Lue keskustelun säännöt.
Käsittelin vauvaa kovakouraisesti. :(
02.09.2016 |
Yöllä pinna paloi kun vauva vain itki ja itki niin kuin muinakin öinä tähän saakka. Olin ottamassa vauvaa syliin ja huomasin että vaippa on falskannut ja yöpuku vähän kastunut. Tuli semmonen olo että ei vittu, tämäkin vielä ja aloin vaihtaa vauvan vaippaa ja vaatteita kiukkuisena. En ravistellut vauvaa eikä vauvaa sattunut mutta tein tuon vaipanvaihdon semmoisen kiukun vallassa että käsittelin vauvaa nopeammin ja kovaotteisemmin kuin yleensä. Nyt on sitten tosi paha mieli asiasta. :(
päivisin kestän vauvan itkua ja kitinää hyvin mutta nuo yöt on vaikeita. Kun välillä tuntuu että en saa nukkua ollenkaan. Esim. Kun vauva herää yöllä syömään niin syömisen jälkeen ei jatka unia heti vaan kitisee ja itkee pitkään niin että lopulta kun torkahtaa niin aikaa on mennyt niin paljon että kohta on jo seuraavan syötön aika. Lisäksi joudun esikoisen takia herätä aikaisin aamulla eli vaikka vauva sitten aamupäivisin nukkuu yleensä hyvin (on varmaan väsynyt yön jälkeen) niin itse en voi kuitenkaan nukkua tuolloin. Ja mies ei reagoi noihin yöitkuihin mitenkään koska käy töissä ja haluaa nukkua öisin kunnolla. Usein siirtyy sit vaan toiseen huoneeseen nukkumaan jos vauva huutaa.
En tiedä miksi edes kirjoitin tänne, kai halusin vaan purkaa mieltäni tuosta viime yöstä koska nyt on asiasta niin paha olo.
Kommentit (10)
Et vahingoittanut vauvaa joten tällä erää ei mitään hätää. Näitä käy monelle kun yöllä on väsynyt.
Mullekin kävi kerran. Oli tosiaan paha mieli! Helpotin siihen hätään omaa oloani viettämällä sen ikävän yön jälkeen rauhallisen päivän vauva sylissä ja hellittelmällä ja silittelemällä. Siinä ikäänkuin saa paikattua oman sielunsa tuhoa ja bondattua vauvan kanssa.
Mutta unohda tuo "moka" nyt ja hanki itsellesi apua joka mahdollistaa sulle hyvät unet edes välillä. Ja puhu avoimesti jaksamisesta, sekin helpottaa! Hyvä kun kirjoitit tänne :) Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että kirjoitit, se jo kertoo, ettet halua toimia noin. Pystyisitkö puhumaan neuvolassa? Tai soittamaan vaikka:
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/vahempainpuhelin/
Entä mitä jos puhuisit miehen kanssa, miten raskasta on, kun herääjä olet aina sinä. Voisiko hän hoitaa vaikka toisen viikonlopun öistä, että tietäisit, että yksi yö on rauhallinen (korvatulpat).
Päivällä koita saada hetki, jolloin saat levättyä. Olen ollut itse huono päivänukkuja ja lapset pienellä ikäerolla. Kun kuopus nukkui, otin esikoisen kainaloon sohvalle, laitoin hänelle lempparipiirretyn ja koitin torkkua.
Se menee ohi ja lopulta saat nukkua. Voimia sinulle <3
Mies auttaa kyllä viikonloppuisin yövalvomisten kanssa jonkin verran eli silloin saan edes vähän enemmän nukkua. Silti ne arkipäivät tuntuu menevän niiiin hitaasti kun vauva nukkuu yöt niin huonosti. Tuntuu että muuten kestän lähes mitä tahansa ja päivisin vauvan huuto ei rassaa, mutta ne yöt. Ne tuntuu niin raskailta kun on itse väsynyt ja kun on juuri itse päässyt lähelle nukahtamista niin kitinä alkaa. Ja juuri silloin kun joutuu uudelleen ja uudelleen sieltä unen rajamailta nousta hyssyttelemään vauvaa niin tuntuu että sekoaa, että ei ole se oma rauhallinen itsensä mikä on päivisin. -ap
Helpottaa kyllä kun edes tänne asiasta avauduin. Koko aamun on vaan itkettänyt kun on ollut niin huonoäiti olo. Ja aamulla kun tein aamutoimia vauvalle niin ajattelin vaan että miten olen edes voinut olla yöllä niin kiukkuinen. Mutta silloin kun se väsymys on päällä ja toinen vaan kitisee niin jostain se raivofiilis vaan kumpuaa. Kuitenkin siinä kiukun vallassakin yöllä muistan että jotenkin ajattelin myös että pitää varoa päätä, ei saa ravistaa vauvaa yms. Eli ehkä en sitten kuitenkaan ihan oikeasti satuttaisi vauvaa mutta silti en pystynyt täysin hillitsemään itseäni. Kiitos tsempeistänne, ehkä tämä tästä helpottaa. Ainakin pistää ajattelemaan ja toivottavasti jatkossa osaan hillitä itseni paremmin, mennä vaikka hetkeksi toiseen huoneeseen rauhoittumaan jos tuntuu siltä että ei kestä. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono äiti ei tuntisi morkkista. Et ole huono äiti, ihminen vaan. Tiedän täysin mitä tuo valvominen saa aikaan. Onneksi saat edes viikonloppuisin nukkua. :)
Tsemppiä, tuo ei kestä ikuisesti vaikka se todellakin siltä tuntuukin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen teidän vastauksia täällä uudelleen ja uudelleen kun tulee niin helpottunut olo kun en ole ainoa jolla on tämmöisiä fiiliksiä ollut. Onneksi kirjoitin asiasta tänne enkä jäänyt vain itsekseni vatvomaan asiaa. Tuntuu että tämmöisestä ei ihan noin vaan uskalla välttämättä läheisimmille ihmisille edes puhua. Vaikka ehkä kyllä kannattaisi. -ap
Vierailija kirjoitti:
Luen teidän vastauksia täällä uudelleen ja uudelleen kun tulee niin helpottunut olo kun en ole ainoa jolla on tämmöisiä fiiliksiä ollut. Onneksi kirjoitin asiasta tänne enkä jäänyt vain itsekseni vatvomaan asiaa. Tuntuu että tämmöisestä ei ihan noin vaan uskalla välttämättä läheisimmille ihmisille edes puhua. Vaikka ehkä kyllä kannattaisi. -ap
Negatiiviset tunteet äitinä on edelleen tabu. Mä koin valtavaa helpotusta kun yhdelle vauva-arkea elävälle kaverille sanoin että "pakko myöntää että viime yönä oli taas sellanen fiilis että mä heitän ton rääkyjän ikkunasta pihalle". Kaveri katsoi mua suu auki ja sanoi että mahtava kuulla että muillakin on tuota ajatusta. Ettei hän olekaan ainoa. Luuli olevansa, kuten minäkin. Ja varmaan sinäkin.
Älä huoli, et ole paha äiti vaan väsynyt. Olisiko sinulla ketään joka voisi lomittaa hetken välillä?