Lue keskustelun säännöt.
Pukisitko uhmaikäisen väkisin?OV
04.03.2006 |
Tyttö ei suostuisi millään pukemaan housuja jalkaan(ei kyllä paitaakaan),joten menee aina siihen että puen väkisin.Lapsen huutaessa ja yrittäen raapia.Mikään maanittelu ei onnistu,joten jos en olisi kovana vietettäisiin päivät alasti.Ulos mennessä antaa pukea,koska nauttii ulkoilusta.rauhoittuu heti kun vaatteet on päällä.Saa kuitenkin varmaan elinikäiset traumat?
Kommentit (9)
lapsi usein huutaa ja minä kehun kauheasti että " Hyvä poika kun pukee reippaasti" sinun pitää olla asallinen ja aivan kuin ei lapsi huutaisi ja riehuisi. Et ole näkevinäsi kiukkua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhmaikäinen ei itsekään tiedä mitä haluaa, mutta ei takuuvarmasti samaa mitä muut :)
Joissakin asioissa lapsi voi päättää (laitetaanko punainen vai vihreä paita) mutta ei kaikissa (mennäänkö päiväkotiin&töihin vai jäädäänkö kotiin)
Mulla ollut molempien lasten kanssa siinä 2-3-vuotiaana hetkiä, jolloin on ollut pakko lähteä jonnekin (lääkäri tms.) ja sinne on mentävä tiettyyn aikaan. Mitään kiukuttelua ei siis voi kattoa tuntitolkulla.
Jos ei ala itse pukemaan, otan määrätietoisen tunteen päälle, sanon lapselle, että nyt puetaan ja sitten aloitan. Lasta usein vaikea pukea, kun heittäytyy sillai täysin jäykäksi, mutta ei mahdoton homma kuitenkaan. Älä lyö, älä huuda, puet vaan. Etenkin kengät ja housut saattaa vaatia useamman yrityksen, mutta pysy tiukkana, älä sano lapselle mitään, keskity siihen pukemiseen. Huuto on aika varmasti loppu, kun olette ovesta ulkona.
Hän on kokeillut rajojaan ja sinä olet turvallisessa hengessä näyttänyt missä ne menevät.
Kuljen muuten itsekin usein aamuisin ja iltaisin ilman housuja kotona, tai siis pelkissä alkkareissa. :O
Ulos tietenkin puetaan väkisin. Eikä se lapsi mitään traumoja väkisin pukemisesta saa, itsehän se siinä vastaan panee. Äidille ne traumat tulevat pikemminkin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja skidillä on infektioastma,ja kaikki vilustumiset vie osastolle.
Aikuinen määrää meidän talossa, eikä lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin minä puen päälle, määrätietoisesti. Tämä homma on kuitenkin hoidettava joka päivä, tahtoi hän tai ei. Ja niin kauan kunnes hän osaa oikeasti itse pukea kunnolla, joudun minä auttamaan... Tässä asiassa meillä ei pelata hänen säännöillään, koska jos annan periksi se jatkuu pahempana. Meillä alkaa onneksi hiljalleen hiipua tuo vänkyröinti pois.
Yleensä poika venkuloi ihan vain venkuloinnin ilosta. On makaronina, juoksee karkuun, huutaa " ei vielä" . Mutta silti saa joka kerran vaatteet päälle. Nykyään on pyyntö jo oikeasti ruvennut auttamaan. Se kuuluu ikään, enkä usko tuosta kauheasti traumoja saavan jos vaatteet päälle pukee. Niin, tuskin kukaan täällä satuttaen lastaan pukee tai vetämällä ympäri korvia, jos ei ne kledjut sujahda oikeaan paikkaan. :/ " Kärsivällisyyttä" , sitä minä ainakin itselleni hoen :D
puin väkisin muutamia kertoja. Lapset havaitsi ettei kiukusta mitään hyötyä koska toimin määrätietoisesti enkä antanut kertaakaan periksi.
Tätä tapahtui vain kotona.
Vajaassa viikossa meni ohi eikä ole toistunut sen jälkeen.
Lapsia on kolme ja kahden kanssa oli tämä ongelma.
Lasta ei suostutella voisitko, pukisitko, lähdetäänkö ....
vaan nyt puetaan, lähdetään ....
ei tarjota vaihtoehtoa