Pahin fyysinen kipu, jota olet tuntenut?

Sektion jälkeinen kipu mahassa ku yritti vähäänkään liikkua tai nousta sängystä. Mikään ei ole ollu niin kovaa kipua.

En ole kokenut mitään äärimmäisen pahaa kipua. Palamista tai munuaiskiveä jne. Kova polvipotku kiveksille on ollut pahin. Sitä on vaikea kuvailla naisille. Hengittäminen oli vaikeaa ja piti mennä viideksi minuutiksi maahan makaamaan.

Joko umpparileikkauksen jälkeen, tai sitten synnytys kun kolmannessa en saanutkaan epiduraalin.

En enää oikein muista sitä kipua, tiedän vain että kumpikin sattui.

Synnytyksen aiheuttama kipu kuitenkin oli nopeasti ohi, leikkauksen jälkeinen oli kaamea varsinkin kun oksensin kipulääkkeiden takia.

Tosin migreeni on myös helvetillinen kun kivun takia oksentaa ja oksentaminen aiheuttaa sen että päässä jyskyttää kahta kauheammin...

Pahasti tulehtunut hammasjuuri. Pahempi kuin 24 h synnytyskivut. Paljon pahempi kuin sektion jälkikivut.

Synnytys. Kesti vain neljä tuntia, mutta se kipunoi jotain ihan käsittämättömän intensiivistä. Supistuksia puolen minuutin välein, puolentoista minuutin kestolla. Olin varma, että kuolen. Kaikissa muissa elämäni tilanteissa olen kestänyt kivun hyvin ja kuvittelin ennen synnytystä, että minulla on hyvä kivunsietokyky. Ei sitten vissiin ole.

Synnytys. Tunti tolkulla aaltoilevaa, kokoajan pahenevaa ja tihenevää kipua jolle ei näkynyt olevan loppua ollenkaan. Kun edellisestä aallosta pääsi yli niin seuraava jo alkoi. Viimeisen tunnin aikana vajosin kipushokkiin, jossa luulin olevani kuollut. Ponnistusvaiheessa taas tuntui, että repeän oikeasti. Mitä enemmän työnsin, sen enemmän sattui. Olin varma, että halkean ja kuolemme siihen sängylle molemmat, minä ja vauva. Muistan katsoneeni miestäni joka piti kädestäni kiinni huolestuneena. Selvisimme elossa.

Palovamma, kun lapsena kaadoin kupillisen pannulla keitettyä kahvia reisilleni. Kyllä, join kahvia jo lapsena. Lasse Virenin syytä. Nousin seisomaan kun olin innoissani, että voittaa ja vahingossa kaadoin kahvikupin, joka oli liian lähellä pöydän reunaa. Vuonna 1976. Sain "vain" toisen asteen palovammat, joten en osaa edes kuvitella, miltä kolmannen asteen tuntuu. Tää on siis kovin kipu, mitä itse olen kokenut, varmasti jotain kovempaakin voi olla. 

Sirpaleinen luunmurtuma nilkassa, morfiini auttoi ennen leikkausta ja kipsiä. 

Päänsärky sikaflunssassa, luulin kuolevani, ei onneksi kestänyt kauaa.

Juurihoidetun hamppan tulehdus, nenäkin oli ihan poskella tuevotuksen vuoksi. Eri tavalla paha oli niskan välilevyn pullahdus, luulin saavani sydänkohtuksrn. Kipu säteili koko rintakehään ja vasempaan käteen. En voinut olla mkuulla ollenkaan. Sektiokivut tai vatsalaukun tulehduksen aiheuttavat krampit oli pieniä noiden rinnalla.

Ensimmäisen sektioon jälkeen olin muutaman päivän todella kipeä. Mutta sitä pahempi oli vatsakipu, joka johtui vahingossa vieraisilla syödystä gluteenista (olen keliaakikko). Silloin tuntui, että mieluummin kuolisin kuin kärsisin. Pahin kesti pari päivää.

Viisaudenhampaan poiston jälkeen mulla oli 11 päivää hermosärkyä jonka vuoksi en edes voinut kunnolla nukkua. Se menee tasoihin tuon gluteenimyrkytyksen kanssa.

Sympatiani kaikille, jotka kärsivät pitkäaikaisesta hermosärystä!

