Parisuhteen asumisjärjestelyt, yhteinen koti vai omat?
Seurustelen miehen kanssa, joka on sitä mieltä että emme muuttaisi yhteen niin että toisen asunnosta luovutaan vaan hän viettäisi suurimman osan ajasta luonani (isompi asunto) ja olisi välillä yön tai kaksi omassa asunnossaan. Kummallakaan ei ole lapsia eikä niitä myöskään hankita ja periaatteessa tuo kuulostaa ihan hyvältä. Onko jollakulla kokemuksia tällaisista järjestelyistä? Vaikka itsekin olen hyvin itsenäinen ja voisin hyvinkin tarvita omaa aikaa niin tuolla asetelmalla pelkään että olen se osapuoli joka odottaa kotona kun toinen vetäytyy..
Kommentit (2)
Mä ehdottaisin että ollaan välillä yhdessä molempien kotona (ei mitenkään vuoron perään mutta miten milloinkin) ja välillä sit itsekseen. Tai näin me toimitaankin mun parisuhteessa.
En tiedä, mutta sen tiedän että olen kuin miehesi. Olen kerran asunut miehen kanssa saman katon alla hetken, ja se oli kamala kokemus, koska exästä tuli esiin todellinen luonne, joka ei vastannut hänen show'taan yhtään. Olen muutenkin suhteessa toisen tapoihin ärsyyntyvä ja en tiedä miten pystyn asumaan tulevaisuudessa nykyisen kanssa yhdessä. Onneksi se ei ole nyt ajankohtainen asia, mutta tuskinpa tässä nyt mitään suurta ihmettä tapahtuu... Se pelottaa itseäni.