Onko poukkoilevalla politiikalla oikeastaan mitään vaikutusta työllisyyteen ja talouteen? Vinkkaa yksi fiksu poliitikko, jos tiedät?

Ei tässä mitään ole poukkoiltu. Vuosikymmeniä ollaan jo menty ihan selkeällä linjalla. Julkinen sääntely alas, rikkaille lisää ja köyhiltä pois.

Esim. Claes Andersson on ollut kunnioitettava poliitikko.

Nykyisillä poliitikoilla on niin suuri ahneus, etteivät osaa yhtään ajatella nenäänsä pitemmälle. Eikä raha enää nykyään ole vastaus mihinkään. Ongelma Suomessa on ollut jo pitkään henkisen hyvinvoinnin puolella.

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä mitään ole poukkoiltu. Vuosikymmeniä ollaan jo menty ihan selkeällä linjalla. Julkinen sääntely alas, rikkaille lisää ja köyhiltä pois.

Nykyinen hallitus on poukkoillut esim. juuri tuossa päivähoitomaksujen korotuksessa, perunut eläkeläisten asumistuen leikkauksen ja Sipilä henkilökohtaisesti asetti uhkavaatimuksen, elleivät työmarkkinajärjestöt pääse ajoissa sopuun, tulevat ne ja ne leikkaukset, esim. sairauspäiväkarenssi. Sekin peruttiin.

Soutamista ja huopaamista on hallituksen työ ollut, paljon meteliä mutta vähän tuloksia. Luulen, että samoin käy tuolle työttömien haastatteluprojektillekin, mutta aika näyttää.

Pitkällä tähtäyksellä olet oikeassa, kaiken näennäispuuhastelun varjossa on onnistuttu köyhdyttämään pienituloisia ja rikastuttamaan entisestään varakkaita. Ilmeisesti tuo äänekäs näennäispuuhastelu onkin silmänkääntötemppu, tarkoituksena viedä huomio siitä, miten käsi käy köyhän taskulla.

Claes Anderssonia ei voi enää äänestää, joten uusia nimiä tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteitään muuttavat poliitikot työllistävät lähinnä itsensä ja keksivät pyörän uudelleen aina neljän vuoden välein. Esimerkkinä nyt tuo päivähoitomaksujen korotus, jota ensin ajoivat ja nyt eivät aja, kun tajusivat, ettei kannata.

Miksi poliitikoillamme on enemmän intoa kuin tietoa ja taitoa? Vaikka olisi kuinka innokas ja aatteellinen, niin eikö kuitenkin kannattaisi ajaa ennemmin tavoitteita kuin keinoja? Miksi poliitikkomme eivät osaa hyödyntää asiantuntijoiden osaamista, vai eivätkö he osaa tunnistaa, kuka on asiantuntija ja kuka ei?

Poliitikko on kuin pieni lapsi, jota varoitetaan laittamasta kättä kuumalle levylle. Pakkohan se varoituksia uhmata ja kokeilla, muuten ei usko.

Jos tiedät edes yhden fiksun poliitikon, joka ei käyttäydy kuin uhmakas lapsi vallan kahvaan päästyään, niin vasikoi hänet tänne! Perustelut mukaan. Saamme hyvän vinkin seuraaviin vaaleihin.

Elina Lepomäki. Siinä on poliitikko joka uskaltaisi tehdä myös niitä tarvittavia kipeitä päätöksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteitään muuttavat poliitikot työllistävät lähinnä itsensä ja keksivät pyörän uudelleen aina neljän vuoden välein. Esimerkkinä nyt tuo päivähoitomaksujen korotus, jota ensin ajoivat ja nyt eivät aja, kun tajusivat, ettei kannata.

Miksi poliitikoillamme on enemmän intoa kuin tietoa ja taitoa? Vaikka olisi kuinka innokas ja aatteellinen, niin eikö kuitenkin kannattaisi ajaa ennemmin tavoitteita kuin keinoja? Miksi poliitikkomme eivät osaa hyödyntää asiantuntijoiden osaamista, vai eivätkö he osaa tunnistaa, kuka on asiantuntija ja kuka ei?

Poliitikko on kuin pieni lapsi, jota varoitetaan laittamasta kättä kuumalle levylle. Pakkohan se varoituksia uhmata ja kokeilla, muuten ei usko.

Jos tiedät edes yhden fiksun poliitikon, joka ei käyttäydy kuin uhmakas lapsi vallan kahvaan päästyään, niin vasikoi hänet tänne! Perustelut mukaan. Saamme hyvän vinkin seuraaviin vaaleihin.

