Lue keskustelun säännöt.
Aviomiehellä enemmän kusta päässä kuin laki sallii!
04.03.2006 |
Erehdyin eilen mainitsemaan, että rakastan häntä. Ei kommentoinut asiaa mitenkään, enkä viitsinyt alkaa jankkaamaan, että miksi ei kommentoinut. Tänään sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta hän pamautti, että " kun mä en kuitenkaan ikinä tule rakastamaan sinua, niin miksi sun pitää sitä hokea?" Ei siis ollut mitään riitaa tai mitään. Mun mielestä on mennyt jo pidemmän aikaa ihan kivasti. Mä olen niin kypsä ja niin surullinen tästä tilanteesta. Mistä saisin voimia jättää ton sian?
Kommentit (24)
Ja syyksi jättämiselle löytyy kirjoittamassasi viestissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että niinkin älykäs mies mulla. Todellakin ilmainen lastenhoitaja ja taloudenhoitaja olen.
mut ei ROHKEUTTA lähteä kahden vaippaikäisen kanssa. Ja tiedän kyllä itsekin, että lapsilla olisi varmasti ihanampi lapsuus jos eroaisimme.
Olisiko taloudellisesti mahdollista jättää hänet, vai viekö äitiysloma/hoitovapaa " rahaliittoon" ? Onpa hän kai ainakin jossain vaiheessa rakastanut sinua, kun naimisissa olette, mikä on muutunut? Haluaako miehesi jatkaa kanssasi, vai oletteko oikeasti jutelleet aiheesta. Otapa puheeksi, ja kerro, että nyt alkaa sun mitta olla täysi. Kysy haluaako hän tilanteen paranevan, vai onko aika heittää pyyhe kehään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko oikeasti väkivaltainen, älä sellaista kattele!
ja tilanne on kyllä ollut tämä jo kauan. Hän ilmoitti jo häämatkalla ettei rakasta minua, mietipä mitkä fiilikseni olivat silloin... Luonteeni ei vain anna minun luovuttaa kuin äärimmäisessä hädässä. Olen tosiaankin hoitovapaalla enkä todellakaan pärjäisi taloudellisesti jos eroaisimme, koska minulla on vain osa-aikatyö. Luultavasti odotan, että hän murjoo minut niin etteivät " kaatusin portaissa" -selittelyni mene läpi ystäville ja sukulaisille ja saan hyväksynnän erolle. Nythän minut katsottaisiin syylliseksi eroon ja perheen hajottamiseen jos lähtisin tästä lasten kanssa. Kuten jo arvasittekin niin mieheni on myös hyvin äkkipikainen ja turvautuu herkästi nyrkkeihin pienenkin riidan päätteeksi. Siksikin olen jättänyt keskustelut vähemmälle viime aikoina ja yrittänyt positiivisella suhtautumisella vahvistaa suhdettamme. Kuten eilen kun kerroin rakastavani häntä, hah, syteen meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa, kyllä sun on pakko jättää se mies. vaikka sit kun on vaippaikät ohi, mut mitä pikemmin sen parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos mies on toistuvasti väkivaltainen, niin lähde ihmeessä pois! Itsesi takia jo, mutta jos tuntuu että ylpeys on tiellä, niin mieti lapsiasi. Lapset ovat hyvin viisaita, ja huomaavat kyllä kun asiat ovat pielessä. vaikka olisivat vielä vaippaikäisiäkin. en toivoisi kenellekään lapsuutta jossa joutuu todistamaan väkivaltaa ja kasvamaan ahdistavassa ja pelottavassa ilmapiirissä. Rahallisesti pärjäät kyllä vaikka tuilla, ei niillä herroiksi elellä, mutta pärjää kyllä. Mieti mikä on tärkeintä!!
Epäileekö kukaan lähipiirissäsi, että miehesi olisi väkivaltainen? Älä tuollaista peittele, jokaisella on oikeus koskemattomuuteen!!!! Oliko selittely ensimmäinen, vai onko jatkunut jo pitempään tuo kiinnikäyminen? Rakastatko sinä häntä OIKEASTI? Lähde alkuun vaikka " aikalisälle" , jonnekin muutamaksi pvksi lasten kanssa, niin saatte molemmat aikaa ajatella. Mitenköhän hän suhtautuisi teidän todelliseen poissaoloon???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli jo pidemmän aikaa iisisti, nyt taas tuntuu alkavan huonompi kausi.
Tai jos teillä on oma asunto, niin sen myynnistähän tulee puolet sulle! Lisäksi miehesi joutuu maksamaan elatusmaksuja. Olisiko isovanhemmista apua alkuun tai tosi tiukan paikan tullen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sit laitat nyt asunnon hakuun salaa mieheltäsi ja sitten lähdette kun kämpän saat.
Itel ei tuollaista, mut eroa haluan, mut ei voimia lähtee. Joten ymmärrän että se on vaikeaa. Mutta todella lapsesi voi paremmin jos oot iloinen ja sinä löydät varmasti rakkautta. Kuinka törkeä miehesi onkaan!!!!!
miksi luulet ettet pärjäis taloudellisesti ilman miestä?! Jos eroatte mies maksaa elatusmaksut, hyvin todennäköisesti saisit asumistukea ja lasten hoitopaikka olisi ilmainen jos tulosi alittaa 1430¿/kk. Ja luulis alittavan jos olet osa-aikaisesti töissä! Pistä kamppeet kasaan vaan ja ala lähteä sieltä ennen kuin on liian myöhäistä!!!
Ja todellakin tiedän, kuin vaikea tuollaisesta tilanteesta on lähteä (ihan omakohtaisesti)! Itselläni lähtöä pitkitti pelko miestä kohtaan, mutta sinun viesteistäsi saa kuvan että ainoastaan ylpeytesi on siinä sinulla esteenä!
" linjan" yli. Vai eikö hän kestä perhe-elämää? Olisiko asumusero paikallaaan?
Se kai se on homman ydin, että ei pysty ottamaan huomioon muita tai on ainakin äärimmäisen vittuuntunut jos joutuu elämään vaikka lasten rytmin mukaan. Kiitos kaikille tuesta, poistun tästä nukkumaan. Mua alkaa itkettämään ihan liikaa tämä ihana tuki jota olen teiltä saanut.
Nuku yön yli ja ota asia puheeksi aamusta, kun molemmat ovat levänneet. Mitä jos yrittäisitte saada lapset hoitoon joku päivä ja oikeasti koettaisitte puhua keskeiset välinne läpi. Elämää on toki paljon vielä edessä, myös pikkulapsivaiheen jälkeen. Haluatteko olla yhdessä vielä silloinkin, kun olette kahden? Väkivaltaa ei voi hyväksyä, mutta jos molemmilla on halua jatkaa, kai parempaan voi muuttua, jos tekee kunnolla töitä sen eteen, MOLEMMAT!!!
Oletko hänen taloudenhoitajansa vai mikä sinun roolisi sitten teillä on?