En jaksaisi vuorotyötä, ei ole varaa päivätyöhön
Mies ollut työtön pitkään, niin kuin monet liian korkeasti koulutetut.
Itse olen lähihoitaja.
Töitä kyllä on, on nytkin vakituinen paikka 2-vuorotyössä.
En vain jaksaisi, ilta-aamu hyppyjä ja kun ei saa nukkua ennen iltavuoroakaan pidempään kun lapsi päättänyt että kuudelta pitää herätä.
Tänään olen taas kotona illalla puoli yhdeltätoista, huomenna herätys kuudelta.
Lisätään vielä että alimiehityksellä mennään, jatkuvasti joutuu jakaamaan yhden tai kahden työt töissäolevien kesken.
Virheisiin ei ole varaa.
Tekisi niin mieli hakra päivätöitä, olisi viikonloput vapaat ja pääsisi joka ilta ajoissa nukkumaan.nykyään nukahdan välillä jo kahdeksalta aamuvuoron jälkeen tai vapaapäivänä...
Onko täällä joku joka vaihtanut pöivättöhön?
Paljonko se vaikutti arkeen?
Kommentit (19)
Mä vaihdoin ravintola-alalla vuorotyöstä ma- pe päivävuoroon. Elämänlaatu parani huomattavasti, nukun kuin tukki yöt nykyään ja se epämääräinen vitutus ja ahdistus on jäänyt pois.
Mun mies on myös työtön, eli tiukkaa tekee. Palkka on paljon huonompi minulla tietenkin päivätyössä. Mulla kuitenkin "helpompi" tilanne kuin sinulla, koska olen 49v, ei tarvitse enää niin paljon rahaa ja lapset elää jo omillaan ja tulevat hyvin toimeen (=eivät tarvitse vanhempien rahallista tukea). Ymmärrän että toimeentulo mietityttää sinun tilanteessa kun lapsi on vielä pieni.
Eipä minusta paljon apua ollut. Halusin silti vastata:). Voithan tehdä laskelmia, miten paljon palkka pienenisi, saisitteko asumistukea jne.
Miksi mies ei herää lapsen kanssa?
Jospa löytäisit jonkin yksityisen hoivakodin tms, siellä ehkä olisi varaa neuvotella päivätyöhön parempi palkka kuin mitä kunnallisella työnantajalla saisit. Kartoita pikkuhiljaa tilannetta ennenkuin teet päätöksiä.
Eikö mies voi hoitaa aamut aikaisin heräävän lapsen kanssa, että sinä saisit nukkua pidrmpään suljetun oven takana korvatulppia käyttäen? Tämä nyt ainakin ohjeeksi akuuteimpaan ongelmaan. Perheesi elatus on suurimmalsi osaksi sinun vastuullasi, joten sinun pillisi mukaan mennään sinun terveytesi ja hyvinvointisi etusijalla.
Saman ongelman kanssa painin ja pakko oli jo jäädä pois töistä, koska väsyin niin paljon. Lomat meni pelkkään palautumiseen. Hain kouluun, en päässyt, haen nyt uudestaan ja haen kunnes pääsen.
En tietenkään suosittele tätä omaa tapaani hypätä tyhjän päälle, mutta itse koin olevani umpikujassa. En voisi kuvitella jatkavani enää vuorotyössä. Ikäkin alkaa hieman vaikuttaa. Olen 37-vuotias ja tarvitsen selvästi enemmän lepoa kuin 10 vuotta sitten.
Sinähän voisit vaikka keikkailla päivävuoroja.
Tuo nyt kalskahtaa oudolta, miksi sinun pitää nousta aamulla kuudelta lapsen kanssa, miksi työtön miehesi olisi aamusta lapsen kanssa ja sinä saisit nukkua?
Näin ainakin minä koittaisin auttaa vaimoani jaksamaan arkea.
Minäkin herään aamulla vaikka mies nousee lapsen kanssa, enkä pysty nukahtamaan sitten uudelleen vaikka saankin jäädä lepäämään.
Elämänlaatuun kannattaa panostaa niin paljon kuin valinnanmahdollisuuksia on; usein niitä ei ole, vaan joudutaan menemään ainoalla vaihtoehdolla.
Jos sinun on mahdollista tukea jaksamistasi valitsemalla päivävuoro, laske ihan paperilla minkä verran vähemmän se tuo tuloja kuukaudelle ja miten saatte tuon vajeen katettua. Simppelinä esimerkkinä jos vaikka saisit 100 euroa vähemmän käteen per kk, minkä 100 euron hintaisen voit jättää pois? (Lehtitilaus, kampaaja, saunaolut, kahvilareissut tms). Jos pystytte valitsemaan että pärjäätte, ja tiedät voivasi paremmin ilman iltavuoroja, tsemppaan vaihtamaan siihen. Saattaahan olla että mieskin työllistyy edes keikkatöihin?
Voimia teille.
Lisään vielä että mies on hoitanut yöheräikyt sen jälkeen kun yöimetys loppui.
Sama Täällä olen 6v tehnyt lh:na 3-vuorotyötä ja sain vaihdettua 2-vuorotyöhön. Sekin helpotti jo paljon kun yötyöt jäi pois mutta nyt kun 2-vuorolla on menty 2-vuotta olen ruvennut hakemaan päivätyötä. Taloudellinen menetttäminenkään ei hetkauttaisi, kunhan vaan saisin tehdä päivätyötä. Saisin olla lapsen kanssa ilman että hän joutuu olemaan pitkät illat hoidossa ja voisin itse paremmin ja jaksaisin paremmin. Lähihoitajille ei vaan paljon päivätyötä ole. Nyt Mietin että Lähtisitkö kouluun, mutta kaikki muut alat näyttävät työllisyyden näkövinkkelistä aika synkiltä. Onko vinkkejä mitä kannattaisi lähteä lukemaan TAI mistä lh:lle päivätyö??
