Kertokaa syitä miksi olette lihavia

Tunnesyöjä, kolmen peräkkäisen alkuraskauden keskenmenon jälkeen ylipainoa tullut 10 kg lyhyessä ajassa, mikään muu kuin syöminen ei saanut ajatuksia pois menetyksestä. Nyt kuitenkin onnellisesti raskaana ja tällä kertaa näyttää sujuvan hyvin, kun ollaan näin pitkälle päästy. Raskauden aikana painoa ei sitten paljoa olekaan tullut ja tavoitteena onkin pitää painonnousu hallinnassa loppuun saakka, että on sitten kivempi synnytyksen jälkeen kiloja tiputella taas siihen normaalipainoon :)

Olen laiska. Tunnesyön. Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta, joten esimerkiksi salille meneminen tuntuu mahdottomalta. Jos käyn lenkillä, teen sen aamuyöllä, kun ulkona ei ole ketään. Hirveän usein en jaksa valvoa koko yötä vain lenkkeilyn vuoksi.

teininä lihoin, kun lopetin aktiivisen liikkumisen kokonaan. Lipitin sidukkaa ja söin hesessä, karkkikin oli hyvää. Laihdutin  kyllä myöhemmin, eikä raskauskaan tuonut kiloja, mutta raskaat ekat kahdet vuodet vauvan kanssa kyllä toi kiloja ja reilusti. Vaikeasti allerginen vauva ja unenmäärä mulla lähellä nollaa. Joten söin. Aika paljonkin. Enkä jaksanut liikkua. 

Syön liikaa ja välillä on niitä kausia, kun lohtusyön ihan vitusti, surettaa lisää ja syön lisää suruun. Nyt olen kyllä yrittänyt alkaa liikkumaan enemmän ja syömään vähemmän.

Oon heikko paska ja ryyppäämisestä tulee hyvä fiilis.

Liian suuret annoskoot ja tykkään syödä. Herkuttelen myös paljon ja liikun nykyään aika vähän.

Olen nyt ensimmäistä kertaa elämässäni vihdoinkin normaalipainoinen. Minut opetettiin jo lapsena aina syömään lautanen tyhjäksi, ruoalla palkittiin ja lohdutettiin. Ruokavaliooni lapsuudessa ei juurikaan kuulunut kaupasta ostettuja herkkuja, mutta kotona valmistettuja pullia, leivonnaisia, sokerimehuja jne. kyllä senkin edestä. Lisäksi tuohon aikaan eli 90-luvulla kotiruoka oli erittäin peruna- ja vehnävoittoista, eikä silloin juuri mitään sokerittomia jogurttejakaan myyty siinä määrin, kuin nykyään. Lihoin siis ihan tavallisella kotiruoalla, ja olen aina ollut perso ruoalle. Ruokaa söin aina, kunnes olin "täynnä", mikä ei tietenkään ole tavoite. Tapanani on myös aina ollut napsia ruokaa pitkin päivää. Ei välttämättä niinkään herkkuja, vaan jotain "terveellisiä" välipaloja, kuten voileipiä ja banaaneita. Asia on kuitenkin niin, että noista voileivistä ja banaaneistakin tulee helposti päivän aikana yli 1000 kcal.

Vähän päälle vuosi sitten muutin ruokailutottumukseni täysin, ja painoa on lähtenyt 30 kg. En kuvitellut, että koskaan pääsisin tilanteeseen, jossa BMI olisi 25 tai alle. Ja jos pääsisin, olisin siihen niin tyytyväinen, ja se riittäisi varmasti! Nyt on BMI alle 25, ja haluan laihtua vielä 10 kg - ja laihdunkin.

Elämänlaatuni on tietenkin parantunut monella tavalla erittäin radikaalisti. Välillä tekisi mieli napostella, mutta sitten taas muistan, että se ei ole sen arvoista. Se ei ole huonon olon ja lihavuuden arvoista. A second on the lips - forever on the hips. En juurikaan harrasta liikuntaa ja minulla on istumatyö, joten syömiset saavat jäädä melko vähäisiksi joka päivä laihtuakseni edelleen. Jos haluan ylläpitää tämän painoni, niin joudun luultavasti koko loppuelämäni laskemaan kaloreita ja rajoittamaan syömisiäni tietoisesti. Sillä jos en sitä tee, niin ruoka kyllä vetää minut puoleensa, ja aivan varmasti lihon takaisin entisiin mittoihini.

