Imettäneille kysymys nänneistä.

Imettäminen on tuskaa ensimmäiset pari kuukautta, toi ei ole vielä mitään!

Aluksi teki todella kipeää, n. ekat kolme viikkoa. Nyt vauva 3kk eikä tunnu missään. Kannattaa kärvistellä se alku, käyttää lanoliinia ja maidonkerääjiä (ei pääse hankaamaan vaatteisiin) ja tietysti kivun pitkittyessä ja ollessa sietämätöntä tarkistuttaa ainakin vauvan imuote.

Tsemppiä :)

Vierailija kirjoitti:

Imettäminen on tuskaa ensimmäiset pari kuukautta, toi ei ole vielä mitään!

Mikä siinä niin tuskaa nyt on? Eikö kiinnostais vauvaa ruokkia?

Kiitos tiedoista! :)

Ap

Ei ollut mulle imettäminen koskaan tuskaa kahta rintatulehdusta lukuun ottamatta.

Täällä on ollut aika hyviä kuvailuja niistä imettämisen aloituskivuista, parhaiten ehkä kuvastaa se arvio että tuntuu samalta kuin joku viiltelisi puukolla rintoja... Helpohkoa yrittää olla hiljaa ja pelästyttämättä vauvaa kun tekisi mieli huutaa kuin sikaa tapettaessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Imettäminen on tuskaa ensimmäiset pari kuukautta, toi ei ole vielä mitään!

Mikä siinä niin tuskaa nyt on? Eikö kiinnostais vauvaa ruokkia?

No siis, se sattuu. Sattuu koko ajan ja vielä enemmän silloin kun vauva imee. Nännit on verillä. Ruvet repiytyy paitaan. Sattuu.

Mikä tämän ymmärtämisessä niin vaikeaa oli? Eikö kiinnostais osata lukea?

Eipä ollut tuskaa minulle. Nautin imettämisestä valtavasti.

Kipu loppuu ja nännit menee ns. tunnottomiks. Kannattaa rasvata paljon nännejä. Mullakin oli raskausaikana arat mut tosiaan imetysvaiheessa ne meni tunnottomiksi. Maidonnousuun auttaa lasi alkoholitonta olutta.

En ole raskaana mutta nännit oli teini-iässä todella arat niin tein vanulapuista "laastarit" niiden päälle :D tarpeeksi kun teippaa niin ne ei hankaa ja välillä laitoin rasvaakin sinne väliin niin helpotti edes jonkun verran :) harmi kun teininä ei viitsinyt kotona ilman paitaa hengailla mutta näin aikuisena ratkaisisin ongelman hillumalla puolialasti

Ei sattunut missään vaiheessa tippaakaan:)

Ei kaikkia satu. Jos sattuu, kyseessä on todennäköisesti vauvan vääränlainen imuote (joka on korjattavissa), tai sammas nänneissä/vauvan suussa. Mulla yhden lapsen imetys sattui ekat kuukaudet ihan vietävästi, muiden ei. Tällä vauvalla olikin sammasta suussa, kielessä sellaista valkoista peitettä. Netistä löytää lisää tietoa.

Mulla ei nännit olleet kipeät, mutta rinnat oli. Imetys oli ainut, joka vähän helpotti kipua. Söin vahvoja särkylääkkeitä mahani kipeäksi ilman apua. Ulos ei pystynyt menemään helteellä villaan vuorautuneenakaan, tai tissit pamahti välittömästi tosi kipeiksi. Lopetin sen touhun viiden viikon jälkeen.

Oli mullakin raskaana kipeät rinnat ja nännit, imettäessä ei sitten ollenkaan. Meitä on niin erilaisia :)

mä muistan kans, kun ekat pari viikkoa sattu niin, että itkin sekä kivusta että siitä ankarasta pettymyksestä, että miten tämä voi sattua näin paljon (perus olenpa minä erityisen huono äiti, kun näin sattuu jne. fiilikset, esikoinen oli siis kyseessä). sitten vaan erään kerran, kun otin vauvan syömään, ja oikeen sydäntä kirveli se kohta alkava kipu, niin kun vauva nappas kiinni, ni ei enää sattunut :O aivan kuin taikaiskusta. sillon aloin nauraa ja itkeä :D toivottavasti itselläsikin helpottaa ajan kanssa :)

Imetys sattui ekat vuorokaudet ja nännit olivatkin aivan rikki. Vauva ei saanut kunnon otetta pienestä nännistä ja asia korjattiin rintakumilla. Ei sattunut enää sen jälkeen, tosin rintakumia jouduin käyttämään joka kerta kun imetin ja maito nousi hitaasti. Olisi se maito voinut ilman kumiakin nousta hitaasti, mistäs sitä varmaksi tietää.

Aion imettää seuraavaakin lasta, jos vain onnistuu.