Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ystävät jotka tekevät ohareita?
LJL
28.08.2016 |
Minulla on pari ystävää, joiden kanssa toistuu jatkuvasti sama kuvio. Otetaan yhteyttä ja kaavaillaan yhteistä menoa, kyläilyä, ulos menoa tai vastaavaan. Sovitaan ihan selkeä suunnitelma, päivä ja aika - ja silti takaraivossani jo tiedän suhtautua asiaan pienellä varauksella. Sovitun päivän tullen ystävä peruu viime hetkellä, edellisenä iltana tai jopa samana päivänä. Uutta päivää ei edes ehdoteta tai se jää minun tehtäväkseni.
Tottakai kaikille tulee välillä esteitä, se on ihan luonnollista. Mutta elämässäni on pari ihmistä joiden kanssa tämä on pikemminkin sääntö kuin poikkeus! Tiedän jo sopiessa että tapaamisen toteutuminen on korkeintaan 50% varmaa koska ystävä peruu niin usein - hyvä kun en merkitse tapaamista kysymysmerkillä kalenteriin!
Jatkuvasti ohareiden kohteena oleminen tuntuu ikävältä ja hämmentää. Varsinkin kun ystävä ei näe edes vaivaa sopiakseen uuden ajan, tuntuu että saa osakseen aika välinpitämätöntä kohtelua, ilmeisesti en ole hänelle kovin tärkeä. Joskus tähän tuntuu liittyvän jopa jonkinlaista "tuplasuunnittelua", ihan kuin sovittuaan kanssani jotain ystävä odottaisi tuleeko jotain kiinnostavampaa eteen, sitten peruu viime hetkellä menon kanssani koska on vaikka "unohtanut" tuplabuukanneensa itsensä toisaalle - tai peruu sairastuttuaan mutta Facebookista huomaan kuinka samana iltana onkin tapahtunut ihmeparantuminen.
Tässä viikon sisällä vastaavaa on käynyt jopa kahdesti eri ihmisten kanssa, joilla molemmilla on taipumusta tähän. Ovatko muut kokeneet samaa ja voiko asialle tehdä mitään? Onko mitään keinoa hienotunteisesti sanoa toiselle, että tuntuu pahalta olla aina ohareiden kohteena?
Kommentit (22)
Itse olen tällainen "ohari-persoona", joskaan en noin isolla prosentilla kehtaa menoja perua. Ajatuksena yhteiset menot tuntuvat aina sopimushetkellä mukavilta, mutta kun ne konkreettisesti lähestyvät, alkaakin mietityttää, mitä kaikkea vaivaa niistä aiheutuu. Ei vain vanhemmiten enää jaksa. Nuorenahan sitä olisi viettänyt kavereiden kanssa vaikka 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heivaa mäkeen tuollaiset kaverit, paistaa kauas etteivät sinun seuraa korkealle arvosta :(
Vierailija kirjoitti:
Heivaa mäkeen tuollaiset kaverit, paistaa kauas etteivät sinun seuraa korkealle arvosta :(
Juuri näin. Teet palveluksen molemmille.
Tuttua on, ja varsin ärsyttävää. Itse kun tulee pidettyä sovituista asioista kiinni ja pidettyä kalenteri ko. ajankohtina vapaana muista aktiviteeteista. Tulee siis itse jätettyä joku muu kiinnostava tekeminen sovitun asian takia väliin, ja sitten kaveri peruukin viime tipassa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tällainen "ohari-persoona", joskaan en noin isolla prosentilla kehtaa menoja perua. Ajatuksena yhteiset menot tuntuvat aina sopimushetkellä mukavilta, mutta kun ne konkreettisesti lähestyvät, alkaakin mietityttää, mitä kaikkea vaivaa niistä aiheutuu. Ei vain vanhemmiten enää jaksa. Nuorenahan sitä olisi viettänyt kavereiden kanssa vaikka 24/7.
Olet aikamoinen kaveri. ÄLÄ SOVI, JOS ET JAKSA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tällainen "ohari-persoona", joskaan en noin isolla prosentilla kehtaa menoja perua. Ajatuksena yhteiset menot tuntuvat aina sopimushetkellä mukavilta, mutta kun ne konkreettisesti lähestyvät, alkaakin mietityttää, mitä kaikkea vaivaa niistä aiheutuu. Ei vain vanhemmiten enää jaksa. Nuorenahan sitä olisi viettänyt kavereiden kanssa vaikka 24/7.
Olet aikamoinen kaveri. ÄLÄ SOVI, JOS ET JAKSA.