Vierailija kirjoitti:
Minäkin herään aamulla vaikka mies nousee lapsen kanssa, enkä pysty nukahtamaan sitten uudelleen vaikka saankin jäädä lepäämään.
Tämmöisessä tilanteessa, päivällä ennen töihin menoa pienet päikkärit.
Minä sijaisena en saa vakipaikkaa, koska en suostu 3 vuorotyöhön.
Vierailija kirjoitti:
Minä sijaisena en saa vakipaikkaa, koska en suostu 3 vuorotyöhön.
Miksi sun pitäis saada vakipaikkaa jos et suostu tekemään samoja vuoroja kuin muut?
Vierailija kirjoitti:
Jospa löytäisit jonkin yksityisen hoivakodin tms, siellä ehkä olisi varaa neuvotella päivätyöhön parempi palkka kuin mitä kunnallisella työnantajalla saisit. Kartoita pikkuhiljaa tilannetta ennenkuin teet päätöksiä.
Yksityisellä yleensä huonompi palkka kun kunnallisells puolella
No sama tilanne täällä. Lapset heräävät 5-6 välillä aamuisin. Teen myös ilta-aamu yhdistelmää ja käyn kyllä itse aamuvuoropäivinä klo 20 nukkumaan. En koe kylläkään sitä mitenkään ongelmana. Onpahan aikaa sitten iltavuoropäivinä kun ehtii tekemään vaikka mitä ennen töitä kun herää aikaisin. Iltavuorosta kun tulen niin käyn suihkussa ja menen suoraan nukkumaan. En ymmärrä miten se tilanne paranisi jos tekisi vain aamuvuoroa. Kuitenkin valvoisit silti sinne 22-23 asti ja silti valittaisit aikaisia aamuja..
Itse teen myös vuorotyötä, ja jäätyäni yksinhuoltajaksi harkitsen myös vakavasti täyttä alanvaihtoa että pääsisin ylipäätään päivätöihin, omalla alallani aika mahdottomuus. Eksä asuu nykyään muutaman sadan kilometrin päässä ja on laivalla töissä pitkiäkin aikoja välillä, oma sukuni samoin, eikä kaupunki järjestä kouluikäisille hoitoa öisin, ja koulun vuoksi kesken viikon en voi lapsia viedä vanhempieni luokse. Hoitajan palkkaaminen kotiin on todella kallista, eikä minulla ole sellaisia tuttuja jotka aina voisivat minun aikataulujen mukaan lapset ottaa. Tilanne on stressaava, koko ajan joudun vaan miettimään minne lapset seuraavaksi yöhoitoon. Kunpa ne olisi edes säännöllisesti tietyin väliajoin, mutta ei, yleensä tiedän 3-4 viikkoa eteenpäin. Lapset ala-aste ikäisiä, eivät voi olla vielä aikoihin keskenään. Että ei liian helppoa olisi, tietysti minulla on lainaa asunnosta ja autosta, työttömyys ei ole houkutteleva vaihtoehto siis, osaamista taas muille aloille ei löydy. Haluaisin irtisanoutua ja lähteä opiskelemaan, en vaan uskalla jättää vakituista työpaikkaa vaikka kaikki tuntuukin niin hankalalta :(
Vierailija kirjoitti:
No sama tilanne täällä. Lapset heräävät 5-6 välillä aamuisin. Teen myös ilta-aamu yhdistelmää ja käyn kyllä itse aamuvuoropäivinä klo 20 nukkumaan. En koe kylläkään sitä mitenkään ongelmana. Onpahan aikaa sitten iltavuoropäivinä kun ehtii tekemään vaikka mitä ennen töitä kun herää aikaisin. Iltavuorosta kun tulen niin käyn suihkussa ja menen suoraan nukkumaan. En ymmärrä miten se tilanne paranisi jos tekisi vain aamuvuoroa. Kuitenkin valvoisit silti sinne 22-23 asti ja silti valittaisit aikaisia aamuja..
Tilanne paranisi sitten että vaikka joskus valvoisin kymmeneen tai yhteentoista nukkuidin huomattavasti enemmän kuin iltavuorojen jälkeen kun nukahdan vasta kahdeltatoista, yhdeltä tai kahdelta kun uni ei vain tule enää kun se alkuillan väsymys haihtuu.
Nukahtamislääkkeitäkään ei viitsi enää yhdentoista aikaan ottaa kun kuudelta pitää herätä varsinkin jos on aamuvuoro seuraavana päivänä.
Hienoa että sinulla ei ole ongelmia kaksivuorotyön kanssa.
Onko teillä mahdollisuus ergonomisiin työvuoroihin? Itse teen 3-vuorotyötä sairaanhoitajana, mutta ilta-aamua en ole tehnyt varmaan 10 vuoteen...
Lisäksi käytän melatoniinia, se auttaa tarpeen tullen korjaamaan unirytmiä, esim. vapaiden jälkeen otan sitä, niin saan ajoissa unen päästä kiinni ja jaksan hyvin herätä aamulla klo 5 😃
Tai jotenkin tuntuu että 3-vuorotyö oli helpompi, oli enemmän vapaata.
Toisaalta viihdyn, on suht hyvä ilmapiiri ja suurin osa työkavereista mukavia, jos vaihtaa ei tiedä mihin joutuu...