Lue keskustelun säännöt.
Miten saada teini-ikäinen siivoamaan huoneensa?
26.08.2016 |
13v tyttö siis,jonka ympärillä järkyttävä kaaos koko ajan. Ei kertakaikkiaan saa aikaiseksi siivottua mitään. Kaikki jää siihen. Likapyykit, suorastaan törkyiset sellaiset jopa, kynsilakat, meikit, koulukirjat, nenäliinat... ihan mitä tahansa ja kaikkea mitä ei edes pysty kuvitteleen.
Isänsä sanoi eilenkin sata kertaa, että siivoa huone. Vastaa, että joojoo, mutta mitään ei tapahdu. Isänsä myös sitä mieltä, että mikään sanktio ei auta (esim puhelin pois). Että tekee sitten vain jotain muuta, mutta ei siivoa siltikään.
En pysty ymmärtämään sitäkään miten vaikeaa se pyykkien vieminen on. Ja kun sanoo, että on vienyt ne, mutta kun ei ole. Mies sanoi siitäkin, että sekään ei varmasti auta, että ottaa ne vaatteet pois,kun sitten vaan kulkee samoissa koko ajan.
Niin että antakaa nyt jotain järkeviä vinkkejä. Ainoa mikä toimii on se, että joku istuu vieressä katsomassa, että siivoo. Mutta kenellä on joka ilta aikaa siihen. Epätoivo tässä iskee,kun ei aikuiset ihmiset keksi ratkaisua.
Kommentit (61)
Itse olen tehnyt niin, että teini saa viikkorahansa vasta, kun huone on siisti. Ainoa joka on toiminut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli kolme siivoajaa ja kaksi tuollaista sottapyttyä. En uhkaillut mutta sottikset joutuivat aina etsimään kirjojaan ja tavaroitaan ja puhtaat vaatteet loppuivat. Pikkuhiljaa oppivat.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tyttö oli tuon ikäisenä juuri tuollainen. Varsinkin tytöille tuppaa kasaantumaan järjettömät määrät kaikenlaita tilpehööriä, joka ei oikein kuulu minnekään. Työmaa voi olla niin mahdoton, että lapsi ei yksinkertaisesti kykene sitä yksin selvittämään. Eikä edes osaakaan.
Me käytiin järjestäin huone läpi. Kaikki turha kama pois ja järjestettiin paikat nätisti. Oma pyykkikori hommattiin myös. Vaatekaappi siivottiin ja laitettiin järjestykseen. Hommattiin pieniä purkkeja ja koreja eri tavaroille.
Se oikeasti auttoi. Samalla tehtiin vähän remppaa ja hommattiin nätit päiväpeitot ym.
Nyt kaikella tavaralla on selkeästi omat paikkansa, eikä siivo ole täysin mahdoton.
Jos pyykit ei löydä korista tietään kodinhoitohuoneeseen - tai missä ikinä pyykkejä pestäänkään - niin sitten tytöllä ei ole puhtaita vaatteita. Eipä siinä sen ihmeempää.
Ei lapsi noin vaan naps opi järjestelmällisyyttä ja siivoamista. Monesti helpottaa, että aikuinen on apuna - ainakin aluksi.
On eri asia pienenä laittaa kaikki lelut samaan lelulaatikkoon, kuin järjestellä erilaiset tavarat järkevästi omille paikoilleen.
Lelujahan siellä ei edes ole. Mutta kuten tuossa jo aiemmin kerroin niin siivosin sen huoneen vimpan päälle. Alushousukoreihin ja sukkakoreihin kirjoitin jopa että "sukat" ja "alushousut". Vaatekaapin siivosin aivan kokonaan. Osa vaatteista henkareilla, osa hyllyillä. Olen ostanut nätit päiväpeitot ja koristetyynyt ja laittanut ne malliksi miten tulee. Järjestin kirjoituspöydälle purnukoihin kynät ja kumit jne. Koruille on oma teline.
Kaikki on siis olemassa ja kaikelle on paikkansa ja huone on suuri ja tilaa on säilytykseen.
