Ylöspäin eriyttäminen

Mitä ehdottaisit - miten eriytettäisiin?

Olet ison ongelman ytimessä:

- opettajan on aina helpompi eriyttää niin, ettei vaadi joltain oppilaalta niin paljon, vaan antaa yksinkertaisempia tehtäviä.

- Opettajan vastuulla on, että hyväkin oppilas oikeasti oppii eri kielioppijutut - hyväkin taitaja voi tehdä säännöllisesti virheitä jossain kielioppiosiossa. Eihän nuo amerikkalaisetkaan kaikki osaa puhua saati kirjoittaa oikein

- luokissa on aina mukana näitä kirjainyhdistelmälapsia ja ryhmät ovat isot - yksi opettaja ei kykene hajautumaan (eikä hän saa senttiäkään korvausta siitä että vapaa-aikana etsii jokaiselle oppilaalle sopivan materiaalin)

Meillä lapsi oli ranskanryhmässä, jossa opettaja oli neuvonut häntä ja hänen kaveriaan jotka kyllästyivät siihen, että asioita vaan kerrattiin ja aina mentiin hitaampien mukaan, että he saavat vapaasti lukea kappaleita ja tehdä tehtäviä eteenpäin. Kun he kuitenkin oppivat, ei tarvitse seurata opetusta. Lopputulos: lapsi lopetti Ranskan opiskelun pontevalla mielipiteellä "miksi heräisin ja menisin kouluun maanantaiaamuna klo 8 kun jos haluan voin niitä samoja tehtäviä tehdä ihan koska vaan kotonakin. - eli se siitä eriyttämisestä ylöspäin :(

Vierailija kirjoitti:

Mitä ehdottaisit - miten eriytettäisiin?

Olet ison ongelman ytimessä:

- opettajan on aina helpompi eriyttää niin, ettei vaadi joltain oppilaalta niin paljon, vaan antaa yksinkertaisempia tehtäviä.

- Opettajan vastuulla on, että hyväkin oppilas oikeasti oppii eri kielioppijutut - hyväkin taitaja voi tehdä säännöllisesti virheitä jossain kielioppiosiossa. Eihän nuo amerikkalaisetkaan kaikki osaa puhua saati kirjoittaa oikein

- luokissa on aina mukana näitä kirjainyhdistelmälapsia ja ryhmät ovat isot - yksi opettaja ei kykene hajautumaan (eikä hän saa senttiäkään korvausta siitä että vapaa-aikana etsii jokaiselle oppilaalle sopivan materiaalin)

Meillä lapsi oli ranskanryhmässä, jossa opettaja oli neuvonut häntä ja hänen kaveriaan jotka kyllästyivät siihen, että asioita vaan kerrattiin ja aina mentiin hitaampien mukaan, että he saavat vapaasti lukea kappaleita ja tehdä tehtäviä eteenpäin. Kun he kuitenkin oppivat, ei tarvitse seurata opetusta. Lopputulos: lapsi lopetti Ranskan opiskelun pontevalla mielipiteellä "miksi heräisin ja menisin kouluun maanantaiaamuna klo 8 kun jos haluan voin niitä samoja tehtäviä tehdä ihan koska vaan kotonakin. - eli se siitä eriyttämisestä ylöspäin :(

Olen itse kielten ope, joten tiedän tasan, että siihen on miljoonia keinoja. Lapsen kielten opet ei ole kielten opeja ja se ongelma taitaa olla siinä osaamisen tasossa.

Ap

Joskus aikanaan tuollaiset hommat ratkaistiin niin, että erityisen osaava lapsi laitettiin yhtä pykälää ylemmälle luokka-asteelle opiskelemaan, jos osasi lukea ja laskea esim. ykkösluokalla. Eikö näin voi tehdä nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Joskus aikanaan tuollaiset hommat ratkaistiin niin, että erityisen osaava lapsi laitettiin yhtä pykälää ylemmälle luokka-asteelle opiskelemaan, jos osasi lukea ja laskea esim. ykkösluokalla. Eikö näin voi tehdä nykyään?

Tätäkin on mietitty. Opetusvirasto ehdotti, että lukisi kotikoulussa alakoulun kakis vikaa luokkaa ja menisi sitten yläkouluun.

Mutta kun lapsi tykkää siitä omasta luokastaan.

Ap

Idea, kun puhuminen jää niin vähälle harjoitukselle. Jos edistyneemmät tekisivät omassa tilassaan ryhmätyönä videon, jossa he puhuvt pelkästään englantia.

