Miksi nykyään ihannoidaan varhaiskypsyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Meillä kasilla lapsi. Vanhempainillassa kuuntelin muiden vanhempien hehkutusta kuinka heidän lapsensa tekevät useita kotitöitä, vahtivat pikkusisaruksia viikonlopun yli, kuinka heidän lapset ovat kavereillaan yön yli, eikä vanhemmat ole koskaan edes tavanneet tätä kaveria, perheestään puhumattakaan!

Nuoret saavat kk rahaa ja jos mahdollista käyvät kesätöissä. Joku kävi töissä ihan arkenakin. Vaatettivatkin jo itse itsensä.

En kehdannut sanoa että meillä ei tytön ole tarvinnut tehdä kotitöitä, paitsi jotain pientä. Meillä tyttö saa keskittyä kouluun ja harrastuksiinsa sekä lepoon.

En kehdannut sanoa että meillä vielä passataan 13 - vuotiasta monessa asiassa, eikä hän ole edes ainoa lapsi, tai kuopus.

Apua, älä tee virhettä mitä itse tein! Lapsi kannattaa opettaa kotitöihin jo pienestä. On rasittavaa tulla töistä kotiin kun teini ei ole saanut aikaiseksi tehdä mitään. Pieniä hommia kannattaa opettaa ja vaatia että tekee automaattisesti jo pienestä saakka. esim tiskikoneen tyhjennys/ täyttö. oman huoneen perjantai siivous. roskien vienti. On tosi ärsyttävää kinastella teini-ikäisen kanssa viekö roskat vai ei. Kesätöissä ei ole mitään pahaa. Eipähän tule lusmuilijoita joita lähipiirissä on. Lapset ei edes viitsi hakea kesätöitä kun tietävät vanhemmilta saavan automaattisesti rahaa. Onneksi oma on siinä omatoiminen.

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää lähinnä, että varsinkaan nuorten ei anneta olla sellaisia kuin ovat. Olen itse 15-vuotias, joten tämä sopii ikääni hyvin. Koko ajan joka tuutista toitotetaan, että pitää olla lapsi, nauttia lapsuudestaan, vastuuta ei saa ottaa eikä varsinkaan olla itsenäinen. Samaan aikaan toinen taho vaatii, että nyt täytyy jo aikuistua, tienata itse rahansa, ostaa tarpeelliset tavarat itse ja valmistaa syötävät itse itselleen. Kummassakin tapauksessa ahdistun.

Emme halua, että meitä kohdellaan pikkulapsina tai aikuisina, vaan haluamme olla mitä olemme, eli nuoria. Ei enää pieniä ja ymmärtämättömiä, mutta ei myöskään valmiita kokonaisuuksia. Kehitymme vielä ja aikuisuuteen on matkaa, mutta yhtä ahdistavaa on yrittää tunkea meitä johonkin lapsen rooliin väkisin.

Alle 16v on vielä lapsi ja olet holhouksen alainen. Ja Toisekseen vauva.fi sivusto on aivan väärä paikka sinulle. Joten ask.fm. , demi, instaan vaikka hakemaan jaxuhaleja yms

Kiitos ja näkemiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää lähinnä, että varsinkaan nuorten ei anneta olla sellaisia kuin ovat. Olen itse 15-vuotias, joten tämä sopii ikääni hyvin. Koko ajan joka tuutista toitotetaan, että pitää olla lapsi, nauttia lapsuudestaan, vastuuta ei saa ottaa eikä varsinkaan olla itsenäinen. Samaan aikaan toinen taho vaatii, että nyt täytyy jo aikuistua, tienata itse rahansa, ostaa tarpeelliset tavarat itse ja valmistaa syötävät itse itselleen. Kummassakin tapauksessa ahdistun.

Emme halua, että meitä kohdellaan pikkulapsina tai aikuisina, vaan haluamme olla mitä olemme, eli nuoria. Ei enää pieniä ja ymmärtämättömiä, mutta ei myöskään valmiita kokonaisuuksia. Kehitymme vielä ja aikuisuuteen on matkaa, mutta yhtä ahdistavaa on yrittää tunkea meitä johonkin lapsen rooliin väkisin.

Alle 16v on vielä lapsi ja olet holhouksen alainen. Ja Toisekseen vauva.fi sivusto on aivan väärä paikka sinulle. Joten ask.fm. , demi, instaan vaikka hakemaan jaxuhaleja yms

Kiitos ja näkemiin.

Mikä ihmeen alle 16v? Täysi-ikäisyyden raja on 18 vuotta. Ja ei, alaikäinen ei ole sama asia kuin lapsi, täysi-ikäinenkään ei ole sama asia kuin aikuinen. Ja ikävuosien 15 ja 16 välillä onkin huikaiseva kuilu, vai mitä?

Ja kyllä minä niitäkin käytän, turhaa olla huolissaan.

-se sama 15v

En usko että koskaan historiassa on ihannoitu jälkeenjääneisyyttä tai älyllistä kehitysvammaisuutta. Sen sijaan kehitys on aina ollut toivottavaa. Kuinka typerältä kuulostaisi, jos joku vanhempi kehuisi, että "meidän Kalervopa se alkoi vasta viiden vanhana kävelemään" tai että "Voi kun olen ylpeä tuosta Annikista, kun se ei vieläkään osaa kirjoittaa, vaikka on menossa jo lukioon".

