"Voi kun ei tarvitsisikaan lähteä matkalle!"

Minulla on ihan sama, ihan riippumatta matkan tarkoituksesta riippumatta. Mutta kun pääsen matkaan, se olo menee ohitse. Pakkaaminen on myös ikävää puuhaa, enkä yhtään nauti siitä, kuten moni muu nauttii. 

Samankaltaisia kokemuksia täälläkin! Reissua on mukava suunnitella ja fiilistellä viikkoja etukäteen, kun se lähtemisen ja järjestelyjen väsyttävyyden todellisuutta ei ole vielä käsittänyt. Monesti ne realiteetit tajuaa vasta lähtöpäivänä tai vähän ennen. Perille päästyä olo onkin sitten usein jo paljon mukavampi. 

Mulla aina sama. Kertaakaan en oo katunut lähtemistä, mutta silti lähteminen on aina työlästä.

Hyvää matkaa!

Kiva että on muitakin joiden mieli alkaa lähtöpäivänä jarrutella, ajattelin että olenko ainut. :D

Kyllä se tunne tulee. Pahempi on se tunne, kun ikävystyy lomalla sen sijaan että saisi kotona tehdä tekemättömiä hommia (ja olla enemmän rauhassa muilta perheenjäseniltä).

Mulla toi tulee lähes aina. Mutta se johtuu siitä, että inhoan lentämistä ja se alkaa ahdistamaan aina juuri ennen lähtöä. Toistaiseksi ei ole vielä estänyt reissaamista.

Mä oon kokeillut sitä, että lähtee harvemmin mutta pitemmäksi aikaa. Lyhyet viikonloput on mulle kaikista turhauttavimpia matkoja, ja tälle vuodelle oon ottanut muutaman melkein viikon matkan ja pari vielä pitempää. Se sopii mulle parhaiten, siirryin tähän kun muutaman viikonloppumatkan aikanani peruin kun tuntui etteivät ole vaivan arvoisia.

Viikonloppumatkat on tänä vuonna olleet kotimaanmatkoja, ja hauskoja ovat nekin olleet. 

Eikä asiaa auta jännitykseen reagoiva vatsa joka pistää olon pahoinvoivaksi. Kaiken muun matka-ahdistuksen lisäksi huono olo niin kyllä se alentaa lähtöfiiliksiä.

Ei, mulla ei todella ole tuota! Toisaalta en ole koskaan käynyt ulkomailla "lyhyesti", voi olla että se olisi pikastressaavampaa.

On samat ajatukset ja siksipä en juuri koskaan matkusta. Toivoisin voivani siirtyä paikasta toiseen sormia napsauttamalla.

Tästä oli joskus Pallontallaajat-foorumilla pitkä ketju. Tämä on tosi tavallista. Onneksi kyseessä on vain hetkellinen tunne, jollaisten perusteella ei järkevä ihminen tee muutenkaan päätöksiä.

Minulla sama vaiva. Olen kova varaamaan ja odottamaan matkoja, mutta sitten kun se h-hetki tulee, ajattelen aina, että tulisipa joku tuhkapilvi tai vastaava ja saisikin vaan jäädä kotiin. Tosin jo lentokentän parkkitalossa helpottaa, ja illalla matkakohteessa olo on varsin tyytyväinen. Hotellissa joskus illalla ennen nukkumaan menoa mietin ja selailen netistä jo seuraavaa matkakohdetta ja ajankohtaa, ihan pähkähullua.

Itselläni on sama. Varmasti vielä, kun yleensä kaikki matkani ovat aika aktiivilomia ja paikasta paikkaan siirtymisiä. Rakastan matkojen suunnittelua ja ideoimista mutta yleensä siinä ennen lähtöä iskee kauhea paniikki, että onko nyt tarpeeksi ehtinyt suunnitella matkaa ja onko tarvittavat tavarat ym. Sitten vielä kaikki vaatteiden pesut ja pakkaamiset niin aina iskee se sama ajatus, että voi kun ei nyt tarvitsisikaan lähteä. Siis joka kerta mutta oikeastihan siis haluan lähteä ja jo matkalla kentälle olen aivan täpinöissäni mutta jotenkin se viime hetken kauhu on aina sama.

Sama juttu. Tykkään olla siellä perillä, mutta mä inhoan sitä siirtymisen osuutta. Nyt mulla kyllä kalvaa jo seuraava reissu etukäteen, kun pitää lähteä oikeastaan suoraan yövuorosta autolla viimeistään kello 5 aamulla, että ollaan Helsinki-Vantaalla ajoissa alkuillasta, muutaman tunnin lento ja siitä vielä tunti bussilla lopulliseen määränpäähän. Oon tosi huono nukkumaan autossa ja koneessa, eli käytännössä meen samoilla silmillä ja kahvilla vuorokauden. Silti tiedän et perillä on aikaa rauhassa nukkua, voi mennä suoraan nukkumaan, on kivaa ja kannattaa lähteä. Oon menossa siskoni häihin hänen nykyiseen kotikaupunkiinsa.