No joopa joo. Mitäpä jos sopisit tapaamisen sen enkunopen kanssa sen sijaan, että kirjoittelet tänne.

Jos nyt oikeasti olet itse ope, tiedät varsin hyvin, että on hankalaa opettaa ryhmän sisällä oppilaita eri tavalla ja eri tahdissa. Ja jos kyseessä on vielä enkkua opettamaan laitettu luokanope, niin et voi syyttää häntä siitä, ettei hän ole yhtä pätevä kuin aineenope.

Ylöspäin eriyttämisessä on sekin haaste, että moni oppilas kokee sen rangaistukseksi, vaikka kotona yrittäisikin esittää muuta. Hän ei halua tehdä enemmän/lisää/vaikeampia/toisenlaisia tehtäviä kuin muutkaan. Kotona on kuitenkin kiva haukkua opettajaa yhdessä mamman kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

No joopa joo. Mitäpä jos sopisit tapaamisen sen enkunopen kanssa sen sijaan, että kirjoittelet tänne.

Jos nyt oikeasti olet itse ope, tiedät varsin hyvin, että on hankalaa opettaa ryhmän sisällä oppilaita eri tavalla ja eri tahdissa. Ja jos kyseessä on vielä enkkua opettamaan laitettu luokanope, niin et voi syyttää häntä siitä, ettei hän ole yhtä pätevä kuin aineenope.

Ylöspäin eriyttämisessä on sekin haaste, että moni oppilas kokee sen rangaistukseksi, vaikka kotona yrittäisikin esittää muuta. Hän ei halua tehdä enemmän/lisää/vaikeampia/toisenlaisia tehtäviä kuin muutkaan. Kotona on kuitenkin kiva haukkua opettajaa yhdessä mamman kanssa. 

Nimeomaan näin. Kyllä niitä lisätehtävämateriaaleja on vaikka kuinka ja niitä nopeimmille tarjotaan, eivät he kuitenkaan halua niitä. "Miksi mun pitäis tehdä enemmän kuin muiden?"

ope

Meidän perheessä yksi lapsista eriytettiin ylöspäin sekä englannissa että matematiikassa. Tämä tosin tapahtui vasta yläkoulussa, joten alemmilla luokilla oli vähän pitkästynyt. Yläkoulussa suoritti yhden lukion enkun kurssin itsenäisesti ja matikassa teki seiskalla osittain kasiluokan matikkaa, kasilla ysiluokan matikkaa ja ysillä suoritti lukion pitkän matikan kursseja.

Miksi ei ole englanninkielisellä luokalla tai englantipainotteisella edes? Miksi on laitettu tavalliselle luokalle jos osaa englannin ennestään?

ehkä se ei asu Espoon Tapiolassa

maailma on kato suuri

Vierailija kirjoitti:

No joopa joo. Mitäpä jos sopisit tapaamisen sen enkunopen kanssa sen sijaan, että kirjoittelet tänne.

Jos nyt oikeasti olet itse ope, tiedät varsin hyvin, että on hankalaa opettaa ryhmän sisällä oppilaita eri tavalla ja eri tahdissa. Ja jos kyseessä on vielä enkkua opettamaan laitettu luokanope, niin et voi syyttää häntä siitä, ettei hän ole yhtä pätevä kuin aineenope.

Ylöspäin eriyttämisessä on sekin haaste, että moni oppilas kokee sen rangaistukseksi, vaikka kotona yrittäisikin esittää muuta. Hän ei halua tehdä enemmän/lisää/vaikeampia/toisenlaisia tehtäviä kuin muutkaan. Kotona on kuitenkin kiva haukkua opettajaa yhdessä mamman kanssa. 

Olen itse asiassa ollut kerran tapaamassa, kerran ottanut asian puheeksi avoimissa ovissa ja kahdesti laittanut viestiä. Mitään ei tapahdu. Aina vastaus että toki, joo joo. Ja lapsi todellakin kokee tunnit tylsiksi, koska on aiemmin käynyt kolme vuotta englanniksi koulua.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei ole englanninkielisellä luokalla tai englantipainotteisella edes? Miksi on laitettu tavalliselle luokalle jos osaa englannin ennestään?

Ksoka se englanninkielinen opetus on koulussa joka on homeessa, eikä astmaa sairastavaa lasta voinut siellä pitää.