Älyllinen kehitysvammaisuus? Avaa vähän, mitä pitää sisällään?

Sitäkö, ettei tee kotitöitä, sitä että leikkii vielä 13 - vuotiaana? Sitä ettei harrasta seksiä alle 20 - vuotiaana vai sitä että oppii kävelemään vasta 15 kuukautta vanhana?

Se on sitä tehot irti -ajattelua tuo ihannointi.

.

Onhan näistä helikopterivanhemmista ja 'soccer mom' (=futismami?), puhuttukin julkisuudessa; vanhempien pelot lapsensa menestyksessä siirretään lasten kontolle jatkuvalla lasten tekemisten ja oppimisten huolehtimisella. Pink Floydilla on hyvä biisi aiheesta: Pink Floyd - Mother

Nykyään? Eiköhän se nyt kuitenkin ole niin, että meidän maassamme (puhumattakaan monesta muusta kulttuurista) lapset saavat nykyää nimenomaan olla lapsia paljon pidempää kuin ennen.

Esikoiseni syntyi vuonna 1990 ja silloin taivasteltiin silmät pyörien, että on kuulema sellaisiakin lapsia, joilla on VIELÄ 2-vuotiaanakin vaipat! Nykyään 3v vaipan käyttäjä ei hetkauta ketään.

Minut on laitettu hoitoon 3 kk iässä ja äiti on kertonut kuinka paljon itsenäisyyttä ja omatoimisuutta jo yksivuotiaalta odotettiin hoidossa.

Vai mennäänkö kauemmas historiassa? Mummoni, synt1902 lähti kotoaan 13-vuotiaana töihin, piiaksi isoon maalaistaloon. Äitini lähti oppikouluun isoon kaupunkiin 12-vuotiaana ja asui täydin vieraassa perheessä kouluviikot vuokralaisena.

Että mikä se olikaan nykylasten varhaiskypsyys?

Mä kasvatan pientä aikuista. Hän on 1-vuotiaasta asti siivonnut oman huoneensa (joskus toki autettuna) ja nyt kuukautta alle 4-vuotiaana hän tekee sujuvasti ja oma-aloitteellisesti monia kotihommia. Osaa lukea, laskea yksinkertaiset miinus- ja pluslaskut, ajaa pyörällä. Saan monesti kuulla ettei lapseni saa leikkiä ja elää lapsuutta. Tottakai saa, nämä asiat ovat hänen lapsuuttaan! Kotityöt on hänestä hauskoja ja hän tuntee ylpeyttä vastuusta esim. yksinolosta kotona tai ulkona. Hän haluaa koko ajan että hänelle opetetaan jotain uutta ja imee tietoa ympäriltään -samalla kun leikkii, juoksee, kiipeilee. Ja tottakai, olen lapsestani ylpeä. Niinkuin kai kuka tahansa äiti on lapsestaan ylpeä. En ole koskaan voinut -enkä halunnut- hidastaa lapsen kehitystä eikä hänelle ole mitään opetettu väkisin tai annettu ymmärtää, että sinun pitää jo osata koska olet x-vuotta. Lapset on erilaisia ja se mitä siellä leikkipuistossa tai tarhassa näkee, ei ole koko totuus lapsen elämästä.

Missä se raja lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden välillä sitten kulkee? Kun onhan näitä hassuja termejä keksitty kuvaamaan joitakin ihmisryhmiä, jotka eivät ole sitten esim. aikuisia, kuten Puer aeternus, parasite single, NEET, haavoittuva aikuinen, tai pahin kaikista...kidult (markkinamiesten kohderyhmä)?

Kuulemma jonkin tutkimuksen mukaan lasten puberteetti olis aikaistunut...

Naminami.

Vaikka näitä ulkoisesti pikkuaikuisia näkyy jo, kun ovat 10 vuotta täyttäneet, aivojen toiminta pysyy samana kuin aikaisemmillakin sukupolvilla. Aikuismaisesti pukeutuvat, käyttäytyvät ja meikkaavat lapset eivät ole  sen viisaampia kuin aikaisemminkaan. Luulemme vain niin,  koska teemme päätelmiä ulkoisten merkkien mukaan.  Tunne-elämä, arvojen omaksuminen, omantunnon kehittyminen, moraali  jne. kehittyvät aivoissa ja vaativat aikaa.   Aivot ovat "valmiita"   näiltä  osin usein vasta yli 20-vuotiaana.  Silti elämään harjaantumista monella alueella voisi tarjota  lapsille ja nuorille  paljon enemmänkin. Kehittyminen on matka. Lapsia saatetaan suojella väärissä asioissa: pulpettinsa sotkevaa koululaista ei saa laittaa siivoamaan, sen sijaan hänelle yritetään ns. puhua  järkeä. Kuitenkin oppimisen ja aivotoimimman kehittymisen kannalta katsoen juuri tuo konkreettinen siivoaminen tietyssä iässä toisi paremman tuloksen ja opettaisi syy-seuraus-suhteita.

1700- ja 1800 luvun hoveissa lapset puettiin pikkuaikuisiksi. Lapsuus ja nuoruus  "

keksittiin" vasta yli vuosisata sitten.Nyt ollaan vähän kuin  palaamassa samaan, tosin takana ovat kaupalliset voimat.

Älkää antako vanhemmat hämätä itseänne.