Lapsuudessa opin, että ruoka pitää syödä vartissa ja lautanen tyhjäksi Hotkin, jään nälkäiseksi ja iso lasti ruokaa vielä uudestaan.

Tämän oivalluksen tein viime kesänä, kun veljeni (+perheet) kanssa vietettiin aikaa mökillä. Hänen vaimonsa päivitteli suureen ääneen veljeni syömisiä. "ei kaikkea tarvii lapata tuohon malliin suuhun!"

Onhan näitä ennenkin ollut, mutta oman lapsen syntymän myötä pomppaa mieleen oman lapsuuden juttuja aivan eritavalla.

Puhuttiin siitä sitten veljeni kanssa pitkään ja hartaasti, että meneekö sipsit muut herkut samalla idealla. "vartissa lautanen tyhjäksi". Jep! Eli siis lähes kolme 300 grammanen pussi dippeineen vaan katoaa esim leffan ekoina minuutteina. Samoin karkkipussit ja suklaalevyt.

Tuollaisilla opetetuilla tavoilla on kauas kantoisia seurauksia. Nyt ollaan vuoden päivät yhdessä opeteltu syömään rauhaksiin. Vain yksi reipaskin lautasellinen saa olla perusruokaa ja toista ei oteta. Odotetaan se puoli tuntia, ja kylläinen olo tulee, vaikkei ähkyksi enää syökään.

Karkkipäivä ympättiin myös ja silloinkin vähän karkkia ja nautiskellen.

Tää vaatii kärsivällisyyttä ja tukea, mutta on tuloksiakin tullut ja oltu toistemme tukena. Mun mies on myös jelpannut, veljen vaimo lähinnä nalkuttaa rakkaudella. :)

Me olemme lihavia, koska vanhemmat. ;D

Elämässä oli paha ajanjakso. Ei siitä sen enempää.

En syönyt mitään oikeaa, stressi nosti verenpainetta ja päivän "ruoka" saattoi olla puoli kiloa irtokarkkia, 1,5 litran pullo colaa ja ruukkusalaatti (oikeasti tykkään salaatista). Ei ollut nälkä. Toisaalta välillä piti nollata, vetää pitsa ja kavereiden kanssa siideriä.

Siinä meni aineenvaihdunta.

Ja sen jälkeenkään en ole saanut itseäni niin kokonaisvaltaiseen ryhtiliikkeeseen, että BMI olisi jälleen 18.

Kuinka usein harrastatte hikiliikuntaa? Itselläni jää koiran kusettamiseen liikunta. Hikiliikunta loppui kolmekymppisenä.

Painoni on noussut vuosikymmenien aikana pikku hiljaa, lähes huomaamatta, noin 0,5-1.0 kg vuodessa ja vuosien aikana se on jo 5-10kg.

Hyvä ruoka, parempi mieli ja ruoka antaa minulle makuelämyksiä ja nautintoja, eikä niitä koskaan ole elämässä liikaa. Hyvän ruuan ääressä, tapaan hyvät ystävät ja nautimme pöydän antimista.

Hoikkuuden ja lisäkilojen edelle menevät elämässä makuelämykset ja nautinnot.

Saan varmaan vastata, vaikka en enää olekkaan lihava.

-Söin paljon leipää, 5-7 palaa päivässä, kunnolla voideltuina+päälysteillä

-Join maitoa paljon,välillä myös mehuja

-Lihapiirakoita jne roskamuonaa tuli syötyä liian usein

-Kahvin kanssa suklaata/pullaa usein

-Urheilu ei paljon kiinnostanut

+Olutta tuli useana vkl tissuteltua.

Pikku hiljaa aloin parantaa elämän tapoja, ensin vähensin leivän päälysteitä--->leivän syöntiä--->ei leipää joka päivä---> kunnon ruokaa useammin kuin mättöä--->liikuntaa--> olut pois.... Hiljaa hyvä tuli.

Olen entinen urheiluhullu mutta en ole voinut urheilla muutamaan vuoteen erään sairauden vuoksi. Syön kuitenkin melkein samalla lailla kuin ennen joten saan enemmän kaloreita kuin kulutan -> olen lihonnut.

Mun suu on isompi ku persreikäni, nii siks olen läski.

Olen laiska nautinnonhaluinen ihminen jolla ei ole itsekuria.

Tykkään syödä ja juoda mitä haluan ja koska haluan. Ja liikun ja kulutan ihan liian vähän. Peruskulutus on niin pieni että pitäisi olla tosi tarkkana 24/7 jos haluaisin olla hoikempi/laihtua.