Vaatteet on mytyssä siellä ja täällä. Kukaan ei tiedä mikä on puhdas ja mikä likainen. Päiväpeitto ja koristetyynyt on missäsattuu. Joku oli ainakin kirjoituspöydän tuolin jalan alla tänään aamulla. Pöytä on niin täynnä, että siihen ei kertakaikkiaan saa mitään.
Siistin jopa tytön huoneen seinät. Seinillä oli kaikenlaista tavaraa ja ostin hänen lempparibändinsä julisteita ja laitettiin ne yhdessä.
Mutta ei... ei se motivoi.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tehnyt niin, että teini saa viikkorahansa vasta, kun huone on siisti. Ainoa joka on toiminut.
Meillä ei ole ollut viikkorahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tyttö oli tuon ikäisenä juuri tuollainen. Varsinkin tytöille tuppaa kasaantumaan järjettömät määrät kaikenlaita tilpehööriä, joka ei oikein kuulu minnekään. Työmaa voi olla niin mahdoton, että lapsi ei yksinkertaisesti kykene sitä yksin selvittämään. Eikä edes osaakaan.
Me käytiin järjestäin huone läpi. Kaikki turha kama pois ja järjestettiin paikat nätisti. Oma pyykkikori hommattiin myös. Vaatekaappi siivottiin ja laitettiin järjestykseen. Hommattiin pieniä purkkeja ja koreja eri tavaroille.
Se oikeasti auttoi. Samalla tehtiin vähän remppaa ja hommattiin nätit päiväpeitot ym.
Nyt kaikella tavaralla on selkeästi omat paikkansa, eikä siivo ole täysin mahdoton.
Jos pyykit ei löydä korista tietään kodinhoitohuoneeseen - tai missä ikinä pyykkejä pestäänkään - niin sitten tytöllä ei ole puhtaita vaatteita. Eipä siinä sen ihmeempää.
Ei lapsi noin vaan naps opi järjestelmällisyyttä ja siivoamista. Monesti helpottaa, että aikuinen on apuna - ainakin aluksi.
On eri asia pienenä laittaa kaikki lelut samaan lelulaatikkoon, kuin järjestellä erilaiset tavarat järkevästi omille paikoilleen.
Lelujahan siellä ei edes ole. Mutta kuten tuossa jo aiemmin kerroin niin siivosin sen huoneen vimpan päälle. Alushousukoreihin ja sukkakoreihin kirjoitin jopa että "sukat" ja "alushousut". Vaatekaapin siivosin aivan kokonaan. Osa vaatteista henkareilla, osa hyllyillä. Olen ostanut nätit päiväpeitot ja koristetyynyt ja laittanut ne malliksi miten tulee. Järjestin kirjoituspöydälle purnukoihin kynät ja kumit jne. Koruille on oma teline.
Kaikki on siis olemassa ja kaikelle on paikkansa ja huone on suuri ja tilaa on säilytykseen.
Vaatteet on mytyssä siellä ja täällä. Kukaan ei tiedä mikä on puhdas ja mikä likainen. Päiväpeitto ja koristetyynyt on missäsattuu. Joku oli ainakin kirjoituspöydän tuolin jalan alla tänään aamulla. Pöytä on niin täynnä, että siihen ei kertakaikkiaan saa mitään.
Siistin jopa tytön huoneen seinät. Seinillä oli kaikenlaista tavaraa ja ostin hänen lempparibändinsä julisteita ja laitettiin ne yhdessä.
Mutta ei... ei se motivoi.
Itse ehkä tuossa tilanteessa aluksi olisin aina mukana siivoamisessa. Ilmeisesti rangaistuksia on kokeiltu? Jokin siisteystasohan tulisi kuitenkin säilyttää, jotta edes jonkinasteinen hygienia säilyy. Se on kuitenkin hyväksyttävä, että toiset meistä on siistimpiä kuin toiset. Uskon, että tilanne paranee ajan kanssa. Tai sitten ei... Oma veljeni elää paskan keskellä edelleenkin ja on jo kohta 50-v. Onneksi hänellä on varaa pitää taloudenhoitajaa kun vaimokin otti ritolat. Kaikkia ei vaan haittaa.
Noh, tuonikäisen siivous on tietenkin vielä aikuisen vastuulla.
