Saako alkoholisti hyvää oloa alkoholista?

up

Ne juopot edes ymmärrä itseään. Turhaan mietit.

Humalassa olo tuntuu normaalilta, satunnaisesti nousuhumala voi tuntua jopa hyvältä. Selvinpäin iskee helvetilliset vieroitusoireet.

Isäni on ollut yli 40 vuotta alkoholisti, ja kuten arvata saattaa, on menettänyt paljon elämässään alkoholin takia, itse aiheutti äitinsä kuoleman, ja hänen vaimonsa kuoli viisikymppisenä koska hänkin oli alkoholisti ja sen seurauksena hänellä oli monia sairauksia. Ensimmäiset menetykset nuorena oli tietysti ensimmäinen vaimonsa (äitini) ja ainoa lapsensa (minä), kännissä riehuminen aiheutti sen että sisarukset eivät uskaltaneet kaikki enää mennä käymään äitiään katsomaan, joten isä aiheutti suurta tuskaa myös äidilleen tämän eläessäkin, ja äidin kuolemasta ei ole kukaan sisaruksista tähän päivään mennessä toipunut vaikka siitä on yli 30 vuotta, ja isä kärsi tuomionsa vankilassa.

Menetyksiin kuuluu myös se että hän oli erittäin pidetty työntekijä nuorena, ja valittu luottamusmieheksi, alkoholismin takia meni työt ja tuli sairaseläke tilalle, elämänlaatu on ollut melko huono aina, raha-asiat muitten päätettävissä ja ruokana lähinnä purkkihernekeittoa ja kananmunia. Elinpiiri on pienentynyt vuosikymmeniä sitten yhdelle pienelle paikkakunnalle ja nyt ei käy varmaan enää kuin lähikaupassa, muuten istuksii yksin kotona pienessä kämpässä, ainoa ilo on kun kotisairaanhoitaja käy kerran viikossa, ja hän on vasta 61v. Lapsenlapsiaan ei ole nähnyt montaa kertaa.

Isälläni luultavasti on ns. alkoholistigeeni, isälleen myös aikoinaan viina maistui, isänsä oli sodat käynyt ja kovan elämän muutenkin elänyt, joten hänellä jotenkin sen viinan juomisen ymmärtäisi lohdukkeena. Isäni on ollut aina ns. heikko luonne, halusi miellyttää kavereita, eikä osannut sanoa ei kun pyysivät "yksille", viina vei täysin nuoren miehen, teki väkivaltaiseksi hulluksi.  Ikää myöden väkivaltaisuus jäi pois, ja jäljellä oli surkea kuori ihmisestä.

Minä kysyin joku vuosi sitten isältä, että onko se kännissä oleminen niin kivaa, että se on kaiken tämän arvoista. Isä vastasi että on. Hänelle se viina tuo nautinnontunnetta. Selvinpäin oleminen on enemmän tai vähemmän jatkuvaa taistelua mielitekoa vastaaan, ja hän korvaa sitä juomalla kahvia koko ajan, sitten pitää olla lääkkeet nukkumista varten, ja heräämistä. Ja toki vielä diabeteslääkkeet. Vanhemmiten kuitenkin on varmaan alkanut vähän se mieliteko lieventyä, ehkä siitä on kuitenkin jonkinlainen hohto lähtenyt kun keho alkaa prakata, ja aivojen harmaasolut on varmasti jo saaneet suuria vaurioita.

Vierailija kirjoitti:

Isäni on ollut yli 40 vuotta alkoholisti, ja kuten arvata saattaa, on menettänyt paljon elämässään alkoholin takia, itse aiheutti äitinsä kuoleman, ja hänen vaimonsa kuoli viisikymppisenä koska hänkin oli alkoholisti ja sen seurauksena hänellä oli monia sairauksia. Ensimmäiset menetykset nuorena oli tietysti ensimmäinen vaimonsa (äitini) ja ainoa lapsensa (minä), kännissä riehuminen aiheutti sen että sisarukset eivät uskaltaneet kaikki enää mennä käymään äitiään katsomaan, joten isä aiheutti suurta tuskaa myös äidilleen tämän eläessäkin, ja äidin kuolemasta ei ole kukaan sisaruksista tähän päivään mennessä toipunut vaikka siitä on yli 30 vuotta, ja isä kärsi tuomionsa vankilassa.

Menetyksiin kuuluu myös se että hän oli erittäin pidetty työntekijä nuorena, ja valittu luottamusmieheksi, alkoholismin takia meni työt ja tuli sairaseläke tilalle, elämänlaatu on ollut melko huono aina, raha-asiat muitten päätettävissä ja ruokana lähinnä purkkihernekeittoa ja kananmunia. Elinpiiri on pienentynyt vuosikymmeniä sitten yhdelle pienelle paikkakunnalle ja nyt ei käy varmaan enää kuin lähikaupassa, muuten istuksii yksin kotona pienessä kämpässä, ainoa ilo on kun kotisairaanhoitaja käy kerran viikossa, ja hän on vasta 61v. Lapsenlapsiaan ei ole nähnyt montaa kertaa.

