Lue keskustelun säännöt.
Voiko masennuksesta toipua ilman läheisten tukea?
06.09.2016 |
Olen päälle parikymppinen ja minulla on ollut vaikea masennus lukiosta lähtien. Käyn psykologilla ja jatkuvasti psykologini muistuttaa minua siitä, että "tukiverkkoni on riittämätön".
Perheeni asuu toisella paikkakunnalla. Minulla on äiti ja itseäni nuorempia sisaruksia. Isä ei ole kuvioissa. Ystäviä ei ole ollut lukion jälkeen. Kaikki muuttivat eri paikkakunnille enkä ole itse jaksanut pitää yhteyksiä. En ole parisuhteessa. Toisin sanoen olen ihan täysin yksin. Perhe toki on minulle tärkeä, mutta heillä on omat elämänsä ja jotenkin koen itseni ulkopuoliseksi. En myöskään viitsi rasittaa tai ahdistaa äitiäni näillä asioilla joita käyn läpi enkä myöskään sisaruksiani.
Minulla on ollut vähän paha mieli kun psykologi tuosta tukiverkosta muistuttelee. En minä voi sille mitään ettei ole läheisiä sukulaisia/ystäviä joilta saisi apua. Olen ollut jo pitkään sairaslomalla ja harvemmin käyn missään, missä voisi tutustua kehenkään. Lisäksi häpeän tätä elämäntilannetta niin paljon että en edes kestäisi tutustua keheenkään. Kaikki kuitenkin kun odottavat että tämän ikäinen opiskelee ja minä en (vaikka haluaisin kyllä) enkä edes ole töissä.
Kommentit (11)
Kyllä voi toipua ilman läheisten tukea, mutta voimia se vaatii.
Mulle kävi niin, että sukulaiset hylkäs kun sairastuin, toivuin silti.
Toki rasitteena tuli vielä tuo hylkäys, joten aikaa kului paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika oudosti ilmaistu mutta hakeudu rohkeasti ihmisten pariin. Nykyään on niin helppo vaikka netistä saada seuraa "kaltaisistasi." Siinä ei todellakkan ole mitään hävettävää ettet opiskele tai ole töissä, varsinkaan tässä työllisyystilanteessa. Voithan vaikka sanoa, että aloitat kohta pääsykokeisiin luvun, jos häiritsee muiden silmissä olla tekemättä mitään.
Olen kyllä yrittänyt rohkaistua ja aloittaa esim. jonkun harrastuksen, mutta en ole pystynyt. Olen ollut useita vuosia tekemättä mitään paitsi yrittänyt toipua tästä masennuksesta. Olen aika lailla erakoitunut. Häpeän itseäni kun en jaksa huolehtia itsestäni eikä ole varaakaan esim. ostaa uusia vaatteita tai käydä kampaajalla. Olo on kuin olisin jostain toiselta planeeltalta. Tosin, eihän se mitään auta että vaan jää kotiin mutta kynnys lähteä muiden ihmisten pariin on vuosien mittaan kasvanut vaan liian suureksi.
Hölmö psykologi. Hänen pitäisi auttaa sinua keskittymään niihin asioihin jotka ovat elämässäsi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi toipua ilman läheisten tukea, mutta voimia se vaatii.
Mulle kävi niin, että sukulaiset hylkäs kun sairastuin, toivuin silti.
Toki rasitteena tuli vielä tuo hylkäys, joten aikaa kului paljon.
Ikävää, että sinulla on tuollainen kokemus hylkäämisestä... Mikä sinua auttoi toipumaan?
Hanki vertaistukea niin tutustut vastaavien asioiden kanssa kamppaileviin ihmisiin. Ja kyllä, masennuksesta voi toipua itse, mutta sosiaalisista kontakteista on hyötyä. Et kuitenkaan voi nojautua parantumisessa muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyyhän siitä voida. Moni masennus on läheisten aiheuttamaa ja kai silti voi parantua. Jos nykyiset läheiset eivät auta tai heidän puoleen ei uskalla kääntyä, niin ehkä jostain saisi uusia? Minulla on ystävä, jotka tietää minusta kaiken ja silti haluaa tavata muutaman kerran vuodessa (asumme kaukana toisistamme). Hän on minulle läheisempi kuin läheisimmät sukulaiset, mutta häntäkin vähän säästelen että ei joka tapaamisella joutuisi kuuntelemaan murheitani.
Voihan se toki olla mahdollista mutta on se huomattavasti vaikeampaa jos ei ole läheisiä tukemassa, ne säännölliset ihmiskontaktit kun toisivat sitä tukea ja turvaa, jos niitä ei ole, saattaa masennus pahentua entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi toipua ilman läheisten tukea, mutta voimia se vaatii.
Mulle kävi niin, että sukulaiset hylkäs kun sairastuin, toivuin silti.
Toki rasitteena tuli vielä tuo hylkäys, joten aikaa kului paljon.
Ikävää, että sinulla on tuollainen kokemus hylkäämisestä... Mikä sinua auttoi toipumaan?
En oikeestaan pysty erittelemään asiaa, mikä auttoi. Ehkä vitutus läheisiä kohtaan. Tunne, että pärjään ilman heitäkin tai sisu pärjätä. Ei nää oikeestaan ole syitä parantumiseen, ehkä vain olen onnekas kun nyt olen terve. Sukulaisten kanssa en ole tekemisissä ollenkaan.
On mahdollista parantua ilman läheisiä ihmisiä, mutta läheiset ihmissuhteet ja sympatia voivat tietysti nopeuttaa toipumista. Loppujen lopuksi jokainen on kuitenkin kamppailussaan yksin, vaikka muilta voi saadakin tukea.
Seuraavan kerran kun psykologi mainitsee tuon tukiverkon puuttumisen, sinun kannattaa sanoa että sinua häiritsee se, että hän tuo sitä jatkuvasti esiin. Psykologi ei välttämättä huomaa toistavansa itseään tai sitten tekee sen jostakin syystä, joka on jäänyt sinulle hämäräksi. Joka tapauksessa hyvä suhde psykologiin on tärkeä, ja kaikki tuollaiset häiritsevät seikat kannattaa tuoda esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika oudosti ilmaistu mutta hakeudu rohkeasti ihmisten pariin. Nykyään on niin helppo vaikka netistä saada seuraa "kaltaisistasi." Siinä ei todellakkan ole mitään hävettävää ettet opiskele tai ole töissä, varsinkaan tässä työllisyystilanteessa. Voithan vaikka sanoa, että aloitat kohta pääsykokeisiin luvun, jos häiritsee muiden silmissä olla tekemättä mitään.