Jos tilanne ei yksinkertaisesti parane, niin sitten vaan ovi kiinni ja yritätte parin vuoden päästä uudelleen. Missään nimessä en lähtisi huonetta aina tytön puolesta siivoamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin kunnolliset ja selkeät säilytyspaikat kaikille tavaroille, roskakori ja pyykkikori myös lapsen huoneeseen. Ylimääräinen tavara pois. Sitten sen sijaan että käsket siivoamaan huoneen, käsket iltaisin keräämään roskat ja pyykit. Kerran tai kaksi viikossa komennat imuroimaan/laittamaan meikit paikoilleen jne. Selkeä käsky mitä tarkalleen pitää tehdä.
Meillä lapset hoitaa hommat reippaasti näin, ovat hoitanneet koko kämpänkin minun ollessa kipeä. Jos taas sanon vaan että siivotkaa niin ei tapahdu mitään. Eivät vaan osaa ajatella mistä aloittaa tai jotain.
Joo hänelle on sanottu ja vastaus on "joo" ja silti ei tee sitä. Jos sanotaan, että siivoa lattia ja myös sängynalunen niin ehkä juur nippanappa keskilattian saa tyhjäksi, mutta sängyn alusen siivous tarkoittaa hänestä kai sitä, että sielä otetaan pois yksi tavara niistä viidestäkymmenestä.
Minä hoidin itsekin 13vuotiaana koko talon siivousta. Vanhemmat lähti lauantaina ruokakauppaan ja me veimme veljeni kanssa matot pihalle, imuroitini ja pestiin lattiat ja tampattiin matot. Enkä edes itse ollut mikään hypersiisti ihminen vaan sain ympärilleni kaaosta, mutta tiesin silti mitä siivotessa kuuluu tehdä.
Seuraavalla kerralla lähesty toisin. "Mitä jos yhdessä setvittäisiin tämä sotku tästä keskeltä". Ja juttele ja keskustele sen lapsen kanssa. Älä käskytä, älä nosta itseäsi jalustalle, älä ole aina vihainen.
En ole ollut kertaakaan vihainen. En itseasiassa ole itse juurikaan sanonut siitä huoneen siivoamisesta vaan isänsä. Eikä hänkään ole edes ääntä korottanut.
Jos käskytän niin käskytän koko porukkaa eli sanon kaikille, omillenikin, että nyt siivoamaan huoneet eikä mutinoita. Se on yleinen käsky eikä kohdistu kehenkään yksittäisesti.
Sävysi jolla täällä kirjoitat siivoamisesta ja lapsesta ja lapsen äidistä on vihainen.
Ja kuten on jo kerrottu, se pelkkä "siivotkaa" ei aukea tälle tytölle. Meillä se ei auennut edes miehelle, koska hän ei kotona ollut tottunut siivoamaan, eikä varsinkaan järjestämään. Olen siis oikeasti joutunut kolmekymppiselle laudatur-diplomi-insinöörille taivuttamaan rautalangasta, että tavaroille on paikat. Ja näyttämään kädestä pitäen mitä tarkalleen tarkoitan siivoamisella. Aiemmin myös hän työnsi vain piiloon jonnekin niitä tavaroita sekavaan mylläkkään.
Saman olen joutunut tekemään myös kolmelle vaihto-oppilaalle.
Meillä sama tilanne ja samanikäinen tyttö. Vuosikausia ollut todella siivoton. Tällä viikolla tuli mittari täyteen. Sanoin, että kun ei muutosta tule, kerään kaikki lattialla olevat vaatteet, tavarat ja roskat jätesäkkiin ja näin tein. Takaisin saa tekemällä 10 kotityötä. Yhden päivän jaksoi huolehtia kun isänsä muistutti. Tänään on taas lattialle heittänyt kaikenlaista, joten jätesäkkiin vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tyttö oli tuon ikäisenä juuri tuollainen. Varsinkin tytöille tuppaa kasaantumaan järjettömät määrät kaikenlaita tilpehööriä, joka ei oikein kuulu minnekään. Työmaa voi olla niin mahdoton, että lapsi ei yksinkertaisesti kykene sitä yksin selvittämään. Eikä edes osaakaan.