Isälläni luultavasti on ns. alkoholistigeeni, isälleen myös aikoinaan viina maistui, isänsä oli sodat käynyt ja kovan elämän muutenkin elänyt, joten hänellä jotenkin sen viinan juomisen ymmärtäisi lohdukkeena. Isäni on ollut aina ns. heikko luonne, halusi miellyttää kavereita, eikä osannut sanoa ei kun pyysivät "yksille", viina vei täysin nuoren miehen, teki väkivaltaiseksi hulluksi.  Ikää myöden väkivaltaisuus jäi pois, ja jäljellä oli surkea kuori ihmisestä.

Minä kysyin joku vuosi sitten isältä, että onko se kännissä oleminen niin kivaa, että se on kaiken tämän arvoista. Isä vastasi että on. Hänelle se viina tuo nautinnontunnetta. Selvinpäin oleminen on enemmän tai vähemmän jatkuvaa taistelua mielitekoa vastaaan, ja hän korvaa sitä juomalla kahvia koko ajan, sitten pitää olla lääkkeet nukkumista varten, ja heräämistä. Ja toki vielä diabeteslääkkeet. Vanhemmiten kuitenkin on varmaan alkanut vähän se mieliteko lieventyä, ehkä siitä on kuitenkin jonkinlainen hohto lähtenyt kun keho alkaa prakata, ja aivojen harmaasolut on varmasti jo saaneet suuria vaurioita.

Kiitos kertomuksestasi. Siitä sai paljon mietittävää aiheeseen liittyen. Heikko luonne, lujuuden ja oman tahdon heikkous, päihtymystilasta saatava lohtu ja nautinto, jotka menevät jopa perheenjäsenten hengen ja terveyden edelle... Kyllä alkoholin käyttö on pahimmillaan raju tila. En ihmettele, että puhutaan "viinapirusta".

Voimia nykyhetkeen ja tulevaan.

ap.

En tiedä, mut ainakin turruttaa elämän.

käyttäjä-11285 kirjoitti:

Humalassa olo tuntuu normaalilta, satunnaisesti nousuhumala voi tuntua jopa hyvältä. Selvinpäin iskee helvetilliset vieroitusoireet.

Päihtyneenä siis olo on normaali (pitkäaikainen tottumus on aiheuttanut "uuden normaalin") ja siihen voi liittyä jopa positiivista nautintoa. Selvinpäin oleminen on kärsimystä, jonka selittää vieroitusoireet.

Tämä on tarkemmin ajatellen ihan loogista. Kognitiotieteen ansiostahan tiedetään, että kaikki ihmiset kokevat hyvää oloa olosuhteissa, joissa vallitsee status quo: ei muutosta, ei "vaiheessa olemista", ei keskeneräisyyttä, ei vierautta, ei epävarmuutta jne.

Alkoholin tuottama päihtymys on voinut alun perin toimia nousuhumalan takia ilon lähteenä ja ainakin ahdistuksen turruttajana. Myöhemmin, kun ilon hakeminen ja turrutus on jatkunut pidempään, päihtymystilasta alkaa kehkeytyä selvyystilan kilpailija, ja koska selvyystilassa tunteiden (myös kielteisten tunteiden) käsittelemistä ei voi paeta ja käytännön ongelmista ja haasteista on otettava vastuu, aloitteleva alkoholisti valitsee yhä useammin päihtymyksen. Lopuksi päihtymyksestä tulee "uusi normaali" tila, ja selvyystila (se oikea normaalitila) alkaa tuntua vieraalta, epävarmalta, keskeneräiseltä...

Ihminen on mieltynyt tuttuuteen. Sen takia on varottava, millaisten asioiden kanssa tekee tuttavuutta?

Olen juova alkoholisti. En juo sen takia että saisin siitä mitään sen suurempaa mielihyvää, vaan siksi kun en vaan pysty olemaan juomatta alkoholia. Harvoin olen ympäripäissään, mutta aina kun on vähänkin "vapaata" niin korkki narahtaa.  Tiedostan asian, mutta lähipiirini tietää ongelma. Esim. Jos seurueemme jossain tilaisuudessa vetäytyy yöpuulle klo24-02, niin minä vedän naamat vaikka kuuteen asti ja herättyä jatketaan jos ei mitään muuta ole kalenterissa.

Faija oli kännissä oikeastaan joka perjantai-ilta tai lauantai. Sunnuntai meni nukkuessa. Hänelle känni oli kai normaali olotila, muuten oli kurjaa. Kännissä hän ei ollut äreä tai väkivaltainen, vaan pelle. Selvin päin yleensä pahantuulinen. Myös joku sukulainen on selvinpäin aina pahantuulinen. Ilmeisesti känni on noille normaalitila.