Kyllä mä sillä sopimushetkellä koen aina 100%sti jaksavani, mutta tunne vie tuolloin järkeä enemmän. Kuten kuitenkin sanoin, en missään nimessä peru mitään 50% sovituista menoista. 10% voi olla aika lähellä, mutta lähes 100% :sti tulee aina menon läheisyydessä mietittyä, ettei jaksaisikaan. Sekin on hassua, että useimmiten siellä menossa on sitten kuitenkin ihan mukavaa ja sen stressaaminen on ollut turhaa:)
Pyydä häntä aina vain konsertteihin tai muihin tapahtumiin, joihin haluaisit itse mennä. Tapaatte aina paikan päällä. Saat motivaatiota lähteä, jos sinulla on vaikeutta lähteä yksin liikenteeseen. Jos ystävä peruu, niin voit sitten mennä joka tapauksessa sisään ja nauttia esityksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu kokemusta on. Vähän liikaakin. Nyt varsinkin viime aikoina on tuntunut että monista on tullut ihan avoimesti törkeitä ja välinpitämättömiä - kuitenkin sitten kun jotain apua vaikka jossain muutossa tarvitaan niin sitten kyllä otetaan yhteyttä. Nyt on kuitenkin tullu mun mitta täyteen enkä aio enää hyväksyä tällästä törkeetä hyväksikäyttöä ja kaltoinkohtelua. Sitä saa mitä tilaa.
Kun on perheellistynyt tämä jotenkin vielä korostuu, koska menot suunniteltava entistä tarkemmin - pitää ihan vaan vaikka sopia kumpi vie ja hakee lapsen tarhasta että pääsee sovittuin menoon. Sitten kun meno peruuntuu, tuntuu pöljältä kun on jo puolisonkin kanssa muokannut rutiineja ihan turhaan. Tällaista varmaan ystävät ei tule ajatelleeksi - eikä se olekaan iso juttu, alleviivaa vaan itselle sitä että taas kävi näin. Osaan jo tietyistä ihmisistä sanoa miehellekin että sovittiin näin mutta katsotaan miten käy. Aikuisiällä uusia ystäviä ei kasva puissa, haluaisin pitää ihmisistä kiinni mutta se on välillä vaikeaa. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ilmenee etenkin 25-35 vuotiaiden parissa , kun elämäntilanteet alkavat muuttumaan perhekeskeisemmiksi. Sinkut varsinkin jäävät kärsijän rooliin, kun heidän elämänsä on enemmän riippuvaisia näistä kaverisuhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajavalittajalle, joka sopii kalenteri kädessään tismalleen kelloaikoineen treffejä kaveriensa kanssa, ja sitten toinen osapuoli peruukin,niin itse ainakin joudun joistakin syistä perumaan sovitut tapaamiset, ja olettaisin, että minun ystäväni ainakin ymmärtävät, että jos itse ovat ajankohtaa ehdottaneetkin, enkä minä, niin miksi juuri minulle pitäisi aina sattua vastapuoleisen ystävän ehdottama tapaamisaika? Jos taasen minä ehdotan ajankohtaa, niin ystäväni naukuu heti, että ei minulle nyt se ja se päivä käy, eikä se ilta, ja silloin on sitä ja tuota, ja monta kertaa eräälläkin ystävälläni niin naurettavia esteitä, ettei rajaa, siis sellaisia, jotka voisi jättää helposti väliin, että voisimme tavata silloin, kun minulle sopii hyvin. Toisaalta mua kyllästyttää eräs sellainen ystävä, jolla itsellään ei ole koskaan mitään muuta ehdottaa kuin kahville tai syömään meneminen pariksi tunniksi kerran kaksi vuodessa, mitä sellaisesta ystävyydestä enää saa irti, sama vaikka ei näkisi noitakaan kertoja. Tylsämielistä ystävän toimintaa, jolla ei ikinä koskaan ole mitään muuta toimintaa ehdottaa, tai ei lähde sellaisiin paikkoihin, joihin itse ehdotan, aina keksii jonkin syyn, että en mä nyt voi sinne, kun ei sitä ja tätä, jne. Ja edellisen kaltaista ystävääni ymmärtäisin, jos ja kun hänellä olisi pieniä ja eri ikäisiä lapsia tai muuta sellaista jokapäiväistä ja sitovaa toimintaa esim. omaishoitajana olemista tms., mutta kun ihan vaan on pelkästään miehensä kanssa, ja mieskään ei työelämässä mukana. Ja eikä tämä samainen ystäväni edes omaa niin paljon harrastuksiakaan, että nekään olisivat esteenä tapaamisellemme.
Onnekseni en ole yhden ystävän varassa, heitä riittää, kunhan vaan itse jaksan aina lähteä mukaan hauskanpitoon yhdessä.
