Ihana miljonäärimies!

Sympaattisen oloinen tyyppi. "Sijoitusguru", joka innostui koulutehtävän myötä osakesijoittamisesta 13-vuotiaana ja on nyt miljonääri, koulutettu asiantuntija, hyvässä duunissa ja "guru". Veikkaan ettei rouvalta löydy tyrkkykäsilaukkukattokaamunpyllyä -blogia

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001256983.html

Lainaukset IS:n jutusta.

….."– Työntekoa en tule varallisuuden kasvusta huolimatta koskaan lopettamaan, mutta oman kalenterin ottaminen haltuun on keskeisin tavoittelemani asia. Silloin voin olla läsnä suurperheen arjessa, kun tarvitaan. On eri asia tehdä töitä ilman taloudellista pakkoa, ja on eri asia lukea isänpäiväkortista ”Jukka-isä” kuin ”isi”."

"Vanhat kaverit ovat kavereita, vaikka Oksaharjun sijoitussalkku – pörssiosakkeet, kolme sijoitusyksiötä ja osuudet listaamattomista yhtiöistä – onkin kasvanut arvoltaan miljoonan paremmalle puolelle. Käyttötililläkin rahaa käy kuukaudessa yli 10 000 euroa."

"– Tärkeää on se, että passiivinen tulovirta ja taloudellinen riippumattomuus kasvaisi koko ajan. En halua kuluttaa, vaan haluan turvatumman talouden itselleni ja perheelleni."

"OKSAHARJUN ystäväpiiri on täysin sama kuin silloin, kun hän pyöri Malmin asemalla. Joukosta löytyy postinjakaja, taksimies, Pasilan aseman vartija sekä poikkeuksena sääntöön yksi konsultti, joka saattaa joskus ohimennen kysellä sijoitusasioiden perään. Näiden kanssa hän ei vietä vapaa-aikaa tulevaisuuden kassavirtoja laskien, vaan pikemminkin eläen kuin huomista ei olisikaan."

"PERHEESTÄÄN hän puhuu sellaista lämpöä äänessään, että se on epäilemättä kasvavia osinkotuottoja tärkeämpi asia, tarkemmin sanottuna se tärkein. Oksaharjun kolmen biologisen lapsen, tukilapsen, vaimon ja koiran muodostamassa perheessä ei kaviaaria ahmita, eikä autokaan ole Fiatia kummempi. Ruoka ei lopu välittömästi kaapista, mutta seteleissä perhe ei silti kylve. Ei ainakaan vielä, vaikka Oksaharjun unelma onkin jotain muuta kuin rajaton määrä rahaa."

"Oman aikansa tuleva vapaaherra, Isi-Jukka aikoo olla läsnä muun muassa perheen yhteisessä jalkapalloharrastuksessa. 7-vuotiaan tyttärensä ja 5-vuotiaan poikansa joukkueita valmentava sijoitusguru yrittää kehittää itseään enemmän kuuntelijaksi ja vähemmän kentän laidalta huutajaksi."

"– Jos hypoteettisesti jättäisin kokonaan työnteon, rakentaisin Pakilantien varteen kaikille avoimen tekonurmisen jalkapallokentän, johon ei voisi varata vuoroja vaan kaikki olisivat tervetulleita pelaamaan. Ja olisin tietenkin itse paikalla odottamassa pelikavereita heti koulun kellojen kilkatettua iltapäivällä. Riippumatta miljoonien lukumäärästä lähden Pohjois-Helsingistä vain jalat edellä."