Ylöspäin eeiyttämisessä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä. Peruskauraa.

Ap

Meillä onnistui vasta yläasteella. Kouluun mennessään luki 300-400 -sivuisia kirjanjärkäleitä ja matikka yhtä hyvin hanskassa. Englannin oppi itsekseen tokaluokkalaisena. Joka vuosi puhuttiin oman tasoisesta opiskelusta ja joka helkutin vuosi tankkasi niitä samoja aakkostehtäviä kuin kaikki muutkin. Yleisin kommentti opettajilta oli että "no mää haluan nähä että mitä se osaa, niin saa tehä ne samat tehtävät kuin muutkin ja sitten tulla hakemaan multa lisätehtäviä". Astetta tollompikin tajuaa, että eihän se toimi. Lapsi sitten teki tehtävät ja järsi lopputunnin kyniä ja hihansuita. Sekin vitutti, että vaikka oltiin tarjouduttu ostamaan kirjoja ja tehtäviä ja mitä lie, niin ainoa mitä saatiin ostaa oli uusia huppareita ja kyniä niiden järsittyjen tilalle.

Yläasteella lopultakin yksi (1!) opettaja totesi, että kaikkien on ihan turha jankata kirjaa samassa tahdissa, vaan antoi luvan edetä omatoimisesti ja tasaisin väliajoin tsekkasivat, että onko nuori ymmärtänyt ja sisäistänyt asiat. Saivat parin yhtä nopeasti etenevän oppilaan kanssa opiskella yhdessä, mutta eivät silti jääneet oman onnensa nojaan.

Onneksi peruskoulu on nyt suoritettu, tuskin tulee ikävä. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Meillä onnistui vasta yläasteella. Kouluun mennessään luki 300-400 -sivuisia kirjanjärkäleitä ja matikka yhtä hyvin hanskassa. Englannin oppi itsekseen tokaluokkalaisena. Joka vuosi puhuttiin oman tasoisesta opiskelusta ja joka helkutin vuosi tankkasi niitä samoja aakkostehtäviä kuin kaikki muutkin. Yleisin kommentti opettajilta oli että "no mää haluan nähä että mitä se osaa, niin saa tehä ne samat tehtävät kuin muutkin ja sitten tulla hakemaan multa lisätehtäviä". Astetta tollompikin tajuaa, että eihän se toimi. Lapsi sitten teki tehtävät ja järsi lopputunnin kyniä ja hihansuita. Sekin vitutti, että vaikka oltiin tarjouduttu ostamaan kirjoja ja tehtäviä ja mitä lie, niin ainoa mitä saatiin ostaa oli uusia huppareita ja kyniä niiden järsittyjen tilalle.

Yläasteella lopultakin yksi (1!) opettaja totesi, että kaikkien on ihan turha jankata kirjaa samassa tahdissa, vaan antoi luvan edetä omatoimisesti ja tasaisin väliajoin tsekkasivat, että onko nuori ymmärtänyt ja sisäistänyt asiat. Saivat parin yhtä nopeasti etenevän oppilaan kanssa opiskella yhdessä, mutta eivät silti jääneet oman onnensa nojaan.

Onneksi peruskoulu on nyt suoritettu, tuskin tulee ikävä. Valitettavasti.

Joo, meillä myös tämä englannin ns ope muuten jankkaa tuota, että hän katsoo mitä lapsi osaa. Nyt on vitosella ja lapsi on saanut kaikista kokeista täydet pinnat ja ääntää paljon paremmin kuin se ope, mutta opelle on hämärää mitä lapsi osaa. Ärsyttävää on seä että se ope ei ole ope ollenkaan, vaan kielikylpyluokan ns ope, joka on päässyt töihin koska on ruotsinkielinen. Siis mitään opekoulutusta ei ole. Ei siis edes luokanopettajaksi!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joopa joo. Mitäpä jos sopisit tapaamisen sen enkunopen kanssa sen sijaan, että kirjoittelet tänne.

Jos nyt oikeasti olet itse ope, tiedät varsin hyvin, että on hankalaa opettaa ryhmän sisällä oppilaita eri tavalla ja eri tahdissa. Ja jos kyseessä on vielä enkkua opettamaan laitettu luokanope, niin et voi syyttää häntä siitä, ettei hän ole yhtä pätevä kuin aineenope.

