Lue keskustelun säännöt.
Onko mitään mahdollisuutta lämmittää välejä jättämäni ystävän kanssa?
28.08.2016 |
Huomasin, että hän aina vain pahoittaa mieleni ja tein ratkaisun vihdoin. Nyt alkanut kaduttamaan. Miten voisin yrittää häntä lähestyä? Pitäisikö antaa aikaa, että tunteet laantunut ja sitten vaikka koittaa viestiä laittaa aluksi ja tunnustella tilannetta?
Kommentit (58)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nyt ap kysymys pelkästään ystävästä, vai miesystävästä? Kuulostaa aika pahalta jos voit ihan fyysisesti pahoin tilanteen vuoksi. Saatat olla esim. läheisriippuvainen ja silloin kannattaisi keskittyä oman tasapainon saavuttamiseen sen sijaan, että toivoo ystävyyden ratkaisevan ongelmia.
Mitä tämä ystäväsi käytännössä tekee sellaista, josta pahoitat mielesi ja ajattelet, ettei hän välitä?
Sanoisin ystävästä, mutta on hän miespuolinen kyllä joo...No ehkä ystävyytemme ei ole aivan sitä perus ystävyyttä. Hän usein puhuu kuinka välittää minusta (kun tätä epäilen ääneen hänelle:D) yms, mutta sitten hänestä ei taas kuulu mitään, todella loukkaavasti keskeyttänyt tekemisemme yhden jutun tiimoilta, hänen käytöksensä muuttuu sekunneissa toiseksi ja hän lähtee kuin ohjus menemään. Hän puhuu myös juttuja jotka satuttavat minua tosin ehkei hän ymmärrä sitä. Ja jos hänelle vaikka koitan jotai perusjuttuja viestitellä niin häntä ei tunnu kiinnostavan jatkaa juttua eikä hän ota mitään toiveitani huomioon jne. Minussa myös vikaa kylläkin kun en saa suutani auki ja näin suutahdan kuin joku lapsi...Minunkin pitäisi ehdottomasti parantaa käytöstapani.
En ole saanut laitettua viestiä. Pelkään, että hän on vihainen ja pitää minua aivan lapsena tai häntä ei enää kiinnosta. Toisaalta mietin teinkö sittenkin hyvän päätöksen ja minun pitäisi vain koittaa kestää tämä morkkis. -Ap
Saanko kysyä harrastatteko te seksiä? Itselläni on miespuolinen kaveri, joka on hieman vastaavassa tilanteessa erään naisen kanssa..
Olen nainen ja oli ehkä vähän vastaava tilanne miehen kanssa. Hän jätti mut tökerösti ja mielestäni syy oli jotenkin ontuva, mutta ilmeisesti hänelle tärkeä. Ensin kaikki oli ihanaa ja sitten jotenkin muuttui. En tuntenut ollenkaan olevani enään rakastettu ja haluttu. Suhteen turvallisuus ja uskollisuus joutui koetukselle ajatuksissani. Epäilin miestä kun ei halunnut nähdä ja toimi niin että sai mut aina mustasukkaiseksi. Koin sen kiusaamisena ja kun hän tiesi taustani niin se oli helppoa mutta hieman ehkä häneltä lapsellista. Vaikka voihan olla ettei ollut tarkoituksellista. Inhoan pelejä suhteessa ja jos asioista ei saa sanoa mikä mieltä painaa. Mutta hän päätti lyhyellä puhelulla kaikki. Vaikka sitä jotenkin osasin odottaa niin olin erittäin pettynyt ja surullinen. Lukossa. Olen vieläkin surullinen. Itkeskelen ikävääni ja selvittelen tunteitani. Kaipaan yhteisiä hetkiä, ne oli kauniita. Nyt vasta ajattelin kertoa läheisilleni viikonloppuna että kaikki on ohi. Jätettynä en ketään takaisin pyytele. Hänellä ei ole anteeksi pyydettävää, en odota häneltä mitään sellaista, vain että voidaan olla normaalisti ystäviä jos jossain nähdään. Ihmistä, ystävää, rakastajaa, jättäjääkin kaipaa vaikka olisi ollut hetken ihan romuna. Asioita näkee selvemmin kun hetki on kulunut. En ollut hänelle se oikea mutta hän oli minulle oikea. Asiat kannattaa selvittää mahdollisimman nopeasti muuten niistä tulee mörköjä ja niihin on vaikea tarttua selvittääkseen kaikki. Me ei varmaankaan koskaan asiasta päästä enää puhumaan vaikka toivoisin. Mutta neuvona että selvitä jos mielessäsi niin tunnet, toinen saattaa kovasti odottaa eikä uskalla ottaa yhteyttä jälleen hylkkäämisen pelossa.
Rakkautta on myös antaa toisen mennä ja olla onnellinen muualla.
Olette ystäviä, mutta hänkin on sinut jo pari kertaa jättänyt. Kuulostaa kyllä erikoiselta ystävyyssuhteelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olette ystäviä, mutta hänkin on sinut jo pari kertaa jättänyt. Kuulostaa kyllä erikoiselta ystävyyssuhteelta.
Jep... Myrskyisä suhde meillä. Tämä oli eka kerta, että itse tein näin. Ajattelin nyt pistää viestiä hänelle ja laitan aivan simppelin viestin aluksi. Hän joko sitten ihmettelee mitäs nyt tai ei vastaa mitään milloin kai on aika luovuttaa. En vain tiedä laitanko viestin nyt vai vasta perjantaina kun aikaa hiukan enemmän kulunut jätöstä ja kerkeää toipumaan jotenkin vkl jos ei vastaa tai vastaa ilkeästi.
Ehkä perjantai järkevin vaihtoehto..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka tuollaista jankkausta jaksaa? Draamaa kuin vakavammassakin parisuhteessa, mutta silti ollaan muka kavereita. Kuulostaa todella rasittavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai sillä väliä milloin laittaa viestiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän soitti minulle tosin ei siksi, että halusi sopia vaan muusta syystä. Aloin sitten kysymään, että eikö hän halua enää jatkaa puhumista yms. Hän sanoi, että olin viimeksi niin tyly, että sai sen kuvan etten halua olla hänen kanssaan tekemisissä ja että hänelle tuli paha mieli kaikesta siitä. Sain myös kerrottua tuosta isosta jutusta ja hän otti sen ihan hyvin mikä on hieman outoa. Saimme nyt välimme EHKÄ ok kuntoon... Aika näyttää miten tästä eteenpäin oikeasti. Hassua on, että olin juuri laittamassa hänelle viestiä kun hän soitti. Minun siis ehkä olisi kannattanut laittaa viestiä/soittaa hänelle heti kun minusta alkoi tuntumaan, että tämä ehkä olikin virhe. Vaikka välimme eivät korjaantuisi, olen iloinen, että sain edes anteeksi pyydettyä (todella monta kertaa...). - Ap
Hyvä, että asiat saatiin selvitettyä sitten.
Niin kuin jotkut sanoneet niin voisi olla hieman noloa laittaa nyt viestiä hänelle.