Me käytiin järjestäin huone läpi. Kaikki turha kama pois ja järjestettiin paikat nätisti. Oma pyykkikori hommattiin myös. Vaatekaappi siivottiin ja laitettiin järjestykseen. Hommattiin pieniä purkkeja ja koreja eri tavaroille.
Se oikeasti auttoi. Samalla tehtiin vähän remppaa ja hommattiin nätit päiväpeitot ym.
Nyt kaikella tavaralla on selkeästi omat paikkansa, eikä siivo ole täysin mahdoton.
Jos pyykit ei löydä korista tietään kodinhoitohuoneeseen - tai missä ikinä pyykkejä pestäänkään - niin sitten tytöllä ei ole puhtaita vaatteita. Eipä siinä sen ihmeempää.
Ei lapsi noin vaan naps opi järjestelmällisyyttä ja siivoamista. Monesti helpottaa, että aikuinen on apuna - ainakin aluksi.
On eri asia pienenä laittaa kaikki lelut samaan lelulaatikkoon, kuin järjestellä erilaiset tavarat järkevästi omille paikoilleen.
Lelujahan siellä ei edes ole. Mutta kuten tuossa jo aiemmin kerroin niin siivosin sen huoneen vimpan päälle. Alushousukoreihin ja sukkakoreihin kirjoitin jopa että "sukat" ja "alushousut". Vaatekaapin siivosin aivan kokonaan. Osa vaatteista henkareilla, osa hyllyillä. Olen ostanut nätit päiväpeitot ja koristetyynyt ja laittanut ne malliksi miten tulee. Järjestin kirjoituspöydälle purnukoihin kynät ja kumit jne. Koruille on oma teline.
Kaikki on siis olemassa ja kaikelle on paikkansa ja huone on suuri ja tilaa on säilytykseen.
Vaatteet on mytyssä siellä ja täällä. Kukaan ei tiedä mikä on puhdas ja mikä likainen. Päiväpeitto ja koristetyynyt on missäsattuu. Joku oli ainakin kirjoituspöydän tuolin jalan alla tänään aamulla. Pöytä on niin täynnä, että siihen ei kertakaikkiaan saa mitään.
Siistin jopa tytön huoneen seinät. Seinillä oli kaikenlaista tavaraa ja ostin hänen lempparibändinsä julisteita ja laitettiin ne yhdessä.
Mutta ei... ei se motivoi.
Muutama vinkki: Luovu päiväpeitosta ja koristetyynyistä ja kaikesta mahdollisesta krääsästä. Nätit lakanat ja petaamiseksi riittää että petaa ne lakanat. Sitten kun tyttö ei ole teillä, voit lairtaa sen päiväpeiton.
Oman teinini vaatemyttyihin en puutu. Kulkekoon sitten likaisissa jos ei osaa laittaa pyykkiin. Meillä käsky on ainoastaan se että lattialta lähtee roskiin. Tuolilla on sitten ne mytyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin kunnolliset ja selkeät säilytyspaikat kaikille tavaroille, roskakori ja pyykkikori myös lapsen huoneeseen. Ylimääräinen tavara pois. Sitten sen sijaan että käsket siivoamaan huoneen, käsket iltaisin keräämään roskat ja pyykit. Kerran tai kaksi viikossa komennat imuroimaan/laittamaan meikit paikoilleen jne. Selkeä käsky mitä tarkalleen pitää tehdä.
Meillä lapset hoitaa hommat reippaasti näin, ovat hoitanneet koko kämpänkin minun ollessa kipeä. Jos taas sanon vaan että siivotkaa niin ei tapahdu mitään. Eivät vaan osaa ajatella mistä aloittaa tai jotain.
Joo hänelle on sanottu ja vastaus on "joo" ja silti ei tee sitä. Jos sanotaan, että siivoa lattia ja myös sängynalunen niin ehkä juur nippanappa keskilattian saa tyhjäksi, mutta sängyn alusen siivous tarkoittaa hänestä kai sitä, että sielä otetaan pois yksi tavara niistä viidestäkymmenestä.
