Muita, jotka ei siedä kuorsaamista?

En siedä pienintäkään kuorsausääntä. Tekee vain mieli motata kuorsaajaa, eli yleensä siis omaa miestäni, joka on oikea superkuorsaaja. Tungen korvatulpat niin syvälle korviin, etten kuule pihaustakaan, mutta sitten, kun korvakäytävät kipeytyvät, vaihdan aina joksikin aikaa nukkumapaikkaa. Pitää mennä muutaman huoneen päähän, ettei kuorsaus kuulu. Viereiseen huoneeseen kuulee aina ihan selvästi.

Kuorsaukseen on syytä puuttua ihan lääkärissä. Luultavasti kyseessä uniapnea. En ymmärrä niitä aviopareja, joissa toinen kuorsaa 20 vuotta ja toinen vain kärsii asiasta kaikessa hiljaisuudessa. Tai vaihtoehtoisesti nalkuttaa vuodesta toiseen, mutta ei oikeasti vaadi ratkaisun hakemista ongelmaan.

Ei harmita yhtään ettei tarvitse kuunnella enää petollisen exäni kuorsausta. Ei olleet kaikki unettomat yöt sen arvoisia. 

Aluksi en siedä uuden miesystävän kuorsausta kun on tottunut sinkkuna hiljaisuuteen. Kuitenkin jokaisen kohdalla olen tottunut siihen ajan kanssa.

Ihana kuulla, etten ole ainoa kuorsauskammoinen!

Ap

Paha ongelma meillä. Ei auta muu, kuin nukkua eri kerroksissa (ihan vain rivarissa, ei mitään luksustaloa). Muutin alakerran keittiöön (vuodesohva), kun siinä on lisäksi ovi. En pysty ollenkaan kuuntelemaan kuorsausta, enkä nuku, vaikka kuinka väsyisin, ei vaan onnistu ennen kuin koti hiljenee.

Ihmeellistä on, kun kaikkein parhaiten nukun yöjunassa makuuvaunussa. Rakastan sitä. Ei vaan ole varaa käydä siellä koisaamassa. Toinen ihana on nyt, kun nukahdan kuin sammunut, kunhan kuulen tiskikoneen hurinan ja suhinan. Hulluutta on monenlaista.

Pääasia on että saa unta. Mies sen sijaan nukkuisi vaikka kuorsaisin huutaen. Ja niin kyllä teenkin.

Kuorsaamisen vika on siinä ettei se oo äänenä tasainen ja säännöllisesti toistuva. Milloin korisee enemmän ja milloin tulee taukoa.

Inhoan kuorsausta, enkä totu siihen koskaan. Mies on kuorsannut nyt säännöllisesti jo parin vuoden ajan. On kysynyt joskus lääkäriltä asiaa ja lääkäri on todennut, että nielu on hieman ahdas, ja on kai painoakin tullut vähän lisää jossain vaiheessa. Kuorsaus on jokaöistä.

Aluksi tönin ja hermostuin, sitten aloin pakenemaan sängystä. Ei ollut kuitenkaan hyvä homma, koska jouduin sitten vieraspatjalle ja mies sai kuorsata kaikessa rauhassa parisängyssä. Myös läheisyys kärsi, enkä halunnut nukkua eri sängyissä jatkuvasti. Oli pakko opetella käyttämään korvatulppia, vaikka korvat kipeytyivätkin.

Valitsen apteekista pehmeät ja pienet tulpat, saan ne syvälle korvaan suht mukavasti. Ne ei poista kuorsauksen ääntä kokonaan, mutta vaimentaa sitä. Saatan edelleen tönäistä kevyesti, murahdella tai pamauttaa jalalla patjaan, jos herään ja häiriinnyn. Selällään makaavan miehen komennan heti kääntymään kyljelleen. Yöllä se jopa tottelee mua.

Onko kuorsaamiseen aina joku lääketieteellinen syy? Ainakin omassa suvussani keski-ikäiset ja sitä vanhemmat kuorsaavat kaikki. Terveitä ja normaalipainoisia ihmisiä pääasiassa ovat.

Kellään kokemusta: auttaako kuulosuojaimet (ne isot melutöissä käytettävät) kuorsaukseen, voiko ne päässä nukkua?

Vierailija kirjoitti:

Kellään kokemusta: auttaako kuulosuojaimet (ne isot melutöissä käytettävät) kuorsaukseen, voiko ne päässä nukkua?

Jos ne on vauvoilla päässä festareilla, luulisi auttavan. Nukkumismukavuus ehkä toinen juttu :D

Meillä nukutaan eri huoneissa kuorsaamisen takia. Mies nukkuu kuin tukki ja kuorsaa kovaa ja itse olen kahden vauvan yöheräilyjen jäljiltä edelleen todella herkkäuninen. Harmittaa järjestely, mutta ei ole mitään järkeä joutua heräämään vähän väliä. Mies on kysynyt lääkäristä apua ja kita/nielurisojen leikkaamisesta oli joskus puhetta, mutta tuskin tulee toteutumaan.

Minä!

Moottori sänky pienentää kuorsauksen volyymia hyvin pienenä vikkkinä siitä kärsiville

Kannattaa laittaa sille kuorsaajalle se hammastuki vai mikä se on joka pitää alaleuan paikoillaan.

Siitähän se kuorsaus syntyy kun alaleuka rentoutuu ja valuu alas ja nielu ahtautuu.

Tai sitten nukkuu kyljellään.