Miten te kolmekymppiset olette päätyneet parisuhteeseen?
Nonnii eli olen kolmekymppinen nainen. Sinkkuillut olen tässä jo kohta neljä vuotta ja alkaa kyllästyttää ja samalla olen huomannut että se pariutuminen on ihan hirveän vaikeaa. Silloin parikymppisenä se oli jotenki helppoa. Ehkä se johtui siitä, ettei oikein tiennyt mitä haluaa ja ajautui vaan suhteisiin ja nyt kun tietää mitä haluu, on sitä kautta jotenki krantumpi?
Baarista joo toki löytää seuraa. Monien kanssa tapahtuu ihan sama kuvio eli nähdään muutama kerta ja sitten se yhteydenpito vaan loppuu.
Tinderistä olen lähinnä löytänyt vaan jotain panoseuraa.
Ja muita vaihtoehtoja ei olekaan.
Mutta haluaisin tähän nyt jotain tarinoita, jotka voisi luoda uskoa, että munkin onneni voisi vielä kääntyä :/
Kommentit (7)
Suomi24, kk päästä tulee kaksi vuotta täyteen ja juhannuksena mentiin kihloihin.
Olen käynyt selailemassa suomi24. Sielläkin pyörii paljon samoja naamoja kuin tinderissä ja muutenkin vähä hakuammuntaa tuollainen
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt selailemassa suomi24. Sielläkin pyörii paljon samoja naamoja kuin tinderissä ja muutenkin vähä hakuammuntaa tuollainen
No sitten täytyy käydä kaveripiiri ja työkaverit läpi jos sieltä löytyy.
Hakuammuntaa se aina on, kun alkaa uuteen ihmiseen tutustua. Minusta nettideittailu oli hauskaa juuri sen vuoksi, että tapasi ihmisiä joihin ei muuten olisi törmännyt.
Baarissa tavattiin. Toki se alkuun oli vain hauskanpitoa (ei tosin ekalla kerralla.. vaihdettiin numeroita, hän otti yhteyttä) mutta ajan kanssa vakavoitui. Oltiin molemmat tosin tilanteessa jossa emme etsineet "sitä oikeaa" ja olimme hyvinkin keskittyneet nauttimaan elämästä ja sen hetkisestä vapaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Baarissa tavattiin. Toki se alkuun oli vain hauskanpitoa (ei tosin ekalla kerralla.. vaihdettiin numeroita, hän otti yhteyttä) mutta ajan kanssa vakavoitui. Oltiin molemmat tosin tilanteessa jossa emme etsineet "sitä oikeaa" ja olimme hyvinkin keskittyneet nauttimaan elämästä ja sen hetkisestä vapaudesta.
Kiva kuulla, että joskus myös tollaisesta hauskanpidosta voi kehkeytyä jotain suurempaa. Musta vaan tuntuu, että sellaistakaan ei voi tapahtua :D
Yhteisen kaverin kautta tavattiin, tykästyttiin toisiimme ja alettiin pitää yhteyttä. Välimatkaa oli ja treffailtiin viikonloppuisin. Piti olla kevyttä tapailua, mutta molemmilla tunteet syveni nopeesti ja viikonloput ei enää riittäneet. Nyt saman katon alla ja hyvä meininki jatkuu :)
Tapasin mieheni kun liikuimme samoissa kaveripiireissä, oli paljon yhteisiä tuttuja ja lopulta sellaisen kanssa tavattiin ja ihastuttiin. Silloin ei tietysti ollut vielä facebookia yms vaan aina tehtiin kavereiden kanssa paljon erilaisia juttuja.