Kieltäkää mua oksentamasta :(((((((
Olen ahminut 400 g karkkia, pakastepizzan, keksejä jne. jne. Aivan hillitön kierre käynnissä...
Luulin jo päässeeni tästä paskasta eroon...
Kommentit (17)
Olen entinen bulimikko, tai ainakin pidin itseäni jo entisenä... Olen yksin kotona pitkästä aikaa, ja kun ostin noita karkkeja, niin varmaan jo silloin tiesin, mitä tuleman pitää... Eli syötyäni ne ei ahmimiselle näy loppua.
Mutta vittu (anteeksi), minähän en oksenna. Kärsin tämän pahan olon, katselen turvonnutta vatsaani peilistä ja mietin, onko tämä sen arvoista.
-ap
Miten joku voi olla niin obsessoitunut omaan vartaloonsa, että koko elämä kiertää se ympärillä?
Kun vittu tajuaisitte, että laihuus ei automaattisesti tuo onnea!
Stressitilanteet laukaisee minussa ahmimishimon, joka sitten päättyy yleensä oksentamiseen, koska on niin paha olla. Mitään tavallisia ruokia en ikinä ole oksentanut, vaan ainoastaan silloin kun ahmin.
Melkein vuoden olen ollut " kuivilla" tästä, mutta nyt on kaikenlaista stressiä taas, haen näköjään turvaa ja lohtua ruoasta. Tiedän kyllä, ettei se ole tervettä.
-ap
Itse ole entinen syömishäiriöinen. Voin sanoa, että pääsin eroon kaikesta siitä paskasta vasta lapseni synnyttyä. Nyt katson elämää nähnyttä ruumistani ja rakastan. Se on kaunis, sillä on tehtävä. Raskausarvet kertovat siitä, että ruumiini kykeni kasvattamaan lapsen, sektioarpi muistuttaa elämäni uskomattomammasta kokemuksesta. Rintojeni uusi pehmeys hymyilee peilistä.
Pääsin siis oman napani ulkopuolelle vasta kun sen ulkopuolella oli jotakin tarpeeksi tärkeää.
Jos et sitä tekis niin viisari näyttäs vielä enempi..
Ja muuten..niin kun mullekin täällä sanottiin...ONNEA VALITSEMALLASI TIELLÄ..
Enkö ennemmin nääntyisi niin kuin anorektikot?
Kiitos niille jotka lohduttivat, ja kiitos myös vittuilijoille, tulipa ainakin entistä paskempi olo. Itsepähän kärsin täällä omasta luuseriudestani.
-ap
kommentoi aloitustasi ainoalla osaamallaan tavalla eli vittuilemalla ja paljastamalla noloutensa.
Välillä tulee noita retkahduksia, mutta kaipa se kuuluu asiaan. Bulimia on kuin alkoholismi, elämän mittainen sairaus. Siis vaikka ei ole " päällä" , niin aina se piru väijyy taustalla.
t. sama vika
Tiedän tilanteesi ja tunnen häpeäsi! Itse samassa tianteessa...
Olen monta kertaa luullut päässeeni eroon bulimiasta, mutta aina se putkahtaa esiin uudelleen...
Kaipa tästä nyt pitäisi taas käydä juttelemassa jossain... On se kumma kun ei osaa elämäänsä hallita muuta kuin ahmimalla ja oksentamalla...
Tsemppiä muille samassa tilanteessa oleville!
.ap, joka poistuu nyt
että noin sekopäinen ihminen on tuolla jossain. En voisi edes hänelle takaisin kirjoittaa noin.
ti 4h välein. Lupaat ettet yhtään kertaa jätä väliin. Kuten varmaan tiedät, se auttaa, jos ei päästä itseään liian nälkäiseksi. Ja syöt ihan kunnolla, ei mitään yksi hedelmä neljän tunnin välein meininkiä.
kuole,kuole kirjoittelu!! Häpeäisit edes, jos osaat!
Tuollaisia ihmisiä ei täällä tarvita.
jos on vatta täynnä oksennusta!