Miksi sinut jätettiin?

Vierailija kirjoitti:

Olimme yhdessä nelisen vuotta. Rakastan häntä yhä, hän sanoo rakastavansa minua. Mutta minulla on edellisestä suhteesta lapsia, hänellä ei ole. Hän ei pysty uusperhe-elämään. Tämä on helvettiä, koska näen häntä usein ja rakkaus ei vain sammu. Eron jälkeen olemme olleet useita kertoja yhdessä, mutta hän ei halua sitoutua. Hajottaa!

Miksi teidän pitäisi perustaa uusperhe? Oletko totaaliyh?

Mä olen seurustellut nyt 3 vuotta lapsettoman miehen kanssa, eikä ole aikomusta perustaa uusperhettä.

Vierailija kirjoitti:

1. mies, 3 vuoden suhde oli meillä ( ei lapsia, ei naimisissa). En tiedä tänä päivänäkään syytä miksi mies jätti minut. Jälkikäteen sain tietää, että oli pettänyt minua opiskelukaverinsa kanssa jo useita kuukausia ja jatkoi hänen kanssaan, kun oli ilmoittanut haluavansa erota minusta. Täysi yllätyshän se minulle oli, koska mies oli kosinut minua ja mies etsi meille kuumeisesti yhteistä asuntoa. Olin myös saanut keskenmenon ja olimme molemmat tietysti surullisia siitä. Seksiä oli enemmän kuin tarpeeksi, välillä jopa monta kertaa päivässä. Kukaan ei uskonut miehen pettämistä ja minun jättämistä aluksi, vasta kun oikeasti tajusivat ja näkivät mitä mies oli  tehnyt. Eron jälkeen en ole kuullut hänestä mitään. Mies on julkisuuden henkilö. Välillä kun näen hänen valokuviaan netissä ja lehdissä mietin mielessäni, että onpa tutun näköinen ulkokuori mutta hänen sisintään en koskaan oppinut tuntemaan. En ottaisi enää mistään hinnasta häntä takaisin.

2. mies, 15 vuoden avioliittoja kolme lasta. Meillä elettiin ihan tavallista lapsiperheen arkea. Molemmat vanhemmat vakitöissä, velkainen talo. Ei koskaan, ei ikinä riitoja, helpot lapset,ei rahavaikeuksia, seksiä 3-4 kertaa viikossa. Eräänä päivänä mies ilmoitti pettäneensä ja alkoi huutamaan ja haukkumaan. Luulin, että on saanut jonkun hulluuskohtauksen, koska ei IKINÄ ollut haukkunut minua sillä tavalla. Ei IKINÄ ollut mies sanonut, että liitossamme tai minussa on jotan vikaa. Siksi oli vaikea hyväksyä hänen haukkunsa. Kuulemma seksiä liian vähän (pitää olla joka päivä vähintään kerran), olisi halunnut käyttää minuun seksileluja ja varsinkin jotain vaginaan työnnettäviä (ei koskaan ollut sellaista edes ehdottanut), en ole kuulemma tarpeeksi kiihkeä ja himokas sängyssä (liekö katsellut pornoa?), ei pidä siitä että en kehu häntä yhtä paljon kuin lapsiamme, pukeudun kuulemma rumasti ja vaatteeni ovat seksintappoaseita, olen kuulemma lihava (160 cm, 65 kg). Olin kyllä hiukan öönä, että mitä vittua. Ja lopuksi huusi, että uskallapas nylkeä hänet kuiviin ja hakea elatusmaksuja.Sanoin, että uskallanpa hyvinkin :)

Enää en miehiin koske. Ne on nyt nähty.

No huh huh, tuo sika (jälkimmäinen siis) olisi ansainnut tulla piestyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme yhdessä nelisen vuotta. Rakastan häntä yhä, hän sanoo rakastavansa minua. Mutta minulla on edellisestä suhteesta lapsia, hänellä ei ole. Hän ei pysty uusperhe-elämään. Tämä on helvettiä, koska näen häntä usein ja rakkaus ei vain sammu. Eron jälkeen olemme olleet useita kertoja yhdessä, mutta hän ei halua sitoutua. Hajottaa!

