Kehoitin henkilöä sanomaan miukumauku sanan sijaan ät

Elämä on. Liian hapokasta.

Eikös tuo ole palttiarallaa aikuisten oikeasti ihan vaan kylmän viileesti kissanhäntä tai ättä?

Mikäs onkaan mukavampaa seuraa, kuin ihmiset, jotka kokevat tarpeelliseksi korjailla muiden käyttämiä sanoja mieleisekseen, sen sijaan että vaivautuisivat kuuntelemaan mikä se varsinainen asia olisi.

Oikein malliesimerkki hyvin edistyvästä keskustelusta "Älä hei käytä tuota sanaa""Tuo on vanhanaikainen sanonta""Tuo on jotai ärsyttävää murretta puhu yleiakielellä".

Ai että mikä nautinto on keskustella Ap:n kanssa, tuskin oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tuntee tarvetta nostaa omaa egoaan puuttumalla toisen käyttämiin noloihin sanoihin.

Minä sanon aa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sanon ihan vain kaltaisiasi pellejä ärsyttääkseen että miukumauku.

Varmaan käytät myös palttiarallaa, palataanpa astialle, jookoskookos, aikuisten oikeesti, jaxuhali yms. ärsyttäviä ja pois muodista menneitä sanontoja..? =D

Mikä ihmeen palttiarallaa? Se on pauttiarallaa, ihan niin kuin Silvennoinen sen kummelissa sanoi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sanon ihan vain kaltaisiasi pellejä ärsyttääkseen että miukumauku.

Varmaan käytät myös palttiarallaa, palataanpa astialle, jookoskookos, aikuisten oikeesti, jaxuhali yms. ärsyttäviä ja pois muodista menneitä sanontoja..? =D

Pitääkö kaiken olla aina muodin mukaista?

Joo, koska virallinen suomennos eglanninkieliselle sanalle  ja mukahauskat sanataivutukset on  tietenkin sama asia... En mä itsekään käytä miukumaukua, mutta kieliopillisesti ei todellakaan ole sama kuin jaxuhali yms. ärsyttävät pois muodista menneet sanonnat.

Miukumauku pistää toisinaan korvaan, mutta hyväksyn sen, että ihmisillä on erilaiset taustat ja myös eri tavat puhua asioista. Ymmärrän myös, että minussa on joitain asioita, jotka ovat jonkun toisen mielestä omituisia - tai jopa ärsyttäviä - mutta pidän itseäni kuitenkin täysin hyväksyttävänä ihmisyksilönä, ja luotan siihen, että kanssaihmiseni ovat riittävän kypsiä olemaan puuttumatta asioihin, joilla ei oikeastaan ole mitään väliä.