Minä hoidin itsekin 13vuotiaana koko talon siivousta. Vanhemmat lähti lauantaina ruokakauppaan ja me veimme veljeni kanssa matot pihalle, imuroitini ja pestiin lattiat ja tampattiin matot. Enkä edes itse ollut mikään hypersiisti ihminen vaan sain ympärilleni kaaosta, mutta tiesin silti mitä siivotessa kuuluu tehdä.
Seuraavalla kerralla lähesty toisin. "Mitä jos yhdessä setvittäisiin tämä sotku tästä keskeltä". Ja juttele ja keskustele sen lapsen kanssa. Älä käskytä, älä nosta itseäsi jalustalle, älä ole aina vihainen.
En ole ollut kertaakaan vihainen. En itseasiassa ole itse juurikaan sanonut siitä huoneen siivoamisesta vaan isänsä. Eikä hänkään ole edes ääntä korottanut.
Jos käskytän niin käskytän koko porukkaa eli sanon kaikille, omillenikin, että nyt siivoamaan huoneet eikä mutinoita. Se on yleinen käsky eikä kohdistu kehenkään yksittäisesti.
Sävysi jolla täällä kirjoitat siivoamisesta ja lapsesta ja lapsen äidistä on vihainen.
Ja kuten on jo kerrottu, se pelkkä "siivotkaa" ei aukea tälle tytölle. Meillä se ei auennut edes miehelle, koska hän ei kotona ollut tottunut siivoamaan, eikä varsinkaan järjestämään. Olen siis oikeasti joutunut kolmekymppiselle laudatur-diplomi-insinöörille taivuttamaan rautalangasta, että tavaroille on paikat. Ja näyttämään kädestä pitäen mitä tarkalleen tarkoitan siivoamisella. Aiemmin myös hän työnsi vain piiloon jonnekin niitä tavaroita sekavaan mylläkkään.
Saman olen joutunut tekemään myös kolmelle vaihto-oppilaalle.
Joo luulisi, että on ihan ymmärrettävää, että jossain kohtaa pinna kiristyy. Se että mua kiukuttaa sisäisesti ja kirjotan tänne anonyymina kiukkuisesti ei suinkaan tarkoita sitä, että olisin vihainen kotona ja huutaisin ja raivoaisin asiasta. En huuda koskaan kuin omilleni välillä, jos oikein pinna pätkähtää jostain ja sekin on yleensä vain yhden lauseen verran sitä kovaäänisempää. Miehen lapsille puhun poikkeuksetta normaalilla äänellä ja kuten sanottua niin en ole edes tähän siivousasiaan puuttunut. Olen hoitanut huoneen siivousta ja selittänyt tavaroiden paikkoja jne jne jaehdotellut tapoja pitää siistinä. Mutta itse huomauttelut on mies hoitanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tyttö oli tuon ikäisenä juuri tuollainen. Varsinkin tytöille tuppaa kasaantumaan järjettömät määrät kaikenlaita tilpehööriä, joka ei oikein kuulu minnekään. Työmaa voi olla niin mahdoton, että lapsi ei yksinkertaisesti kykene sitä yksin selvittämään. Eikä edes osaakaan.
Me käytiin järjestäin huone läpi. Kaikki turha kama pois ja järjestettiin paikat nätisti. Oma pyykkikori hommattiin myös. Vaatekaappi siivottiin ja laitettiin järjestykseen. Hommattiin pieniä purkkeja ja koreja eri tavaroille.
Se oikeasti auttoi. Samalla tehtiin vähän remppaa ja hommattiin nätit päiväpeitot ym.
Nyt kaikella tavaralla on selkeästi omat paikkansa, eikä siivo ole täysin mahdoton.
Jos pyykit ei löydä korista tietään kodinhoitohuoneeseen - tai missä ikinä pyykkejä pestäänkään - niin sitten tytöllä ei ole puhtaita vaatteita. Eipä siinä sen ihmeempää.
Ei lapsi noin vaan naps opi järjestelmällisyyttä ja siivoamista. Monesti helpottaa, että aikuinen on apuna - ainakin aluksi.