LJL kirjoitti:
Kun on perheellistynyt tämä jotenkin vielä korostuu, koska menot suunniteltava entistä tarkemmin - pitää ihan vaan vaikka sopia kumpi vie ja hakee lapsen tarhasta että pääsee sovittuin menoon. Sitten kun meno peruuntuu, tuntuu pöljältä kun on jo puolisonkin kanssa muokannut rutiineja ihan turhaan. Tällaista varmaan ystävät ei tule ajatelleeksi - eikä se olekaan iso juttu, alleviivaa vaan itselle sitä että taas kävi näin.
Juuri näin. Pikkulapsiperheelliselle vapaa perjantai-ilta ei ole vain kaverin kanssa sopimisesta kiinni, vaan siinä sovitaan aina vähintään lapsenvahtivuorosta. Jos menee myöhään, niin seuraavasta aamusta / päivästä, ehkä jopa siitä, milloin on perheen toisen aikuisen rillutteluvuoro. Ulos lähtemisessä on vaivansa, joten kyllä ihan rehellisesti vituttaa, jos ns. ystävä tekee viime hetken oharit. Yhden kaverin kanssa on suhde katkolla tällaisen käytöksen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä suunnittelen menemiseni nykyään yksin. Jos oharityyppejä jää odottelemaan, menee monta kivaa asiaa sivu suun. Mukaan saa lähtee jos huvittaa.
Mulla kans tällainen ystävä, paras ystäväni. Viimeisen vuoden aikana tehnyt ohareita tämän tästä. Milloin mikäkin tekosyy esteenä ja kuitenkin sitten pystyy tehdä kaikkea muuta toisaalla. Tosi tympeä fiilis tulee tästä kaikesta ja arvottomuuskin, sillä en itse ikinä kohteliaisuus tärkeimpiä ihmisiä noin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla kans tällainen ystävä, paras ystäväni. Viimeisen vuoden aikana tehnyt ohareita tämän tästä. Milloin mikäkin tekosyy esteenä ja kuitenkin sitten pystyy tehdä kaikkea muuta toisaalla. Tosi tympeä fiilis tulee tästä kaikesta ja arvottomuuskin, sillä en itse ikinä kohteliaisuus tärkeimpiä ihmisiä noin.
Tarkkaileppas välillä omaakin tyyliäsi, miten kohtelet ystävääsi?
Hetkinen, ottavatko he enemmän yhteyttä vai sä? Vai tasapuolisesti? Meinaan vaan että jos sä olet aina se joka ottaa yhteyttä niin mahtavatko he haluta tavata ollenkaan? Eivät vaan välttämättä kehtaa suoraan sanoa...
Musta kuitenkin kuulostaa siltä että sä olet vähän liian kiltti noiden ohareiden kohdalla. Mietit miten voisit hienotunteisesti asiasta sanoa. No, eihän nuo kaveritkaan kovin hienotunteisesti sua kohtaan käyttäydy kun ilmeisesti olet heille vähän niin kuin varaseuraa jonka voi helposti heivata.
Itse tekisin niin etten vaan tuollaisiin ottaisi enää yhteyttä. Kirjoitit että haluat pitää kavereista kiinni kun ei aikuisena ole kovin helppo saada uusia kavereita. Mut onko nuo ihmiset ihan oikeasti sen arvoisia et pidät heidät vaikka väkisin elämässäsi? Itse olen juuri äskettäin päättänyt yhden ihmissuhteen kohdalla (siinä oli kans kaikenlaisia ohareita, lupausten pettämistä ym. jo vuosien ajan) etten enää jaksa kyseistä tyyppiä. Olo on vähän yksinäinen mutta niinhän sitä sanotaan että kun raivaa elämästään jotakin pois niin samalla antaa tilaa uudelle. Eli ootko ihan varma ettet voisi saada vähän parempia ja seuraasi kunnioittavampia kavereita noiden oharityyppien tilalle?
Mulla on yksi tälläinen ystävä, tosin sen verran on fiksu ettei keksi tekosyitä. Ilmoittaa vaan ettei nyt sittenkään jaksa. Oppinut jo suhtautumaan asiaan, ja tuon rehellisyyden takia sitä paremmin sietääkin. Enkä suunnittele hänen kanssaan mitään mitä en sitten toteuttaisi yksin, esim. lenkille lähtö.
Ymmärrän tuon yhden aiemman kirjoittajan fiiliksen siitä, että kun lähdön aika lähenee, ei enää niin hirveästi huvitakaan. Pidän silti aina kiinni sovituista menoista, koska on huonoa käytöstä perua vain koska ei huvita nähdä sitä vaivaa ystävänsä eteen, enkä halua antaa sellaista viestiä kenellekään.
Alue: Aihe vapaa
Yksi ystäväni teki tuota jatkuvasti, lopulta en edes ottanut sovittuja tapaamisia vakavasti vaan sunnittelin ihan muuta, kun tiesin että peruu kuitenkin. Hän sairasti masennusta, eli olisi varmasti kovasti halunnut mutta ei sitten pystynytkään.