Miksi teidän pitäisi perustaa uusperhe? Oletko totaaliyh?

Mä olen seurustellut nyt 3 vuotta lapsettoman miehen kanssa, eikä ole aikomusta perustaa uusperhettä.

En ole totaali yh, lapset on luonani joka toinen viikko. Haluaisin, että asuisimme yhdessä tämän miehen kanssa. Hän ei vain kykene. Kun olimme yhdessä hän oli usein aika etäinen, läheisyys jäi vähiin yms. Nyt kun emme ole yhdessä niin yhdessä vietetyt ajat on ihan huippuja, on läheisyyttä ja tuntuu että kaikki kolahtaa. Se sitoutuminen ilmeisesti pilaa miehen taholta suhteen. Liekö ne lapset sitten se ongelma oikeasti on.. kuka tietää. Minua vain hajottaa tämä "ei olla yhdessä, mutta nähdään silloin tällöin" -suhde. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme yhdessä nelisen vuotta. Rakastan häntä yhä, hän sanoo rakastavansa minua. Mutta minulla on edellisestä suhteesta lapsia, hänellä ei ole. Hän ei pysty uusperhe-elämään. Tämä on helvettiä, koska näen häntä usein ja rakkaus ei vain sammu. Eron jälkeen olemme olleet useita kertoja yhdessä, mutta hän ei halua sitoutua. Hajottaa!

Miksi teidän pitäisi perustaa uusperhe? Oletko totaaliyh?

Mä olen seurustellut nyt 3 vuotta lapsettoman miehen kanssa, eikä ole aikomusta perustaa uusperhettä.

En ole totaali yh, lapset on luonani joka toinen viikko. Haluaisin, että asuisimme yhdessä tämän miehen kanssa. Hän ei vain kykene. Kun olimme yhdessä hän oli usein aika etäinen, läheisyys jäi vähiin yms. Nyt kun emme ole yhdessä niin yhdessä vietetyt ajat on ihan huippuja, on läheisyyttä ja tuntuu että kaikki kolahtaa. Se sitoutuminen ilmeisesti pilaa miehen taholta suhteen. Liekö ne lapset sitten se ongelma oikeasti on.. kuka tietää. Minua vain hajottaa tämä "ei olla yhdessä, mutta nähdään silloin tällöin" -suhde. 

Jäi vielä mainitsematta se, että tämä mies haluaisi omia lapsia, mutta ei vielä. Itsekkin voisin haluta, mutta en enää kovin pitkään, sen verran tulee jo ikää.

Tämä ehkä hieman ohis, mutta kuitenkin. Minä tässä tapauksessa jätin ja kävimme ainakin tunnin ajan läpi suhteemme ongelmia ja muita syitä miksi halusin erota (niitä oli paljon, mm. mieheltä ei herunut tukea, emme harrastaneet enää seksiä, tunteet olivat vain kuolleet väliltämme ja olimme vain kämppikset). Kavereilleen jätkä sanoi (ihan tosissaan), että oikea syy miksi jätin on koska häntä aina närästää niin paljon. Kyllä vähän suu loksahti auki kun kuulin.

Tässä muutamiakin eri syitä (tai se mitä kuulin kun eivät muutakaan keksineet) kaikki tapahtui keski-ikäisenä, eli siis todellakin aikuisena:

- 1,5 kk tapailun jälkeen mies totesi puhelimessa että "ei tämä nyt oikein tunnu siltä miltä pitää ja kun sinä pidä metallimusiikistakaan".  --> siis mitä hemmettiä, ei kai tässä iässä millään musiikkimaulla ole mitään väliä. Hän oli sanonut minulle muutama viikko aikaisemmin monta kertaa kuinka hitsisti hän tykkää minusta ja kanssani on kiva olla. 

- 3 treffailukerran jälkeen kysyin mieheltä viestillä, että kiinnostaisko häntä lähteä viikonloppuna jonnekin ulkoileman ja vaikka syömään kanssani. Hän vastasi pelkästään, että "ei kiinnosta". --> no se oli siinä, tarkempaa syytä ei tarvitse tuossa vaiheessa kai tietääkään, ilmeisesti en ollut ollenkaan sitä mitä hän etsi. Tosin hän taisi pyöriä ainakin pari v monellakin deittipalstalla, eli ei ilmeisesti kykene / haluakaan oikeaa seurustelusuhdetta.

