Eronneet/eroa harkitsevat...

Ja Miksi Ihmeessä Olet Tehnyt Lapsia?

Mielelläni kertoisin enemmän,mutta on täällä muitakin tietäviä.

Sanon sen verran että KENENKÄÄN ei pitäisi joutua pelkäämään kotonaan.

Minä erosin miehen alkoholismin ja henkisen- ja fyysisen väkivallan takia.



Suosittelen eroa.

Kannattaisi ehkä kuitenkin ekana kokeilla terapiaa, vaikka parina.

Mulla meinasi tulla ero tilanteessa josta en uskonut meidän enää selviävän yhdessä- meillä oli 2v poika ja odotin toista ja mies löysi uuden rakkauden! Väitti ettei ole ollut seksisuhdetta vaan on tähän naiseen rakastunut platoniselta pohjalta- terapiassakaan ei tunnustanut että suhdetta olisi ollut, mutta pääsimme tilanteessa eteenpäin kuitenkin.

KÄvimme pariterapiassa 6kk ajan, jona aikana asuimme erillään. Kun toinen poika syntyi niin pikkuhiljaa mies oli valmis muuttamaan kotiin ja minä valmis antamaan uskottomuuden anteeksi niin, etten muistele asiaa koko ajan ja pystyn elämään sen tiedon kanssa.

Nyt olemme naimisissa ja kahden viikarin vanhempia- terapia auttoi käsittelemään omia tunteita ja ymmärtämään toisen- ei mikään huono tulos vaikkei elämää suurempaa rakkautta ole meilläkään....

Olen kyllä vakavasti harkinnut avioliittoneuvojaa. Jokin ulkopuolinen voisi saada selkeyttä tähän tilanteeseen. Meillä riiidat päättyy aina samaan tilanteeseen, mies syyttää minua kaikesta. Ei ikinä nää itsessään mitään vikaa. Riidan aiheet ovat myös aina samat. Kierrämme kehää ja poispääsystä ei ole tietoa.



Sitä olen miettinyt, että voisiko muutaman vuoden päästä tuntuakin erilaiselta. Tällä hetkellä, kun lapset vievät kaiken huomion eikä parisuhteelle jää aikaa. Jotenkin vaan pelottaa, että sitten on liian myöhäistä.



Kieltämättä tuo tavaroiden paiskominen kuulostaa pahalta. Miehesi selvästi tarvitsee jotain apua. Ehkä teillä se asumusero ja välimatka voisi auttaa selvittämään tilannetta. Ehkä ainakin miehesi voisi käydä juttelemassa jonkin ammattiauttajan kanssa.



Lopulta kuitenkin ne ratkaisut täytyy itse tehdä. Omasta kokemuksesta tiedän, ettei se helppoa ole. Onhan ero niin iso päätös, että tarkkaan kannattaa asioita harkita. Ja miettiä myös lasten etua, se on minulla ollut se seikka mikä pitää vielä tässä liitossa. Vaikka itse en onnellinen olekaan.

Mitkä teillä ovat olleet syynä eroon/harkitsemiseen?

Jatkuva valehtelu ja pettäminen, jotka alkoivat sen jälkeen kun mies sairastui ensin vakavaan, muttei tappavaan fyysiseen sairauteen (mies hitaasti menee koko ajan huonompaan kuntoon) ja sittemmin mielenterveyden meneminen ilmeisesti tämän fyysisen sairauden laukaisemana. Tai voihan olla, että mies halusi testata haluttavuuttaan sairastumisensa jälkeen ja jäi kiinni pettämisen, salailun ja valheiden maailmaan.

Oletteko käyneet avioliittoneuvojalla tms. ennen päätöstä, vai menneet tunteen mukaan?

Kyllä, puoli vuotta yritimme kaikin keinoin parantaa suhdetta. Mies kävi sekä psykiatrilla että yksikseen terapiassa ja lisäksi kävimme yhdessä parisuhdeterapeutilla. Kun puolen vuoden päästä olimme taas lähtöpisteessä totesin, että nyt on aika jatkaa matkaa, ihan yksistään lapsenkin vuoksi, mutta myös minun vuokseni.

Viimeaikoina mieheni henkinen terveys on alkanut hieman järkkyä, ennen tosi rauhallisesta ja ystävällisestä miehestä on tullut ihminen, joka räjähtää pienistä asioista, ja menee täysin tolaltaan.

Heittelee tavaroita, yms.

Osaatko yhtään arvata, että mistä tämmöinen voisi johtua? Suostuisiko mies hakemaan itselleen apua? Käyttääkö miehesi jotain mielialalääkkeitä? Onko miehen suvussa ennestään mielenterveysongelmia?

Onko mitä muuta fyysistä kuin heittelee tavaroita? Heittääkö tavaroita ihmisiä kohti?

Millä sanoilla hän sinua haukkuu? Onko hän uhkaillut teitä jollain?

kunhan vastaat näihin, niin ehkä osaan ottaa jotain enemmän kantaa... vaikka itse olen eronnut, niin en kyllä kenellekään ihan tuosta vaan suosittele eroa, varsinkin kun perheessä on lapsia. Luultavasti meistä moni kaipaa eron tilanteessa sen varmuuden itselleen, että tietää varmasti itse tehneensä kaikkensa. Se on syytä muistaa, että toista ei voi muuttaa. Kannattaa siis kysyä, että voiko itse kestää nykyisen tilanteen, jos se pysyy ennallaan.