kuvaile miltä tuntuu sappikohtaus.
Kommentit (13)
ei löytynyt mitään vikaa ultrassa,mutta sillon tällön kipua oikean puoleisen kyljen alla,ilkeä kipu...sillon kun kipu ollut kovimmillaan niin helvetillistä,onneks vaan 1x ollut.Varon paistettua ja savustettua ruokaa.
eli kipu tuntui oikealla kylkiluiden alla. Kohtauksen aiheutti yleensä tuore leipä tai pulla, paistettu jauheliha, omena ja yleensäkin kaikki hapokkaat hedelmät/vihannekset. Loppuvaiheessa kartoin noita kuin ruttoa ja söin pelkkää laihaa puuroa :(
Pari vuotta olen ihmetellyt mahakipua, kaksi kertaa tehty tähystyskin, eikä siellä ole mitään löytynyt. Kipu tuntuu oikean kylkikaaren alla, siellä on ihan kuin jonkinmoinen kipeä patti, ei tunnu päälleppäin kylläkään. Omena saa yleensä kivun aikaan, ja ompun syönnin jälkeen on kipeä vielä seuraavanakin päivänä. Hmh, pitänee mennä uudestaan lääkäriin. Vaikka kyllä mä pärjään näinkin, jos en erehdy onppuja syömään. Harmi vain, kun ovat lempihedelmiäni. = (
Itselläni on ollut vain yksi sappikohtaus, mutta siinäkin oli ihan tarpeeksi...
Jälkikäteen olen miettinyt, että onkohan sekin ollut sapen ärtymystä, kun jo vuosia minulla on tullut ylävatsaan ikävä tunne, jos olen juonut paljon omenatuoremehua.
Varsinaisen kohtauksen laukaisi pussillinen jäisenkylmiä pakastevattuja, ja papuruoka. Tai en tiedä, oliko niillä oikeasti yhteyttä kohtaukseen, mutta enpä ole uskaltanut testata asiaa sen jälkeen...
t: 3
Minä olen kahdesti käynyt tuon mahakivun takia lääkärillä, molemmilla kerroilla olen saanut lähetteet tähystykseen ja lopputulos on ollut lääkärin toteamus siitä että kärsin närästyksestä. Närästyslääkereseptit kouraan ja kotio. Itse olen kyllä ollut vähän eri mieltä, kun närästys tuntuu ihan erilaiselle kun tuo omenan jälkeinen kipu. Kpi tulee joskus myös suklaasta, ei onneksi aina : ) ja munkeista sekä paprikastakin joskus. En ole sitten enää kehdannut lääkäriin mennä, kun eivät tuntuneet vakavasti ottavan kipuani. Mutta nyt taidan kyllä kysyä ultraan pääsyä terveyskeskuslääkäriltämme, odotan vauvaa ja tuli mieleen että jos se tosiaan olisi sappi, mikä minua vaivaa, niin aiheuttaakohan mitään ongelmia raskauden suhteen.
Kiitoksia vihjeestä! Tuosta ultrauksesta en olut tietoinen, kun ei tähstävä lääkäri siitä maininnut mitään.
T: 6
Molemmilla kerroilla olen kyllä joutunut syömään tavallista nopeammin, eli ei ole tullut pureksittua yhtä hyvin kuin normaalisti.
Kipu on ollut sellainen, että ei ole missään asennossa ollut hyvä olla, ja otsalle kohoaa kunnon tuskanhiki. Maha möyryää, on pahoinvointia ja ilma kiertää. Renniestä ei ole ollut apua, vaikka olen tulkinnut tilanteet " vain" erittäin pahaksi närästykseksi. Tilanne on mennyt ohi yleensä parissa tunnissa, mutta vatsa on ollut kyllä arka ainakin vuorokauden.
En kyllä ole sitä tuonne oikealle paikallistanut, ennemminkin koko vyötärön seutu, vatsan ja ristiselän alue, on ollut kivun kourissa.
Jos vielä jatkuu, niin kai se on jossain vaiheessa pakko käydä lääkärissä... Mä vaan VIHAAN lääkärissä käymistä! Meillä tk:ssa lääkärit on koko ajan vaihtuvia nuoria pojannulikoita, jotka arvailee minkä ehtii...
ap
..ainakin minulla.
