Miten arki muuttui toisen lapsen syntymän myötä?

Löysät pois. Yhden kanssa elelee mukavasti, leikkii kotia.

No meillä parisuhde muuttui. Mies etääntyi ja sitten lopulta pettikin. Aika monella ystävällä tullut ero toisen lapsen syntymän jälkeen. Me vielä mietitään, jatketaanko yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

No meillä parisuhde muuttui. Mies etääntyi ja sitten lopulta pettikin. Aika monella ystävällä tullut ero toisen lapsen syntymän jälkeen. Me vielä mietitään, jatketaanko yhdessä.

Ikävää kuulla! :(

Lapsilla ikäeroa 2 v. Muuttui kaikki toisen lapsen jälkeen. Ei ollut yhtään vapaa-aikaa. Yöheräilyt väsyttivät paljon enemmän, kun ei saanut nukkua päivälläkään esikon takia. Yhteinen aika miehen kanssa kortilla. Tämä johti myöhemmin eroon. Pitäkää huolta, että saatte yhteistäkin aikaa!

Jos parisuhde on kunnossa, elämä ei muutu hirveästi. Meidän lapsilla vain 1,5 v. ikäeroa. Mies tosi aktiivisesti mukana perhe-elämässä ja hyvin menee :)

No yhden kanssa oli ihan iisiä. Toisen synnyttyä 2kk oli melko hektistä kunnes sain vauvan rytmin kohdilleen aamupäivä unet esikoisen ulkoilun aikaan "lounas" yhtäaikaa esikoisen kanssa toiset päikkärit samaan aikaan kuin esikoisen päikkärit ja kolmannet päikkärit yhtäaikaa kun esikoisen iltapäivä ulkoilu. Tuon kun sai kohdalleen niin alkoi rullata helposti.

Vauvantahtisuuden sai unohtaa toisen lapsen kohdalla. Kyllä se meni niin että vauva mukautui perheen rytmiin eikä perhe vauvan rytmiin.

Ikäero 1v 4kk

Itseni yllätti alkuun se, miten rankkaa onkin tehdä kaikki kahteen kertaan, syöttämiset, pukemiset, vaipanvaihdot ym. Toki siihenkin tottuu kun arki tasaantuu ja rutiinit palaa.

Samoin oma aika väheni puoleen, nyt sitä osaa arvostaa enemmän.

Mun mielestä kahden kanssa elämä oli helpompaa. Ei tarvinnut olla enää yhden seuraneitinä, pystyi olemaan äiti.

Siis olihan se fyysisesti rankkaa, mutta meillä 2 v oli sopiva ikäero.

Meillä ei arkeen vaikuttanut paljonkaan toisen lapsen syntyminen, vaan ennemmin se, että eka oli sitten isompi ja alkoi käydä kerhossa, samoin ruvettiin käymään perhekerhossa. Eli liikuttiin enemmän. Mutta vanhempi lapsi oli ollut huono nukkumaan päiväunia, joten olin jo muutenkin tottunut esim. siihen, ettei omaa (lepo)aikaa juuri päivällä ollut.

Toinen lapsi muutto elämää enemmän kuin ensimmäinen. Ikäeroa 1v4kk. Esikoinen oli rauhallinen ja sopeutuva, mutta kun sisar syntyi, hän halusi hirveästi huomiota. Kuopus oli riippuvainen minusta ja harva virtaa syli kelpasi. Miehelle ja esikoiselle syntyi hyvin läheinen suhde, koska vauva vei huomioni ekat 6kk.

Oli todella rankkaa. Onneksi mies lomautettiin kahdeksi kuukaudeksi. En muista ensimmäisestä vuodesta oikeasti juuri mitään. Silti yritettiin pitää toisistamme huolta miehen kanssa. Kyllä me jaksetaan, hoettiin. Pienet hetket halailtiin ja yritettiin olla yhdessä. Kun saatiin lapsivapaa ensimmäisen kerran, riipaistiin hirveät kännit ja naurettiin yhdessä. Muistettiin, että ollaan myös mies ja nainen.

