Ystävät jotka tekevät ohareita?
Minulla on pari ystävää, joiden kanssa toistuu jatkuvasti sama kuvio. Otetaan yhteyttä ja kaavaillaan yhteistä menoa, kyläilyä, ulos menoa tai vastaavaan. Sovitaan ihan selkeä suunnitelma, päivä ja aika - ja silti takaraivossani jo tiedän suhtautua asiaan pienellä varauksella. Sovitun päivän tullen ystävä peruu viime hetkellä, edellisenä iltana tai jopa samana päivänä. Uutta päivää ei edes ehdoteta tai se jää minun tehtäväkseni.
Tottakai kaikille tulee välillä esteitä, se on ihan luonnollista. Mutta elämässäni on pari ihmistä joiden kanssa tämä on pikemminkin sääntö kuin poikkeus! Tiedän jo sopiessa että tapaamisen toteutuminen on korkeintaan 50% varmaa koska ystävä peruu niin usein - hyvä kun en merkitse tapaamista kysymysmerkillä kalenteriin!
Jatkuvasti ohareiden kohteena oleminen tuntuu ikävältä ja hämmentää. Varsinkin kun ystävä ei näe edes vaivaa sopiakseen uuden ajan, tuntuu että saa osakseen aika välinpitämätöntä kohtelua, ilmeisesti en ole hänelle kovin tärkeä. Joskus tähän tuntuu liittyvän jopa jonkinlaista "tuplasuunnittelua", ihan kuin sovittuaan kanssani jotain ystävä odottaisi tuleeko jotain kiinnostavampaa eteen, sitten peruu viime hetkellä menon kanssani koska on vaikka "unohtanut" tuplabuukanneensa itsensä toisaalle - tai peruu sairastuttuaan mutta Facebookista huomaan kuinka samana iltana onkin tapahtunut ihmeparantuminen.
Tässä viikon sisällä vastaavaa on käynyt jopa kahdesti eri ihmisten kanssa, joilla molemmilla on taipumusta tähän. Ovatko muut kokeneet samaa ja voiko asialle tehdä mitään? Onko mitään keinoa hienotunteisesti sanoa toiselle, että tuntuu pahalta olla aina ohareiden kohteena?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Hetkinen, ottavatko he enemmän yhteyttä vai sä? Vai tasapuolisesti? Meinaan vaan että jos sä olet aina se joka ottaa yhteyttä niin mahtavatko he haluta tavata ollenkaan? Eivät vaan välttämättä kehtaa suoraan sanoa...
Musta kuitenkin kuulostaa siltä että sä olet vähän liian kiltti noiden ohareiden kohdalla. Mietit miten voisit hienotunteisesti asiasta sanoa. No, eihän nuo kaveritkaan kovin hienotunteisesti sua kohtaan käyttäydy kun ilmeisesti olet heille vähän niin kuin varaseuraa jonka voi helposti heivata.
Itse tekisin niin etten vaan tuollaisiin ottaisi enää yhteyttä. Kirjoitit että haluat pitää kavereista kiinni kun ei aikuisena ole kovin helppo saada uusia kavereita. Mut onko nuo ihmiset ihan oikeasti sen arvoisia et pidät heidät vaikka väkisin elämässäsi? Itse olen juuri äskettäin päättänyt yhden ihmissuhteen kohdalla (siinä oli kans kaikenlaisia ohareita, lupausten pettämistä ym. jo vuosien ajan) etten enää jaksa kyseistä tyyppiä. Olo on vähän yksinäinen mutta niinhän sitä sanotaan että kun raivaa elämästään jotakin pois niin samalla antaa tilaa uudelle. Eli ootko ihan varma ettet voisi saada vähän parempia ja seuraasi kunnioittavampia kavereita noiden oharityyppien tilalle?
Oletko koskaan miettinyt omaa osuuttasi ohareita jakavien ystäviesi seuranpidossa, jos ja kun itse aina määräät, milloin haluat tavata ohariystävääsi, ja suorastaan määräät kelloaikoineen minuutilleen päivän tarkkuudella tapaamisenne, ja etkä ajattele yhtään, että ehkäpä ohariystävälläsi sattuukin juuri olemaan huono päivä silloin, ja eikä jaksaisi sinun yksipuolista pohjatonta uteliaisuuttasi ohariystävän elämästä ja hänen muista ystävistään, sukulaisistaan, ja sulla itselläsi ei ole mitään kerrottavaa omasta elämästäsi, tai sitten vaan et utsimisesi puitteissasi ehdi kertomaankaan, jos nyt niin haluatkaan kertoa, kun eihän siinä mitään kertomista olekkaan, jos vaan käyt töissä ja muun ajan nyhrytät miehesi kanssa, ja kuljet miehesi ohjastamana ns. liekassa, ja teet kaikki kotityöt miehesi vedellessään lonkkaa vieressä pelaten rahapelejään netissä ja miehesi käydessä omissa harrastuksissaan, jossa naissuhteita pilvin pimein sinun selkäsi takana. :D Jeps, joten ymmärrettävääkin, että miehesi takia et ehdikkään tapaamaan ohariystävääsi kuin kerran pari vuoden aikana pari tuntia kerrallaan jossakin pikkukahvilan pöydän ääressä.
Mulla on just tollainen roikkujaystävä, jonka toivoisinkin, että ei enää ottaisi yhteyttä, koska jo vuosien ajan olen ollut huomaavinani, että ystävyytemme ei enää toimi sillä tavalla kuin joskus aikoinaan vuosia sitten. Kuitenkin tuo roikkujaystävä haluaa aina kerran pari vuodessa tavata minua, ja minä en enää olisi niinkään halukas tapailemaan häntä, joten olen juurikin toivonut jo vuosia, että voi kunpa hän ei enää edes soittaisi minulle ja utelisi minun elämäni menosta, josta en haluakkaan enää tiedottaa tuolle tietylle ja typerälle ystävälleni, entisten aikojen vielä silloin niin hyvälle ystävälle. Onneksi ystävänsä voi valita!