Mies haukkui minua luonnevikaiseksi

En taas tiedä miten mun pitäisi suhtautua.
Mies on tehnyt niin pitkiä päiviä töissä, että on vaan säkällä nähnyt vilaukselta lapset, välillä vaan käynyt nukkumassa kotona ja taas mennyt työmaalle tai koulutksiin yms. Vapaina on aina ennen ollut suurimmaksi osaksi meidän kanssamme, mutta nyt monen kuukauden ajan vapaat viikonloput/illat on mennyt kavereita kyytsäillessä, baarissa tai iltaa istuen/saunoen.
Eilen sitten hän lupasi, että aamulla kerkeää ennen iltavuoroa olla lasten kanssa ja sitten oli sovittu kyläily ja lounas. No, olikin viereisellä paikkakunnalla ollut kavereiden kanssa, ja koko aamuna ei vastannut puhelimeen. Lopulta kun soitti, tiuskaisin, että saa kyllä olla hetken lasten kanssa kahdestaan ennen lähtöä, kuten sovittiin. Olikin ehkä viisi minuuttia, kunnes rupesi näpräämään puhelinta ja mä taas hermostuin hänelle, kun lapset on ikävöineet niin kovasti ja hänelle oli taas tärkeämpää nähdä kavereita ja sitten pelata tms.
Koko käytös on muuttunut meitä kohtaan niin kurjaksi, että oon jo prosessoinut eroa pääni sisällä. Ja mitkään keskustelut tai pariterapia ei auta, kyllä väittää välittävänsä meistä ja lässynlää, mutta nytkin kuulemma mä olen se luonnevikainen meistä, ja mun asenne häntä kohtaan on paska. Okei, eli lähinnä siis se, että toivoisin hänen olevan omien lastensa kanssa. Hän kyllä nyt lähti lasten kanssa yksin kyläilemään, ja mä jäin kotiin pillittämään.
Toivottavasti muilla on alkanut viikonloppu vähän paremmissa merkeissä.