolemasta huolimatta saattaa pikkuisen tähän maailmaan, se oli ikäänkuin ainoa asia, jonka hänen vuokseen voin tehdä. Minä olen kuitenkin hänen äitinsä, vaikka hän onkin jo kuollut. Jos äidin henki on vaarassa alatiesynnytyksen komplikaatioiden vuoksi, en tietenkään pidä leikkausta yhtään vähempiarvoisena. Olen vain onnellinen, että synnytin.

Vierailija kirjoitti:

Olen myös synnyttänyt kuolleen lapsen. Vaikka ensin olin järkyttynyt ajatuksesta, tajusin hyvin pian shokista huolimatta, miten tärkeää se minulle oli. Nimenomaan henkisesti tärkeää, halusin kuolemasta huolimatta saattaa pikkuisen tähän maailmaan, se oli ikäänkuin ainoa asia, jonka hänen vuokseen voin tehdä. Minä olen kuitenkin hänen äitinsä, vaikka hän onkin jo kuollut. Jos äidin henki on vaarassa alatiesynnytyksen komplikaatioiden vuoksi, en tietenkään pidä leikkausta yhtään vähempiarvoisena. Olen vain onnellinen, että synnytin.

Osanottoni. Itku tuli, kun luin tämän.

Koska leikkaus on aina riski. Koskaan ei tehdä leikkausta ilman hyvää syytä (paitsi ameriikan ihmemaassa mut siellä ajatellaan vain rahaa). Aina mahdollisimman vähän leikattua lihaa, koska jälkeiset tulee sit luonnollisesti pois, ei oo infektioista liikaa huolta, palautuu nopeammin yms yms.

Ja kahden keisarileikkauksen jälkeenei enää saa synnyttää normaalisti ja jokainen leikkaus on uusi riski äidille ja uusille raskauksille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös synnyttänyt kuolleen lapsen. Vaikka ensin olin järkyttynyt ajatuksesta, tajusin hyvin pian shokista huolimatta, miten tärkeää se minulle oli. Nimenomaan henkisesti tärkeää, halusin kuolemasta huolimatta saattaa pikkuisen tähän maailmaan, se oli ikäänkuin ainoa asia, jonka hänen vuokseen voin tehdä. Minä olen kuitenkin hänen äitinsä, vaikka hän onkin jo kuollut. Jos äidin henki on vaarassa alatiesynnytyksen komplikaatioiden vuoksi, en tietenkään pidä leikkausta yhtään vähempiarvoisena. Olen vain onnellinen, että synnytin.

Osanottoni. Itku tuli, kun luin tämän.

Kiitos, aikaa siitä on jo 11 vuotta, ja sain sen jälkeen terveen lapsen, mutta edelleen muistan hänet joka päivä. Olen kahden lapsen äiti, vaikka elossa onkin vain yksi silmäterä ☺

Synnytin esikoiseni ja toistaiseksi ainoan lapseni kuolleena. Henkisen puolen kannalta synnyttäminen oli tärkeä kokemus, olen todella synnyttänyt lapseni ja tullut äidiksi, vaikka en häntä saanut kotiin asti.

Valokuvat tyttärestäni ja kartongille painetut jalanjäljet ovat kalleimmat aarteeni.

Vierailija kirjoitti:

Olen synnyttänyt lapsen josta tiedettiin että jos jostakin syystä syntyy elossa, kuolee heti. Minulle sanottiin että kuolleesta lapsesta lähtisi bakteerikanta sektiohaavaan ja suoraan verenkiertoon joka olisi hengenvaarallinen. En sitten tiedä onko näin. Ei todellakaan ollut kivutonta..

MITEN sellainen ihminen voisi synnyttää alakautta, jos ennestään olisi vaikka kaksi sektiota? Silloin ei voi, pitäis leikata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen synnyttänyt lapsen josta tiedettiin että jos jostakin syystä syntyy elossa, kuolee heti. Minulle sanottiin että kuolleesta lapsesta lähtisi bakteerikanta sektiohaavaan ja suoraan verenkiertoon joka olisi hengenvaarallinen. En sitten tiedä onko näin. Ei todellakaan ollut kivutonta..

MITEN sellainen ihminen voisi synnyttää alakautta, jos ennestään olisi vaikka kaksi sektiota? Silloin ei voi, pitäis leikata?

En osaa sanoa. Itse olisin todella mieluummin ottanut sektion ja pyysin sitä moneen kertaan. Oli ihan kamalaa synnyttää lapsi josta ei tiedä onko hengissä vai ei eikä kipulääkitystä jostain syystä meinannut saada. Sairaalassaolo oli kamalaa, henkilökunta vältteli minua eikä kukaan katsonut silmiin. Traumatisoiduin, kyllä. Lääkäri nauroi kun pyysin sterilisaation synnytyksen yhteydessä. Jäin "yllättäen" lapsettomaksi kokonaan.