Ylöspäin eriyttämisessä on sekin haaste, että moni oppilas kokee sen rangaistukseksi, vaikka kotona yrittäisikin esittää muuta. Hän ei halua tehdä enemmän/lisää/vaikeampia/toisenlaisia tehtäviä kuin muutkaan. Kotona on kuitenkin kiva haukkua opettajaa yhdessä mamman kanssa. 

Nimeomaan näin. Kyllä niitä lisätehtävämateriaaleja on vaikka kuinka ja niitä nopeimmille tarjotaan, eivät he kuitenkaan halua niitä. "Miksi mun pitäis tehdä enemmän kuin muiden?"

ope

Ei tietenkään pidä tehdä enempää kuin muiden. Ei se ole eriyttämistä. Pitää tehdä toisin, syvemmin, haastavammin. Se taas vaatii opettajalta toisin, syvemmin ja haastavammin tekemistä, ja sitä ei peruskoulussa nähdä. Siksi meillä tehdään kotona paljon asioita sen eteen, että lapsi saisi edes joskus ponnistella tavoitteiden saavuttamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei ole englanninkielisellä luokalla tai englantipainotteisella edes? Miksi on laitettu tavalliselle luokalle jos osaa englannin ennestään?

Ksoka se englanninkielinen opetus on koulussa joka on homeessa, eikä astmaa sairastavaa lasta voinut siellä pitää.

Ylöspäin eeiyttämisessä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä. Peruskauraa.

Ap

Minkälaisia vinkkejä annat tällaiselle aloittelevalle kieltenopettajalle ylöspäin eriyttämiseen? Otan mielelläni ideoita vastaan. Lisätehtäviä en halua antaa, koska oppilas kokee ne rangaistuksena.

Vierailija kirjoitti:

Meillä onnistui vasta yläasteella. Kouluun mennessään luki 300-400 -sivuisia kirjanjärkäleitä ja matikka yhtä hyvin hanskassa. Englannin oppi itsekseen tokaluokkalaisena. Joka vuosi puhuttiin oman tasoisesta opiskelusta ja joka helkutin vuosi tankkasi niitä samoja aakkostehtäviä kuin kaikki muutkin. Yleisin kommentti opettajilta oli että "no mää haluan nähä että mitä se osaa, niin saa tehä ne samat tehtävät kuin muutkin ja sitten tulla hakemaan multa lisätehtäviä". Astetta tollompikin tajuaa, että eihän se toimi. Lapsi sitten teki tehtävät ja järsi lopputunnin kyniä ja hihansuita. Sekin vitutti, että vaikka oltiin tarjouduttu ostamaan kirjoja ja tehtäviä ja mitä lie, niin ainoa mitä saatiin ostaa oli uusia huppareita ja kyniä niiden järsittyjen tilalle.

Yläasteella lopultakin yksi (1!) opettaja totesi, että kaikkien on ihan turha jankata kirjaa samassa tahdissa, vaan antoi luvan edetä omatoimisesti ja tasaisin väliajoin tsekkasivat, että onko nuori ymmärtänyt ja sisäistänyt asiat. Saivat parin yhtä nopeasti etenevän oppilaan kanssa opiskella yhdessä, mutta eivät silti jääneet oman onnensa nojaan.

Onneksi peruskoulu on nyt suoritettu, tuskin tulee ikävä. Valitettavasti.

Lapsi oli ihan tavis, mutta opettaja ei halunnut sitä suoraan sanoa. Jokainen opettaja on tavannut kymmeniä tai satoja vanhempia, joiden mielestä oma lapsi on Einsteinin vertainen nero, vaikka opettaja näkee, että ihan keskinkertaiset tai vähän keskivertoa paremmat lahjat on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei ole englanninkielisellä luokalla tai englantipainotteisella edes? Miksi on laitettu tavalliselle luokalle jos osaa englannin ennestään?

Ksoka se englanninkielinen opetus on koulussa joka on homeessa, eikä astmaa sairastavaa lasta voinut siellä pitää.

Ylöspäin eeiyttämisessä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä. Peruskauraa.

Ap

Minkälaisia vinkkejä annat tällaiselle aloittelevalle kieltenopettajalle ylöspäin eriyttämiseen? Otan mielelläni ideoita vastaan. Lisätehtäviä en halua antaa, koska oppilas kokee ne rangaistuksena.