- 8 kk seurustelun jälkeen mies, jolla oli rankka avioero takana j akärsi mt ongelmista, akuutista rahavajeesta ja koko elämä tuntui olevan vaiheessa kommentoi vain että "ei hän jaksa, ei hänellä ole mitään annettavaa nyt suhteelle, ...eikä muutenkaan....  --> tämän ymmärrän hyvin koska hän oli etsimässä palvelijaa ja elättäjää (aika haasteellinen yhdistelmä löytää), jotain jolla on samanlainen typerä todella lapsellinen huumori kuin hänellä, jotain joka kestää hänen sovinistiset naisia vähättelevät heittonsa, jotain joka haluaa olla hänen alamainen ja antaa hänen olla "perheen pää", määrääjä, päättäjä, ohjeistaja, huolehtija (vaikkei tämä tyyppi oikeasti siihen rooliin edes kyennyt), jotain joka jaksaa nostattaa hänen itsetuntoa, jaksaa kehua ja kannustaa, paapoa ja huolehtia hänestä ja sietää hänen mielialavaihtelut.  Eli etsi jotain sellaista mitä ei ole olemassakaan.

Koska en antanut suuseksiä. Olin minä ollut siinä aktiivinen silloin kun seurusteltiin ja ihan hyväksikin kehuttu, myös aiemmissa suhteissa, mutta se vain jäi pois pitkän suhteen myötä. Kaipaamaan jäin minä ja kaksi lasta. Suhde kesti 7v.

Ei tätä minulle koskaan ihan suoraan sanottu, mutta jotenkin ymmärsin erinäisistä irtolauseista, että olin kuullemma liian lapsellinen kun olen "vonkaamassa" kokoajan (olen siis nainen) ja tämä jotenkin ärsytti tai kiusaannutti häntä. En ymmärtänyt yhtään silloin että miksi. Olin edellisen kanssa tottunut siihen että nuori terve hyväkuntoinen mies on käytännössä aina valmis.

En antanut hänelle kai riittävästi positiivista huomiota, ihailua, hyväksyntää, arvostusta. En ollut siis nuorena tajunnut/osannut, että tämä olisi ollut hänelle ilmeisesti niin tärkeää. Minulla ei ole ollut isää kotona joten en ollut koskaan nähnyt sellaista esimerkkiä kotona että miehiä pitää jotenkin nostattaa ja kehua ja antaa ymmärtää että ihailen häntä. Ei hänkään tehnyt tuota minulle, joskus sanoi rakastavansa ja muutaman kerran kehui kylän kauneimmaksi tytöksi jonka hän on aina halunnut. Edellisen poikaystäväni kanssa tällainen ei ollut koskaan tullut esille, että miehet kaipaisi jotenkin erityistä huomiointia tai kärsisi siitä ettei saa jotain erityistä ja näkyvää nostatusta.

Jotenkin tuli yhtä aikaa olo, että olen toisaalta hänelle aivan liikaa (ihmiset ovat seksuaalisuudeltaan joskus melko eriparisia) mutta toisaalta en riitä tällaisenaan kun en jotenkin osaa tai näe tarpeelliseksi, tai se ei ole minulle luontaista mielistellä ja yrittää miellyttää toista kehumalla ja kannustamalla ja jatkuvalla hänen huomioimisella.

Sitten tämä hyvin matalalibidoinen ja kyvyiltään vaatimaton nuorimies vielä pettää minua kännissä. NO, se loppu siihen hänen taholtaan. Toki olisin itsekin lähtenyt. 

Olin tuolloin n 47v. Olin miehelle liian koulutettu, liian fiksu ja sivistynyt, liian nokkelaälyinen, liian hyvässä asemassa yrityksen keskijohdossa, ehkä hoin 3x parempi palkka kuin ihan perusduunari miehellä. Hän ei sietänyt heikkoitsetuntoisenä tätä asetelmaa vaikka  viihdyttiinkin pääasiallisesti yhdessä.