Sehän on tosiaan tutkittu asia, että tietyille ihmisille alkoholi tuo enemmän mielihyvää kuin toisille. Minulle ei luultavasti sitä geeniä ole isältä periytynyt koska minä en saa alkoholista mitään positiivista tunnetta, tulee vain väsymys. Minulla alkoholi ei aiheuta suurempaa sosiaalisuutta, olen sitä muutenkin, ei vie estoja, koska en ole mikään estoinen muutenkaan, olen parempaa seuraa selvinpäin kuin pienessä humalassa väsyneenä, ja minulle krapula tulee nopeasti enkä todellakaan halua koskaan sitä kokea. Myöskään aikuinen tyttäreni ei käytä ollenkaan alkoholia, eikä äitini puolella sukua kukaan ole viinaan sortunut, luulen että äitini suvussa sitä juoppogeeniä ei ole ja isäni suvussa on.

4

Alkoholisti on koukussa samoin kuin vahvoja huumeita käyttävä. Fyysinen ja psyykkinen koukku. Päihteissä olisi vähemmän haitallisia mutta ne ovat laittomia. Se realismi ei kuulu päihdepolitiikkaan. Suomessa on menossa alkoholin aiheuttama katastrofi. Absolutismi on monelle mahdottomuus. Sitten pahimpiin oloihin annetaan pameja. Ziisus mitä logiikkaa tai siis sen puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Olen juova alkoholisti. En juo sen takia että saisin siitä mitään sen suurempaa mielihyvää, vaan siksi kun en vaan pysty olemaan juomatta alkoholia. Harvoin olen ympäripäissään, mutta aina kun on vähänkin "vapaata" niin korkki narahtaa.  Tiedostan asian, mutta lähipiirini tietää ongelma. Esim. Jos seurueemme jossain tilaisuudessa vetäytyy yöpuulle klo24-02, niin minä vedän naamat vaikka kuuteen asti ja herättyä jatketaan jos ei mitään muuta ole kalenterissa.

Sinulle päihtymys alkoholista ei siis ole erityinen positiivisen mielihyvän lähde, vaan koet sen vahvasti tottumukseksi ja riippuvuudeksi. Sinullekin päihtymystilasta on tullut tai on tulossa se "uusi normaali", jota ilman olo tuntuu epävarmalta ja ehkä vieraalta?

Sinun on varmaan otettava tietoiseksi päämääräksi, että tutustut uudelleen selvyystilaan, entiseen "kotimaahasi", ja kestät vierauden tunteen ja epävarmuuden, jonka tutustumisvaihe (ja vanhojen naapureiden kohtaaminen) aiheuttaa. Motivaatiossa auttanee tieto, että "uusi normaali" on valhetta, jonka aiheuttaa kemiallinen manipulaatio. "Entinen normaali" on se oikea normaali.

Olen unohtanut ilmaista identiteettini keskustelun lomassa. Kommentit 7 ja 12 ovat siis minulta, ap:lta.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholisti on koukussa samoin kuin vahvoja huumeita käyttävä. Fyysinen ja psyykkinen koukku. Päihteissä olisi vähemmän haitallisia mutta ne ovat laittomia. Se realismi ei kuulu päihdepolitiikkaan. Suomessa on menossa alkoholin aiheuttama katastrofi. Absolutismi on monelle mahdottomuus. Sitten pahimpiin oloihin annetaan pameja. Ziisus mitä logiikkaa tai siis sen puutetta.

Ei mikään päihde ole ihmiselle hyväksi, kuten ei lääkkeetkään, nekin on myrkkyjä elimistölle vaikka tietty annos tiettyä myrkkyä parantaa jotain sairautta. Se väite että esim. marihuana olisi jotenkin vähemmän haitallista ihmiselle on aika absurdi koska sekä monet käyttäjät että käyttäjien läheiset kertovat minkälaisia haittoja siitä käytöstä oikeasti on. Jotkut käyttäjät vaan eivät itse sitä haittaa tiedosta, ei juopotkaan aina tajua että siitä alkoholista on heille haittaa, sama tupakoitsijoilla, järkevät ihmiset polttavat menemään vaikka tietävät että puolet heistä saa keuhkosyövän tai keuhkoahtaumataudin jotka molemmat johtavat pitkään kitumiseen ennen kuolemaa.

Tarvitsen unohdusta kahden viikon välein. Ennen join enemmän, mutta nyt jo vuosia näin. Joka toinen perjantai juon suhteellusen pienen määrän alkoholia hyvin nopeasti. Nautin 3-4 tunnin nousuhumalasta itsekseni ja menen sitten nukkumaan. Rakastan alkoholia, mutta ymmärrän sen tuhoisuuden. Tämä on oma ratkaisuni ongelmaan ja se on toistaiseksi toiminut.

Heillä ilman alkoholia ei ole hyvä olla

up

Alkuun on 90 % iloa ja 10% itkua, se juuri koukuttaa. Vähitellen iloviinan osuus vähenee ja itkuviinan kasvaa.

Tuossa toisessa ketjussa joku kyseenalaisti alkoholin käytön mielekkyyden. Siitä muistin tämän aloituksen, jonka tein elokuussa. Lukekaapa te, jotka taistelette alkoholin juomishalua vastaan, tämä ketju ajatuksella. Ehkä ei tee mieli alkoholia sen jälkeen?