Ongelmana ei ole sinänsä se, että poliitikot eivät kuuntelisi mitä asiantuntijat sanovat (tässä taas joutuu vähän kysymään, eträ ketkä asiantuntijat), vaan ongelmana on se, että tietenkin yritetään miellyttää äänestäjiä. Äänestäjät harvemmin miettivät päätöksiä kokonaisvaltaisesti kansantalouden ja tulevaisuuden talouskehityksen kannalta, vaan tietenkin omien lähtökohtiensa perusteella.

Eaimerkkinä, julkisen puolen lomarahojen leikkaus, kuntaliitot alkavay nihkeilemään, koska yksityisen puolen lomarahoja ei leikata (vaikka yksityidellä puolella tämä hoidetaan 100% palkanalennuksella eli irtisanomisilla)

Itse olen kuitenkin suhteellisen yllättynyt siitä, että saadaan veroale: se on ollut ykdi järkevimmistä päätöksistä pitkiin aikoihin ja se on perusteltua jopa niiden asiiantuntijoiden mukaan (eli eri talousosaajien, oli koulukunta sitten mikä vaan)

Mutta vastaan Elina Lepomäki, koska hänellä on perustellut mielipiteet, jolloin voidaan helpommin arvioida hänen ehdottamiaan asioita.

Kuten nro 5 jo kirjoittikin, poliitikoilla - siis osalla heistä - olisi kyllä tiedot ja taidot tehdä oikeita ratkaisuja, mutta kun niiden tekeminen merkitsee hirveää vaalitappiota. Äänestäjä tahtoo mulle lisää, muilta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteitään muuttavat poliitikot työllistävät lähinnä itsensä ja keksivät pyörän uudelleen aina neljän vuoden välein. Esimerkkinä nyt tuo päivähoitomaksujen korotus, jota ensin ajoivat ja nyt eivät aja, kun tajusivat, ettei kannata.

Miksi poliitikoillamme on enemmän intoa kuin tietoa ja taitoa? Vaikka olisi kuinka innokas ja aatteellinen, niin eikö kuitenkin kannattaisi ajaa ennemmin tavoitteita kuin keinoja? Miksi poliitikkomme eivät osaa hyödyntää asiantuntijoiden osaamista, vai eivätkö he osaa tunnistaa, kuka on asiantuntija ja kuka ei?

Poliitikko on kuin pieni lapsi, jota varoitetaan laittamasta kättä kuumalle levylle. Pakkohan se varoituksia uhmata ja kokeilla, muuten ei usko.

Jos tiedät edes yhden fiksun poliitikon, joka ei käyttäydy kuin uhmakas lapsi vallan kahvaan päästyään, niin vasikoi hänet tänne! Perustelut mukaan. Saamme hyvän vinkin seuraaviin vaaleihin.

Ongelmana ei ole sinänsä se, että poliitikot eivät kuuntelisi mitä asiantuntijat sanovat (tässä taas joutuu vähän kysymään, eträ ketkä asiantuntijat), vaan ongelmana on se, että tietenkin yritetään miellyttää äänestäjiä. Äänestäjät harvemmin miettivät päätöksiä kokonaisvaltaisesti kansantalouden ja tulevaisuuden talouskehityksen kannalta, vaan tietenkin omien lähtökohtiensa perusteella.

Eaimerkkinä, julkisen puolen lomarahojen leikkaus, kuntaliitot alkavay nihkeilemään, koska yksityisen puolen lomarahoja ei leikata (vaikka yksityidellä puolella tämä hoidetaan 100% palkanalennuksella eli irtisanomisilla)

Itse olen kuitenkin suhteellisen yllättynyt siitä, että saadaan veroale: se on ollut ykdi järkevimmistä päätöksistä pitkiin aikoihin ja se on perusteltua jopa niiden asiiantuntijoiden mukaan (eli eri talousosaajien, oli koulukunta sitten mikä vaan)

Mutta vastaan Elina Lepomäki, koska hänellä on perustellut mielipiteet, jolloin voidaan helpommin arvioida hänen ehdottamiaan asioita.

En vieläkään ymmärrä, miksi ammattiliitot vastustivat työajan pidennystä ja sairauspäiväkarenssia henkeen ja vereen. Ei lomarahoista leikkaaminen ja muut kiristykset olleet parempi vaihtoehto.

Hallitus on lisännyt toimintaympäristön epävarmuutta, niin työttömien kuin yritystenkin. Vain luottamusta lisäävä politiikka lisää investointeja, yrittämistä ja työllistymistä. Epävarmuuden lietsominen saa kaikki säästämään vielä pahemman päivän varalle, kuten nyt on käynyt.

Heti jos tunnelin päässä pilkottaa valoa, jokin talousennuste näyttää varovaista kasvua, niin joku hallituksen ääliöistä pomppaa taas esille ilmoittamaan uusista säännöistä ja masentamisesta. Ilmeisesti he eivät oikeasti haluakaan kasvua, vaan näivettymistä.