On eri asia pienenä laittaa kaikki lelut samaan lelulaatikkoon, kuin järjestellä erilaiset tavarat järkevästi omille paikoilleen.
Lelujahan siellä ei edes ole. Mutta kuten tuossa jo aiemmin kerroin niin siivosin sen huoneen vimpan päälle. Alushousukoreihin ja sukkakoreihin kirjoitin jopa että "sukat" ja "alushousut". Vaatekaapin siivosin aivan kokonaan. Osa vaatteista henkareilla, osa hyllyillä. Olen ostanut nätit päiväpeitot ja koristetyynyt ja laittanut ne malliksi miten tulee. Järjestin kirjoituspöydälle purnukoihin kynät ja kumit jne. Koruille on oma teline.
Kaikki on siis olemassa ja kaikelle on paikkansa ja huone on suuri ja tilaa on säilytykseen.
Vaatteet on mytyssä siellä ja täällä. Kukaan ei tiedä mikä on puhdas ja mikä likainen. Päiväpeitto ja koristetyynyt on missäsattuu. Joku oli ainakin kirjoituspöydän tuolin jalan alla tänään aamulla. Pöytä on niin täynnä, että siihen ei kertakaikkiaan saa mitään.
Siistin jopa tytön huoneen seinät. Seinillä oli kaikenlaista tavaraa ja ostin hänen lempparibändinsä julisteita ja laitettiin ne yhdessä.
Mutta ei... ei se motivoi.
Muutama vinkki: Luovu päiväpeitosta ja koristetyynyistä ja kaikesta mahdollisesta krääsästä. Nätit lakanat ja petaamiseksi riittää että petaa ne lakanat. Sitten kun tyttö ei ole teillä, voit lairtaa sen päiväpeiton.
Oman teinini vaatemyttyihin en puutu. Kulkekoon sitten likaisissa jos ei osaa laittaa pyykkiin. Meillä käsky on ainoastaan se että lattialta lähtee roskiin. Tuolilla on sitten ne mytyt.
Päiväpeittoa ei ole edellytettykään laittaa kuin sunnuntaina,kun lähtevät äidille.
Itse olin tuossa iässä kans melko siivoton, mutta kun äiti sanoi että kaikki mikä lojuu ympäriinsä hujan hajan menee roskiin. Ja sitten kun oikeasti meni, niin alkoi se siivoaminenkin jo kiinnostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle toimi aikoinaan se että äiti alko muka siivoomaan mun huonetta ja siinä samalla auko kaikkia laatikoita ja minä huudon ja paniikin kanssa ajan äitin pois ja siivoon ite :D laatikoissa oli salaisuuksia
Se huone on hänen oma tilansa, jota hän saa itse pitää kuten haluaa. Mitä intressejä teillä on puuttua tämän hänen oman huoneensa sekaisuuteen? Jos hän haluaa asua sotkuisessa huoneessa, niin se olkoon hänen päätettävissään, kun kerran hänelle oma huone on osoitettu, kunhan ei sotke paikkoja muualla.
Ymmärrän toki tuon kannan, jos asuntoon tulee tuholaisia sen vuoksi, että huone on huonossa kunnossa, mutta ymmärtääkseni tässä ei niin vakavasta asiasta ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapa, jolla tänne kirjoitat, kuulostaa tosiaan aika ilkeältä. Varmaankaan et sano ääneen mitä tänne kirjoitat, ja tänne on lupa vähän puhaltaa päätään tyhjäksi. Mutta käsi sydämelle, väitätkö että sinulla on lämmin tunneside tähän tyttöön? Rivien välistä välittyy, että uusperheessänne ei kommunikaatio pelaa ja tyttö oireilee, on kenties masentunut. Teitkö toisen aloituksen hiljattain 13-vuotiaasta prinsessasta, jolle sinun kokkailut eivät kelpaa? Siinä ketjussa oli vihaa ja nöyryyttämistä jo otsikossa.
Anna tytölle itsenäisyyttä ja kunnioitusta. Kukaan 13-vuotias tyttö kärsii siitä, että toitotat täällä hänen alushousuistaan ja kuinka sinä hyvänä ihmisenä niitä olet viikannut.
