Olenko sairas vaiko en?
Minkälaisen kuvan tälläinen teksti antaa lukijalle? Kyseessä exäni teksti lastensuojeluun, kun kävin turvakodilla juttelemassa ja siellä sitten tehtiin lastensuojeluilmoitus ja sen puintia. Lastensuojelu ei nähny mitään syytä huoleen, kun minut näkivät.
Terve!
Alun alkaen olin pyytänyt apua monelta eri taholta meidän tilanteeseen.
Kirkon pariterapia, yksityinen pariterapia ja viimeisin oli tämä Perhekoutsit joihin otin yhteyttä pyytäen apua.
He ilmaisivat, että neuvolan kautta parempi lähteä apua etsimään.
Parisuhteen huolia oli jo kauan ennen lapsen syntymää ja silloin toivoin Jannan erilaisten masennus/kiinnostusten vaikeuksien hoidettavan kuntoon ennenkuin lasta tehtäisiin.
Olin toivonut myös lasta mutta haaveeni oli, että saisi syntyä tasapainoiseen suhteeseen joten en asialla mitään kiirettä pitänyt.
Koin tilanteen niin, että Janna ajatteli kaiken pelastuksen olevan lapsi mutta jälkeenpäin huomaan, että halusikin vain täyttää omaa tyhjiöönsä eikä lasta tehtäisikään rakkausliittoon.
Kun joulun jälkeen Janna uhkaili jollain soitolla olin ihmeissäni. Myöhemmin selvisi hänen käyneen turvakodilla keskustelemassa ja sieltä oli luvattu isälle soittaa, tätä puhelua odotin.
Soittelin itse mistä oli kysymys, kun Janna sanoo, että "ne" ottaa suhun yhteyttä, pysy poissa. Olin tolaltani, kuka sanoi, että isä on vaaraksi perheelleen sekä sanonut Jannalle ettei isää saa päästää kotiin.
Olin tuolloin erittäin huolissani tilanteesta, kun minua kiellettiin menemästä kotiin ja tapaamasta lastani.
Olin jo jouluna sanonut etten näe tilanteesta poispääsyä, kun Janna ei päiväkausiin puhunut mitään tai meillä ei oikein läheisyyttäkään ollut aikana ennen lapsen syntymääkään sekä Jannan tunteettomuus.
Mikään ei oikein liikuttanut suuntaan eikä toiseen. Tuntui ikävältä, kun harmaa verho oli koko ajan. Jannan ilmauksista minä hoidan lapsen, hanki sinä juoppo vuokra-asunto, häivy, sinä et osaa hoitaa lasta ja
väittäen minun koko ajan häntä haukkuvan päätin, että lapsenkin kannalta parempi muuttaa erilleen. En halunnut lapsen kuulevan moista.
Kuten jo kerroin, yritin hakea apua, kun en itse enää tiennyt mitä tehdä ja rakkauteni Jannaa kohtaan oli koetuksella, kun liian kauan koin vain yksin yrittäväni liittoa parantaa.
Ymmärrän Jannaa, hänen perhetaustansa on vaikea ja elämä koetellut.
Hänen vanhempien ero, äitinsä alkoholismia, isänsä mykkäkoulua, vanhempien kyvyttömyyttä hoitaa lapsiaan, lastenkodissa asumista ja raiskauksia
(sekä seksuaalinen häirintä, Johannan työpaikalla, jota olin myös todistamassa oikeudessa). Miten semmoisista selviää ?
Ja kaiken kukkuraksi olin ymmälläni Jannan kieltäessä minun puuttumasta läheiseni pahoinpitelyyn, kummityttöni on nyt avohuollossa ja onneksi hän saa tukea siellä sekä puuttumasta hänen siskonsa lapsien selittämättömiin mustelmiin ??
Silloiset perheen jäseneni ei ollut missään vaiheessa vaarassa minun käytöksen tai päihteiden takia.
Olen elämäni varrelle hankkinut itselleni apua tarpeen mukaan kohdatessani vaikeuksia joihin itse en ole osannut korjausta keksiä.
Olen käynyt Jannan kanssa turvakodin ilmoituksen jälkeen ja yksin turvakodilla juttelemassa asioita oikeiksi.
Olen värikäs ja sanavalmis sekä ogelmien puhuminen/ratkominen on minulle tärkeää. Tämä tuntuu olevan monelle ihmiselle vaikeata sulattaa ja minua yritetäänkin lytätä,
kun yritän puhua asioita avoimesti, ikävistäkin asioista.
Minun väitetään tonkivan vääriä asioita, olevan sekaisin, narsisti ja alkoholisti.
Yritin liikaa saada hyvää parisuhdetta ja varmistaa lapselle hyvät vanhemmat.
Kiitos ja anteeksi. Oikaisin hieman lausunnossa olleita asioita ja näköjään oli terapeuttista kirjoittaa surusta.
Mukavaa kesän jatkoa teillekin !