Ensimmäiset kohtaukset sattuivat sopivasti mökkireissulla ja ihmettelin että mikähän on vialla. Ei tehnyt valtavan kipeää, mutta kuitenkin ylävatsaa kuumotti niin ettei nukkua pystynyt. Syynä yllättäen makkara..
Vuosien myötä kohtauksia tuli ja meni, kunnes pitkän laihtumisen jälkeen kroonistuivat. Aiheuttajana aluksi omput ja leipä, sekä kaikki rasvainen. Loppuvaiheessa ennen leikkausta eleltiin puurolla ja ihan viimevaiheessa kohtaukset veivät tiputukseen. Joillakin auttaa litalgin -niminen lääke, itselläni tuosta ei ollut apua.
Mutta niihin oireisiin.. Välillä ei pystynyt tunnistamaan että mihin koskee kun koko selkä ja vatsa oli kuin tulessa. Välillä selkeästi ylävatsaan tai oikean kylkikaaren alle. Oksetti ja närästi pahasti. Verikokeissa ei näkynyt mitään vikaa joten sappea ei lääkärit epäilleet. Tähän vaikutti myös nuori ikäni. Vasta ultrassa selvisi että siellähän köllöttelee mukavan kokoisia lohkareita jotka kivut aiheuttaa.
Leikkauksen jälkeenkin, vielä näin monen vuoden päästä, pelottaa edelleen syödä omppuja.. :( Niin inhat reaktiot nuo aikoinaan aiheuttivat.
Marsmars lääkäriin ja vaadit ultraa ja pääsyä leikkausjonoon jos kiviä löytyy. Toivon ettei kellään pääsisi tilanne niin pahaksi kuin itselläni.
Minulla löytyi muutama viikko sitten sappikiviä, mutta sanoin lääkärille, että pärjään kivun kanssa enkä halua leikkaukseen. Ei minua jonoon sitten laitettukaan. Litalginista ei kyllä minullakaan ole apua ollut ainakaan munuaiskivikohtauksissa, mutta sappikivet eivät niin kauhean kovasti ole vielä toistaiseksi oireilleetkaan. Ikävä kipu on välillä oikean kylkikaaren alla, välillä keskemmällä vatsaa. Ei kai sappirakkoa tarvitse leikata, jos kivet eivät ihan jättikohtauksia aiheuta?
Kun muuta syytä ei ole löytynyt, niin sovin sairaalassa, että sappikiveni leikataan sitten kun tehnyt vielä lapsen. En ole vielä raskaana. Mulla epätyypilliset kivut kumminkin ja ei välttämättä sapesta johtuvia, sillä pitempiaikaisia ja ruuat eivät mielestäni vaikuta. Mulle on moni lääkäri sanonut, että hätätapauksessa voi hyvin raskaudenkin aikana leikata, joten ei sen suhteen huolta. (Siis jos tulee joku tulehdus sinne sappeen kivien vuoksi tms.)
Se minua enemmän huolestuttaa, jos sappirakko tulehtuisi esimerkiksi ollessani ulkomailla tai lintuinfluenssapandemian jyllätessä Suomessa. Eipä olisi mukava mennä silloin leikkaukseen.
jso niitä ultrassa näkyy useita, ja jos on isoja kiviä, VAIKKA eivät aiheuttaisi kovia kipuja, koska voi syntyä akuutti tilanne (kolekystiitti). Pieniä murusia ei leikata eikä murskata, mutta eivät ne aiheuta ongelmiakaan eikä kipuja.
Mulla sappikohtaus oli kuin sydäri, luulin kuolevani sydäriin.... Ja sitten kun pääsin sairaalaan, menin oksentamaan, ja kappas vain, kipu loppui siihen paikkaan! Eli oksennuksen paine sai kiven ulos tiehyestä ja kipu lakkasi!
AP, kuulostaa kyllä sappioireilulta. VAraa maanantaina aika terkkalääkärille, hän laittaa lähetteen ultraan. Ja jos tulee akuuttia, mene päivystykseen
Kivut on aivan sietämättämät. Mulla lens oksennus ja vatta oli aivan kuralla. Mitenkään päin ei ollu hyvä olla. Ei voinut istua seistä maata eikä olla mitenkään päin. Loppujen lopuksi nukahdin istuvilteen sohvalle kun ei enään jaksanut taistella. Mulla ei lääkkeet auttanut, onneksi pääsin leikkaukseen suht nopeesti (vuoden kärvistelin) ja pääsin eroon vaivasta.