Jos tyttö ei ole erityislapsi, hän voi hyvin alkaa vastata omien vaatteidensa pesusta. Tämä ei ole mikään rangaistus, vaan teini varmaan arvostaisi yksityisyyttään ja aikuistuisi sen verran. Kuten täällä on jo ehdotettu, hommaa tytölle huoneeseensa sisustukseen sopiva pyykkikori. Opasta nätisti ja ystävällisesti pyykkikoneen ja kuivurin käytössä, neuvo pesuaineissa jne. 13-vuotiaalla on kotitaloudessa pyykinpesu syksyn opeteltavissa asioissa, erinomainen aika opiskella käytäntöä oikeassakin elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle toimi aikoinaan se että äiti alko muka siivoomaan mun huonetta ja siinä samalla auko kaikkia laatikoita ja minä huudon ja paniikin kanssa ajan äitin pois ja siivoon ite :D laatikoissa oli salaisuuksia
Omalleni voisin tehdäkin tuon, mutta en toisen lapselle. Etenkin koska pelkään sitä, että lapsi alkaa haukkua minua äidilleen, jolle se olisi riemuvoitto. Tiedän, että tällä hetkellä lapsi ei sitä ainakaan tee ja välimme ovat hyvät. Mutta tämä äiti kun ei voi sietää minua (emme kylläkään siis tunne edes). On vain edelleen katkera erostaan,vaikka siitä on jo useampi vuosi enkä minä ole liittynyt siihen mitenkään. Mutta siitä syystä olen varovainen.
Ala piilottamaan lapsen viikoraha johonkin paikkaan jonka löytäisi sitten siivotessaan :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle toimi aikoinaan se että äiti alko muka siivoomaan mun huonetta ja siinä samalla auko kaikkia laatikoita ja minä huudon ja paniikin kanssa ajan äitin pois ja siivoon ite :D laatikoissa oli salaisuuksia
Omalleni voisin tehdäkin tuon, mutta en toisen lapselle. Etenkin koska pelkään sitä, että lapsi alkaa haukkua minua äidilleen, jolle se olisi riemuvoitto. Tiedän, että tällä hetkellä lapsi ei sitä ainakaan tee ja välimme ovat hyvät. Mutta tämä äiti kun ei voi sietää minua (emme kylläkään siis tunne edes). On vain edelleen katkera erostaan,vaikka siitä on jo useampi vuosi enkä minä ole liittynyt siihen mitenkään. Mutta siitä syystä olen varovainen.
Tämä ei ole hyvä perusta lapsen kasvaa. Eripuraiset, salaa vihaiset, kaunaiset aikuiset.
Vierailija kirjoitti:
Tapa, jolla tänne kirjoitat, kuulostaa tosiaan aika ilkeältä. Varmaankaan et sano ääneen mitä tänne kirjoitat, ja tänne on lupa vähän puhaltaa päätään tyhjäksi. Mutta käsi sydämelle, väitätkö että sinulla on lämmin tunneside tähän tyttöön? Rivien välistä välittyy, että uusperheessänne ei kommunikaatio pelaa ja tyttö oireilee, on kenties masentunut. Teitkö toisen aloituksen hiljattain 13-vuotiaasta prinsessasta, jolle sinun kokkailut eivät kelpaa? Siinä ketjussa oli vihaa ja nöyryyttämistä jo otsikossa.
Anna tytölle itsenäisyyttä ja kunnioitusta. Kukaan 13-vuotias tyttö kärsii siitä, että toitotat täällä hänen alushousuistaan ja kuinka sinä hyvänä ihmisenä niitä olet viikannut.
Jos tyttö ei ole erityislapsi, hän voi hyvin alkaa vastata omien vaatteidensa pesusta. Tämä ei ole mikään rangaistus, vaan teini varmaan arvostaisi yksityisyyttään ja aikuistuisi sen verran. Kuten täällä on jo ehdotettu, hommaa tytölle huoneeseensa sisustukseen sopiva pyykkikori. Opasta nätisti ja ystävällisesti pyykkikoneen ja kuivurin käytössä, neuvo pesuaineissa jne. 13-vuotiaalla on kotitaloudessa pyykinpesu syksyn opeteltavissa asioissa, erinomainen aika opiskella käytäntöä oikeassakin elämässä.
