Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Omien lasten rakastaminen
29.08.2016 |
Mies kartoi, että tuntee rakkautta omia biologisia lapsiaan kohtaan ehkä pari kertaa kuukaudessa, muuten tunteet lapsia kohtaa neutraaleja tai negatiivisia.
Lapset 2v ja 6kk ja toivottuja, siis mies on myös selvästi ilmaissut haluavansa lapsia ja nimenomaan kaksi lasta. Me ollaan miehen kanssa oltu naimisissa jo yli 10 vuotta.
Itse tunnen lapsiani kohtaan voimakkaita rakkaudentunteita joka päivä, en toki joka minuutti, tottakai kaikki normaalit lapset ovat välillä ärsyttäviä tai hankalia mutta keskimäärin pidän meidän lapsia jopa helppoina. Nukkuvat yöt, ovat terveitä normaaleja lapsia jne.
Olin yllättynyt miehen kommentista, luulin, että kaikki tuntevat ainakin lähes päivittäin edes jotain ohikiitäviä rakkaudentunteita lapsiaan kohtaan, mutta ilmeisesti ei.
Mies osallistuu aktiivisesti perhe-elämään, kaikki perusjutut on kunnossa, ei ole ongelmia päihteiden tms. asioiden kanssa.
Onko tämä ihan tavallista/ yleistä, vai voisiko olla merkki esim. masennuksesta?
Kommentit (16)
En mä tunne myöskään. Hoidan heidät silti niin kuin rakastaisin heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mä tunne myöskään. Hoidan heidät silti niin kuin rakastaisin heitä.
Niin mun mieskin. Ulospäin voisi luulla,, että rakastaa hyvinkin paljon lapsiaan.
Onko sulla taustalla masennusta tms, joka selittäisi asian sun kohdalla?
Ap
Rakkaushan ei ole sama asia kuin tunne. Tässä voi olla myös kyse ilmaisun erosta. Jos rakkaus olisikin (vain) tunne, olisi se kyllä kadonnut jo monta kertaa. Itse koen kiitollisuutta lapsistani, se on jotain syvempää kuin tunne.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaushan ei ole sama asia kuin tunne. Tässä voi olla myös kyse ilmaisun erosta. Jos rakkaus olisikin (vain) tunne, olisi se kyllä kadonnut jo monta kertaa. Itse koen kiitollisuutta lapsistani, se on jotain syvempää kuin tunne.
Tätä mä kans mietin, että käsitetäänköhän me asia vaan eri tavalla. Mutta jos miehen tunteet lapsia kohtaan pääasiassa neutraaleja tai negatiivisia niin siitä ehä enemmän olen huolissani.
Esim. hellyydentunteita vois kuvitella, että edes useammin.
Mä en voi ymmärtää yhtään, miten joku ei pysty tuntemaan rakkautta omaa lastaan kohtaan. Tuollaisen täytyy olla täysin tunnekuollut. Tuskin sitten pystyy tuntemaan mitään tunteita ketään muutakaan kohtaan. Miksi sitten teette niitä lapsia, jos ette halua tai aio kiintyä heihin, tai rakastaa heitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en voi ymmärtää yhtään, miten joku ei pysty tuntemaan rakkautta omaa lastaan kohtaan. Tuollaisen täytyy olla täysin tunnekuollut. Tuskin sitten pystyy tuntemaan mitään tunteita ketään muutakaan kohtaan. Miksi sitten teette niitä lapsia, jos ette halua tai aio kiintyä heihin, tai rakastaa heitä?
Eikai se nyt aikomisesta tai haluamisesta ole kiinni, jos ei vaan pysty. Jos ne tunteet ei vaan tule.
Vierailija kirjoitti:
Mä en voi ymmärtää yhtään, miten joku ei pysty tuntemaan rakkautta omaa lastaan kohtaan. Tuollaisen täytyy olla täysin tunnekuollut. Tuskin sitten pystyy tuntemaan mitään tunteita ketään muutakaan kohtaan. Miksi sitten teette niitä lapsia, jos ette halua tai aio kiintyä heihin, tai rakastaa heitä?
Mä luulen, että rakkaus ja kiintymys on eri asia. Uskoisin, että mies on kovastikin kiintynyt lapsiin mutta ei silti osaa rakastaa. Ja mies kyllä haluaisi rakastaa mutta ei jotenkin ilmeisesti osaa. Ja tuskin arvasi tätä ennen kuin lapsia päätimme hankkia.
Haastavaa tässä keskustelussa on sekin kun rakkauden määritelmä on eri ihmisillä niin eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en ymmärrä, miten tuo on edes mahdollista. Rakkaus omia lapsia kohtaan on suurin asia maailmassa. Jos mieheni ei tuntisi samoin, hän ei olisi mieheni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en voi ymmärtää yhtään, miten joku ei pysty tuntemaan rakkautta omaa lastaan kohtaan. Tuollaisen täytyy olla täysin tunnekuollut. Tuskin sitten pystyy tuntemaan mitään tunteita ketään muutakaan kohtaan. Miksi sitten teette niitä lapsia, jos ette halua tai aio kiintyä heihin, tai rakastaa heitä?