Nukuttiin vuorotellen.. Jotenkin selvittiin vaikka välillä oli vaikeaa. Seksiä oli kuitenkin aina öisin hiljaa peiton alla, se yhdisti. Ja lupaus ettei erota vauvavuotena. Että yritetään siihen asti, että nuorin on yli kolme.

Helpotti kun palasin töihin ja lapset aloitti päiväkodin. Kävin myös koulua äitiyslomalla, se oli henkireikä.

Nyt lapset 3v4kk ja 2v. Arki alkaa olla jo kivaa, mutta kotityöt ei lopu kesken.

Ikäero 5v. Ei oikeastaan muuttunut juuri mitenkään, vauva vaan tupsahti perheen rytmiin. Enemmän aikanaan esikoisen syntymä oli shokki, toisen kohdalla ei ehtinyt paljoa porkkanasoseen koostumuksia miettiä tai jokaista nuhan niiskaisua. Toki esikoista piti huomioida myös alkuun erityisesti ja alkuun oli mustasukkaisuutta ja epäilyä rakastaako vanhemmat enää jne. Meni nopeaan ohi. Onhan sitä tietenkin enemmän "töitä", toinen vanhemmista sidottuna vauvaan ja toinen hoitelee esikoisen asioita, ulkoilut, leikkimiset yms. Päiväsaikaan kun olin yksin lasten kanssa toki ulkoilin esikoisen kanssa vauva vaunuissa mutta talvella ei tietty kovin pitkälle kotipihasta menty imetyksen takia (en halunnut pakkasella imettää ulkona...). Sanoisin että vaikeinta oli kun vauva oli 6-12 kk eikä tietenkään täysin perheen ruokavaliolla, vuoden täytettyään ja imetyksen loputtua on aika helppoa. Leikkikentille helppo mennä molempien kanssa kun nuorempi hihkuu keinuissa ja vanhempi temppuilee omiaan ja myös telmii pikkusisaruksen kanssa. Ruokailut, aamu- ja iltatoimet helppoja kun esikoinen tekee tietysti kaiken itse (peräänkatsottuna), ei ole kahta jolta pitäisi vaipat ja vaatteet vaihtaa, siivota ruokasotkut, pestä hampaat.

Parisuhde parani, ei se nyt huono ollut alkujaankaan. Aika kivasti hitsauduttiin yhteen ja oli työnjaot kotitöiden ja lasten osalta kummallekin selvää. Eihän sitä omaa aikaa niin paljon saa kuin yhden lapsen kanssa, mutta se vauvakin kasvaa. Meille tosin sattui tällä kertaa hyvin nukkuva vauva, joten ei voida sanoa olevamme kumpikaan erityisen väsyneitä vauvavuoden päälle. Muistan esikoiselta että se järjetön univelkasumu oli suurin syy riidoille. Hyvin nukkuneena ei tekemättömät hommatkaan ärsytä :)

Toisen lapsen vauvavuosi on usein raskas jos ikäero on pieni. Meillä 2v ikäeroa ja esikoinenkin nukkui vielä huonosti yönsä kun toinen lapsi syntyi. Vauva itki ensimmäiset kuukaudet yöt läpeensä ja esikoinen heräsi klo 6 aamulla uuteen päivään - eikä enää nukkunut päiväunia. Joten olihan se alku raskasta, mutta ihanaa silti. Yhden lapsen kanssa elämä on siitä helppoa, että kun lapsi esim nukkuu niin molemmilla vanhemmilla on omaa aikaa. Sitten kun toinen lapsi syntyy niin yhtäkkiä molemmilla vanhemmilla onkin kädet täynnä. Toisen lapsen syntymä muutti enemmän perhedynamiikkaa kuin kolmannen lapsen syntymä, ainakin meidän perheessä