Minulla on tyttöön ihan hyvät ja lämpimät välit. Ei tietenkään sellaiset mitä omiin lapsiin, mutta kohtelen lapsia tasapuolisesti ja edellytän samoja asioita tai jossain määrin vaadin enemmän omiltani tai ainakin tuon sen enemmän julki. Tyttö tulee kyllä ihan spontaanisti mm. halaamaan minua ja etenkin tilanteissa, jotka ilahduttaa häntä niin näyttää kyllä tunteensa. Ja kommunikointi pelaa. Puhumme miehen kanssa näistä asioista kyllä ja hän on tästä tilanteesta ollut ärsyyntynyt yhtälailla. Mutta tytön kanssa asiasta puhumisen olen jättänyt miehelle ja hän on puhunut siitä tytölle kyllästymiseen asti.
En ole tenyt mitään aloituksia kokkailuista tai prinsessoista.
Miehen piti opettaa tuo pyykinpesu tytölle jo viime viikolla, mutta ei vain ole saanut aikaiseksi. Kenties se täytyy nyt ottaa puheeksi. Täytyy katsoa tuota pyykkikoppaa. En oikein tykkää siitäkään,kun jos kerran vaate on menossa pyykkiin niin sen voisi mielestäni viedä sille tarkoitettuun koppaan eikä eri paikassa olevaan pyykkikoriin. Mutta olisi ne sentään edes jossain eikä vain lattioilla mytyssä ja piilotettuna.
Ja samassa huoneessa asuva tytön pikkusisko sanoo, että häntä hävettää se huone eikä kehtaa tuoda kavereita sinne... Joten ongelma on oikeasti olemassa eikä vain minun päässäni,kuten täällä mielellään julistetaan.
Ja sekasotku minua ei haittaa. Sitä saa olla, mutta totaalinen siivottomuus on täysin eri juttu.
Minä olin tuollainen teini joka ei koskaan siivonnut huonettaan vaikka kuinka hirveä sotku olisi ollut ympärillä ja äidin jäkätys vitutti vain entisestään. Mikään uhkailu, lahjonta tai kiristys ei auttanut, siivoaminen oli vain tympeää ja tuntui ajanhukalta koska sotkin huoneeni aina vain uudelleen. Sitten muutin omilleni ja hups vain, omaa asuntoa rupesi arvostamaan ihan eri tavalla kuin huonetta vanhempien luona. Viikkosiivouksesta tuli rutiini. Näin on käynyt monelle muullekin ystävälleni, joka nuorena kammosi siivoamista.
Itselläni yksi syy siivoamisen jättämiseen oli tosin myös se, että säilytystilaa oli liian vähän jolloin tavaroiden siivoaminen pois yms. oli raskasta kun piti jokaiselle keksiä kuumeisesti säilytyspaikka.
Siivoaminen on asia, joka pitää opettaa ja harjoitella. Ihan niin kuin pukeminen, vessassa käyminen jne. Lapselle siivoaminen on valtava hallitsematon kokonaisuus. 13-vuotias ei ole enää kovin lapsi, mutta jos ei koskaan ole joutunut siivoamaan järjestelmällisesti, niin varmasti se tuntuu kaaottiselta.
Siivoa huone yhdessä lapsen kanssa, jotta hän varmasti tietää tavaroiden paikat. Onhan kaikkien vieraiden ihmistenkin kodeissa tavaroille paikat, mutta kun en minä niitä tiedä, niin tuntemattomassa kodissa siivoaminen olisi hankalaa.
Sopikaa säännöllinen siivousaika. Jos se on joka ilta, niin sit vaan istut tuijottamassa sitä siivousta niin monena iltana, että lapsi uskoo että olet tosissasi. Kai nyt itsekn teini-iästä muistat, että joo-joo tarkoittaa "ei jos ei ole ihan pakko".
Ja kyllä te nyt tarvittaessa ihan varmasti jonkun rangaistuksen keksitte. Viikkoraha, puhelin, kyydityspalvelu tms. tauolle.