Eikai se nyt aikomisesta tai haluamisesta ole kiinni, jos ei vaan pysty. Jos ne tunteet ei vaan tule.
Joidenkin mielestä rakkaus ei edes ole tunne vaan juurikin tuota aikomista ja haluamista eli ns. tahdon asia.
Tunteita on sitten esim. hellyydentunne, kiitollisuus jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta tuo selittää paljon. Miksi joitain vanhempia ei vaan kiinnosta, että joillain lapsilla on aina märät sukat, räkä valuu, huono olo ja epäsiisti olemus. Jos vanhempaa ei kiinnosta lapsen olo ja tunteet.
En voi ymmärtää, on varmaan omassa lapsuudessa jotain vakavaa tapahtunut? Hoitoon yhden kuukauden iässä, masentunut oma äiti? Pitkiä sairausjaksoja?
Minusta tuntuu että pimahdan lasteni upeudesta,
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta tuo selittää paljon. Miksi joitain vanhempia ei vaan kiinnosta, että joillain lapsilla on aina märät sukat, räkä valuu, huono olo ja epäsiisti olemus. Jos vanhempaa ei kiinnosta lapsen olo ja tunteet.
En voi ymmärtää, on varmaan omassa lapsuudessa jotain vakavaa tapahtunut? Hoitoon yhden kuukauden iässä, masentunut oma äiti? Pitkiä sairausjaksoja?
Minusta tuntuu että pimahdan lasteni upeudesta,
Mun miehellä rakkaudettomuus ei näy mitenkään tuolla tavalla. Huolehtii lapsista todella hyvin, jopa tarkempi lasten hyvinvoinnin kanssa kuin minä. Myös halaa paljon lapsia, pitää sylissä jne. Ulospäin kuka tahansa pitäisi häntä erittäin rakastavana isänä.
Jos rakkaus olisi vain tekoja, hän rakastaisi lapsia suunnattomasti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tavallaan ymmärrän ap:n miestä. Olen nainen, äiti, ja rakastan lapsiani syvästi. Ajatuskin siitä, että jotain pahaa tapahtuisi, tuo kyyneleet silmiin. Mutta en mä sitä arjessa ajattele, mennään vaan päivästä toiseen. Voisin sanoa, että ajatukseni lapsista ovat hyvinkin neutraaleja ja joskus myös negatiivisia, jos on kaikilla huono päivä. Se rakkaus on toki aina jossain siellä taustalla mutta en mä läheskään joka päivä mitään suuria rakkaudentunteita koe. Lapset on silti hyvin hoidettu, halattu, pidetty sylissä, kuunneltu, ruokittu ja puettu puhtaisiin vaatteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Mä tavallaan ymmärrän ap:n miestä. Olen nainen, äiti, ja rakastan lapsiani syvästi. Ajatuskin siitä, että jotain pahaa tapahtuisi, tuo kyyneleet silmiin. Mutta en mä sitä arjessa ajattele, mennään vaan päivästä toiseen. Voisin sanoa, että ajatukseni lapsista ovat hyvinkin neutraaleja ja joskus myös negatiivisia, jos on kaikilla huono päivä. Se rakkaus on toki aina jossain siellä taustalla mutta en mä läheskään joka päivä mitään suuria rakkaudentunteita koe. Lapset on silti hyvin hoidettu, halattu, pidetty sylissä, kuunneltu, ruokittu ja puettu puhtaisiin vaatteisiin.
Tuota just mietin, että onko kyse vaan siitä, että asia koetaan niin eri tavoilla. Mulla se tunne ei arjessakaan ole kovin taustalla vaan roihuaa päivittäin, välillä ihan pakahtumiseen asti.
Ehkä ihmisillä on vaan niin erilaisia tapoja rakastaa ja ylipäätään tuntea asioita?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vain kyseessä on vain niin asiakeskeinen ja ei-tunneihminen tarkoittamatta pahaa tuolla?
Vartuin itse molempien vanhempien ollessa kuvailemasi kaltaisia. Lapsillasi on hyvä kun toinen vanhemmista on selvästi kiintymyksen osoittamiseen panostava.
Eipä silti, lapsuudessa ei mitään vikaa, mutta olen sen takia varmaan aika huono tunteiden ilmaisussa spontaanisti. Tai ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos vain kyseessä on vain niin asiakeskeinen ja ei-tunneihminen tarkoittamatta pahaa tuolla?
Vartuin itse molempien vanhempien ollessa kuvailemasi kaltaisia. Lapsillasi on hyvä kun toinen vanhemmista on selvästi kiintymyksen osoittamiseen panostava.
Eipä silti, lapsuudessa ei mitään vikaa, mutta olen sen takia varmaan aika huono tunteiden ilmaisussa spontaanisti. Tai ollenkaan.
Hän kuitenkin kertoo tuntevansa negatiivisia tunteita, kuten surua tai ärtymystä päivittäin. Niitäkään ei tosin kovin voimakkaasti ilmaise ulospäin. On hyvin hiljainen ja rauhallinen ihminen.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Ja sori kirjoitusvirheet, rikkinäisellä kosketusnäytöllä näpytän.
T. AP