Synnytys. Se kesti niin pitkään, kolmisen päivää yhteensä säännöllisiä, kivuliaita supistuksia (joten en voinut nukkua) ja ponnistusvaihe ihan nääntyneenä kesti 1,5 tuntia. Eikä epiduraali mennyt oikeaan paikkaan eli ei vaikuttanut yhtään. Ja repesin episiotomiasta huolimatta vielä lisää. Ihan kamala kokemus, onneksi sain sentään lapsen palkinnoksi. Mutta silti, jos olisin etukäteen tiennyt miten kamalaa se on, en tiedä olisinko uskaltanut synnyttää.

Kolme synnytystä luomuna jakaa ensimmäisen sijan. Jos niitä ei lasketa niin se kun kaaduin ison hevosen kanssa ja jäin alle.

Munuaiskivet.

Nielurisaleikkauksesta toipuminen. Pää ei kestänyt Tramalia ja Panacod sai aikaan pahoinvointia. Eli perussärkylääkkeillä oli pakko selvitä. Elämäni pahin kaksiviikkoinen, laihduin normaalipainon sisällä tuona aikana 6 kiloa, kun syöminen oli lähes mahdotonta.

Korvatulehdus ja korvakäytäväntulehdus kummassakin korvassa samaan aikaan. Särkylääke auttoi noin tunnin verran ja sen jälkeen piti 3 tuntia kärvistellä ennen seuraavaa satsia...

Niin, pystyssä ollessa koko päässä tuntui ihan hirveä jomottava paine, jokainen aslel oli tuskaa...särky oli muutaman päivän sitä luokkaa että viimisenä päivänä itkin kivusta. Kivut kesti yhteensä viikon ennen kuin korvat alkoivat parantumaan. Nukuin tuon viikon aikana max 4h vuorokaudessa ja nekin pätkissä. Oma lukunsa oli myös korvien huuhtelut sairaanhoitajalla, kun ne käytävät oli muurautuneet tulehduksen vuoksi umpeen :/

Synnytys ja munuiaskipu munuausvaltimon pallolaajennuksen yhteydessä kilpailee mulla ykköspaikasta. Synnytykset kesti pidempään eli ehkä ne voittaa.

Liikenneonnettomuudessa loukkasin sisäelimeni. Tuli rattijuoppo kolmion takaa kylkeen. Sivuturvatyynyt rikkoivat aurinkolasit naamaani ja törmäys osui koko keskivartalooni. Vatsalaukku, perna ja haima repesivät. Iho oli kokonaan ruhjeilla ja osin revennyt. Olin tajuissani kun ambulanssi tuli. Heräsin neljän päivän päästä sairaalan teho-osastolta. Sattui. Sattui todella. Teki kipeää, mutta nyt olen jo parantunut. Onnettomuudesta on pian kolme vuotta.

Hammas oli syvälle juureen mätääntynyt ja kipu oli lopulta vähän kuin synnytyssupistukset. Kipu tuli sykkien kipeämmin ja kipeämmin ja päästyään ihan kivun huippuun, jossa tuntui että kohta lähtee taju, kipu laantui. Sitten tuli 1/2-1 tunnin tauko ja "supistukset" alkoivat taas. Joka kerta kipu oli kovempaa.

Koskaan ei ole juurihoitoon meneminen tuntunut yhtä ihanalta, kun tiesi että pääsee tosta kipuhelvetistä pois.

Synnytys oli jopa hauskaa tuohon verrattuna...

Minulla on 26-vuotiaasta lähtien ollut joillain kierroilla kuukautisten ensimmäisenä vuotopäivänä järkyttävä kipukohtaus, jolloin en pysty tekemään mitään muuta kuin makaamaan lattialla ja huohottamaan. Kohdun kouristelu karmean kivuliasta.

Kerran kohtaus oli niin paha, etten pystynyt pysymään hetkeäkään paikallani lattialla maatessani. Kylmää hikeä valui pitkin kasvoja ja selkää. Ryömin kylpyhuoneen lattialle, kun aloin oksentaa ja hetken päästä ripuloida. Tunsin kohdun olevan kouristuneessa tilassa useita minuutteja kerralla, jopa kymmenen minuuttia yhtäperää. Kouristava kipu oli staattista, heltymätöntä.

Kohtaus kesti yhteensä arviolta 25 minuuttia, jonka jälkeen nukahdin heti muutamaksi tunniksi. Koko loppupäivän kehoni oli uupunut ja minun piti perua menemisiä, koska kehoni tarvitsi lepoa. Niin ja kylpyhuoneen lattia piti pestä...