Viikot ja kuukaudet kuluu ja tämä ihastuksen tunne ei näytä häipyvän mihinkään

Up! Tarviin itekki apua samassa asiassa

Itseäni aina auttaa se, että tutustuu tyyppiin. Yleensä menee ohi, kun mysteeri tavallaan katoaa ja huomaa että jaaha, tämä oli ihan tavallinen jantteri.

Up

Aika auttaa. Vaikka monen vuoden ihastuksen jälkeen tuntee vielä vetoa ja perhosia vatsassa toisen nähdessään, niin ei silloin kuitenkaan enää päivittäin toista ajattele.

Minulla ei ole auttanut muu kuin uusien tyyppien tapaaminen.

Itsellä kulunut jo yli 10 vuotta, vaikka en edes kohdetta ole vuosiin enää nähnyt hän silti päivittäin mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä kulunut jo yli 10 vuotta, vaikka en edes kohdetta ole vuosiin enää nähnyt hän silti päivittäin mielessä.

Tämä olisi mun kauhuskenaario. Tunnen jo miehen, joten se ei näytä auttavan. Olen yrittänyt myös ajatella vaan hänen huonoja puoliaan, ei auta. Enää en ajattele häntä 24/7, aivan liikaa kuitenkin. Ja aina kun näemme kaikki tunteet ryöpsähtävät pintaan. En osaa enää käyttäytyä hänen seurassaan, olen välillä hänelle jopa ilkeäkin tahtomattani.. Vaikka kaipa se on mun keino yrittää selvitä, jos hän ei enää loisi minuun pitkiä katseita niin voisin jotenkin ehkä selvitä paremmin..

Ap

Odottele vielä muutama kuukausi. Kyllä se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Aika auttaa. Vaikka monen vuoden ihastuksen jälkeen tuntee vielä vetoa ja perhosia vatsassa toisen nähdessään, niin ei silloin kuitenkaan enää päivittäin toista ajattele.

.

Kiva kuulla että on muitakin samassa tilanteessa, ettei siis ole ainoa.

itse olen ihaillut jo useamman vuoden erästä itseäni nuorempaa naispuolista työkaveria lähes jatkuvasti, mutta koittanut pitää järjen päässäni ja vienyt ajatuksissani asian niin pitkälle, että olen miettinyt, että mitä sitten tapahtuisi mikäli toinenkin haluaisi ja muuttaisimme yhteen elämään arkipäivää.   Siis että olisiko edelleen niin ihanaa ja kutkuttavaa.

Tuo on ainoa tekijä, jolla olen saanut itseäni peidettyä tolkussa.   Sitä huolimatta ihailen ja kunnioitan edelleen tuota työkaveria, mutta pidän tietyt rajat itselläni.  En halua sekoittaa toisen, enkä omia asioitani vaikka kumpikin vapaita olemme. Ikäero on vain senverran iso, etten usko suhteen tulevaisuuteen.   

  Muistan kuitenkin loppuelämäni häntä lämmöllä ja tuoksunsa kun sain häneltä halauksen omissa läksiäiskahvitilaisuudessa.  Edellisestä  halauksesta yleensäkin olikin jo yli kymmenen vuotta aikaa, eikä nekään tuntuneet tuollaiselta, kuin sen sai nyt suuresti ihailemaltaan henkilöltä.

Lämmittää vanhan mieltä.

.

.

Olet läheisriippuvainen ja haluat velloa tuossa tunteessa. Ota hyvä ihminen järki käteen ja lopeta itsesi piinaaminen. Kuvittelet ne katseet. Haluat vakuuttaa itseäsi tunteista joita ei ole.

Mies on sanonut sinulle ettei ole ihastunut. Sen pitäisi riittää. Aivan sama miten hän käyttäytyy, sinun täytyy kunnioittaa sitä mitä hän on sanonut sinulle. Syy käytökseen riippuen siitä miten hän käyttäytyy voi olla se, että aiempi keskustelunne aiheuttaa hänessä esim. vaivaantumisen tai imartelun tai jännityksen tunteita. Tai se, että hän ajattelee että olet oiva flirttailun kohde, kun selvästi ihailet häntä.

Minusta silloin on ongelma, jos ihminen ei osaa ottaa suorasanaisia pakkeja vastaan. Silloin kyse on liian pitkälle menevästä pakkomielteisyydestä. Niin kauan kun tilannetta ei ole selvitetty kunnolla sanallisesti ihastumista voi olla vaikea sammuttaa itse, mutta jos asia on jo puitu niin kannattaa ottaa itseään niskasta kiinni ja ennen kaikkea lopettaa kaikenlainen pelailu tyypin kanssa. Sekin auttaa.