Mitä pitäisi ajatella 20-vuotiaasta miehestä, joka asuu äitinsä luona?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Mutta miettikääpä nyt. Ei sellaisen miehen kanssa voi vakavasti seurustella. Teinimeininkiä, että pitää odottaa vanhempien lähtevän kotoa, että voisi jotain puuhailla. Ei mitään yksityisyyttä hengata toisen luona.
Sama tilannehan on myös silloin, jos nuori mies asuisi jossain opiskelijasolussa.
Ajattele mitä huvittaa.
t. 22v mies joka asuu mutsinsa luona vielä jonkun aikaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miettikääpä nyt. Ei sellaisen miehen kanssa voi vakavasti seurustella. Teinimeininkiä, että pitää odottaa vanhempien lähtevän kotoa, että voisi jotain puuhailla. Ei mitään yksityisyyttä hengata toisen luona.
Missäs se sinun kämppä on jossa sitten voi hengailla?
Aikuisessa suhteessa tavataan puolin ja toisin, eikä ole luonnollista heti alkuvaiheessa tavata toisen vanhempia. Esittelyt hoidetaan vasta, kun kyse on vakavammasta suhteesta.
tässä taas näkee kuinka avarakatseisia naiset ovat. ollaan muka maailmaa syleileviä , mutta jos joku mies elää erilailla kuin muut niin ollaan tuomitsemassa :D ... jos pitää vanhemmistaan niin miksi ei saisi asua heidän kanssaan kunnes muuttaa naisen luo? miksi sosiaalisen pitäisi olla yksinään yksiössä`?
Moni 20v. saattaa olla armeijassa,opiskella tms.,joten ei se ny kauheen pahalta kuullosta.Lisäksi moni mies /poika nyt vaan sattuu tulemaan kehityksessä hieman tyttöjä jäljissä.Siinä vaiheessa kun 30v alkaa lähestyä eikä olla päästy vielä oman elämän alkuun ja pois äidin keittiöstä ja pyykkihuollosta,olisin jo huolissani....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miettikääpä nyt. Ei sellaisen miehen kanssa voi vakavasti seurustella. Teinimeininkiä, että pitää odottaa vanhempien lähtevän kotoa, että voisi jotain puuhailla. Ei mitään yksityisyyttä hengata toisen luona.
Ilmeisesti yksinhuoltajankaan kanssa ei voi vakavasti seurustella?
No en ikinä edes harkitsisi suhdetta ihmiseen, jolla on lapsia.
Kun tuon ikäinen nuorimies muuttaa kotoa hänen kannattaakin muuttaa omilleen, eikä tehdä sitä virhettä, että muuttaa tyttöystävän kanssa samaan asuntoon.
On viisasta viettää vapaata poikamieselämää ainakin muutaman vuoden. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin olla komenneltavana.
Nauttikaa nuorukaiset vapaudesta, ennenkuin on liian myöhäistä!
Tästä kommentista naiset eivät arvatenkin pidä. Kyse ei ole syyllistämisestä
Ei ole kyllä mitään eväitä pärjätä elämässä, jos vielä tuossa vaiheessa roikkuu äitinsä nurkissa.
AP taitaa olla amis kun luulee, että kaikilla parikymppisillä pitää olla jo oma bemari, autonrassaajan vakiduuni ja omistusasunto Tuupovaaran sykkeessä.
Ajatus ei ihan toimi isoissa kaupungeissa / korkeakouluopiskelijoilla.
Mitä ajatella yli kolmekymppisestä miehestä joka ehdoin tahdoin muutti vanhempiensa seinänaapuriksi ja otti vielä nuoremman serkkunsa alivuokralaiseksi?
Säästeliäs / pihi/ järkevä mm. Tulee mieleen
Pojat joutuvat 19-vuotiaana asepalvelukseen,joten ei mikään ihme ettei ole vielä omaa asuntoa hankkinut ja kaikki muukin tuppaa viivästymään sen takia..
Jos taas on maalaistalonpoika niin sehän on enemmän kuin tavallista että sentään joku lapsista asuu kotitilalla vanhempiensa apuna tilanpidossa.
Mitä helvettiä yleensäkään pitäisi ajatella kenestäkään ihmisestä, jonka tilannetta ei kertakaikkiaan lainkaan tunne.
Useimmat ihmiset eivät muuten Suomessa nykyään enää mene alle kakskymppisinä naimisiin .
Naisilla on nykyään sen verran korkea vaatimustaso,etteivät monet tunnu edes kelpaavan. " Jätä se sika" saa täälläkin joka päivä lukea.
Entä jos se kakskymppinen onkin ollut suhteessa,suhde on naisen aloitteesta päättynyt ja yhteinen asunto myyty ja poika on muuttanut väliaikaisesti taas vanhempiensa kotiin.
Ei kaksikymppinen asu vanhempiensakaan kanssa ollessaan muuten välttämättä siinä 'lapsuuden kodissaan.
Hehän ovat koko perhe saattaneet muuttaa siihen vaikka kolme vuotta sitten siihen asuntoon missä he nyt asuvat.
Mitä siis "pitäisi" ajatella (ja kenen mielestä siis pitäisi) ?
Vastaus: jokainen ajattelee mitä itse ajattelee ilman mitään kenenkään ehdottamia "pitämisiä" siitä kotonaan asuvasta nuoresta miehestä jonka itse tuntee.
Muiden ajatukset ovat merkityksettömiä, eikä niiden takana ole kuin halua pahansuopaan ihmisten leimaamiseen ja paha taipumus tai tarve arvottaa toisen elämää omilla mittatikuillaan.
Yhtä hyvin voisi kysyä: mitä mieltä pitäisi olla miehestä joka on onnellisesti naimisissa,rakastaa vaimoaan ja lapsiaan,jolla on viihtyisä asunto ,hyvä työ josta pitää mukavia harrastuskavereita jossain mistä itse pitää ja joka ei ole lainkaan kiinnostunut sinun tapaamisestasi vaan viihtyy hyvin omassa elämässään eikä välitä tutustuakaan kaltaisiisi ihmisiin eikä hänellä ole aikaa sinulle,koska et kiinnosta häntä lainkaan ?
Kyllä minäkin kotonani asun, vaikka vanhempani luuraavat jossain ihan muualla.