Missä olet suorittanut aineenopettajan opintosi? Eikö siellä opetettu? Ainakin Helsingissä todellakin opetetaan. Jos ei ole opetettu, mene kiireesti pätevöitymään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä onnistui vasta yläasteella. Kouluun mennessään luki 300-400 -sivuisia kirjanjärkäleitä ja matikka yhtä hyvin hanskassa. Englannin oppi itsekseen tokaluokkalaisena. Joka vuosi puhuttiin oman tasoisesta opiskelusta ja joka helkutin vuosi tankkasi niitä samoja aakkostehtäviä kuin kaikki muutkin. Yleisin kommentti opettajilta oli että "no mää haluan nähä että mitä se osaa, niin saa tehä ne samat tehtävät kuin muutkin ja sitten tulla hakemaan multa lisätehtäviä". Astetta tollompikin tajuaa, että eihän se toimi. Lapsi sitten teki tehtävät ja järsi lopputunnin kyniä ja hihansuita. Sekin vitutti, että vaikka oltiin tarjouduttu ostamaan kirjoja ja tehtäviä ja mitä lie, niin ainoa mitä saatiin ostaa oli uusia huppareita ja kyniä niiden järsittyjen tilalle.

Yläasteella lopultakin yksi (1!) opettaja totesi, että kaikkien on ihan turha jankata kirjaa samassa tahdissa, vaan antoi luvan edetä omatoimisesti ja tasaisin väliajoin tsekkasivat, että onko nuori ymmärtänyt ja sisäistänyt asiat. Saivat parin yhtä nopeasti etenevän oppilaan kanssa opiskella yhdessä, mutta eivät silti jääneet oman onnensa nojaan.

Onneksi peruskoulu on nyt suoritettu, tuskin tulee ikävä. Valitettavasti.

Lapsi oli ihan tavis, mutta opettaja ei halunnut sitä suoraan sanoa. Jokainen opettaja on tavannut kymmeniä tai satoja vanhempia, joiden mielestä oma lapsi on Einsteinin vertainen nero, vaikka opettaja näkee, että ihan keskinkertaiset tai vähän keskivertoa paremmat lahjat on.

Jeps, juu. Tällä arrogantilla asenteella tämä meidänkin (epäpätevä) ope selvästikin meitä lähestyy. Mutta kun se minun kuopukseni osaa englantia, hän opiskeli englanniksi kolem vuotta, meidän toinen kotikieli on englanti, hän käy englanniksi harratuksissa ja jopa kahdesti viikossa enkun ylläpito-opetuksessa, vietti taas kesän Englannissa ja olen itse englannin opettaja (pätevä) ja todellakin tiedän, mitä lapsi osaa ja mitä ei.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joopa joo. Mitäpä jos sopisit tapaamisen sen enkunopen kanssa sen sijaan, että kirjoittelet tänne.

Jos nyt oikeasti olet itse ope, tiedät varsin hyvin, että on hankalaa opettaa ryhmän sisällä oppilaita eri tavalla ja eri tahdissa. Ja jos kyseessä on vielä enkkua opettamaan laitettu luokanope, niin et voi syyttää häntä siitä, ettei hän ole yhtä pätevä kuin aineenope.

Ylöspäin eriyttämisessä on sekin haaste, että moni oppilas kokee sen rangaistukseksi, vaikka kotona yrittäisikin esittää muuta. Hän ei halua tehdä enemmän/lisää/vaikeampia/toisenlaisia tehtäviä kuin muutkaan. Kotona on kuitenkin kiva haukkua opettajaa yhdessä mamman kanssa. 

Nimeomaan näin. Kyllä niitä lisätehtävämateriaaleja on vaikka kuinka ja niitä nopeimmille tarjotaan, eivät he kuitenkaan halua niitä. "Miksi mun pitäis tehdä enemmän kuin muiden?"

ope

Ei tietenkään pidä tehdä enempää kuin muiden. Ei se ole eriyttämistä. Pitää tehdä toisin, syvemmin, haastavammin. Se taas vaatii opettajalta toisin, syvemmin ja haastavammin tekemistä, ja sitä ei peruskoulussa nähdä. Siksi meillä tehdään kotona paljon asioita sen eteen, että lapsi saisi edes joskus ponnistella tavoitteiden saavuttamiseksi.

Argh. Kun se hyvä oppilas on yleensä nopea ja syljeskelee kattoon lopputunnin. Monimutkaisemmat tehtävät ei nimenomaan kiinnosta koska oppilas kokee että ne on työläämpiä kuin muiden perustasoiset tehtävät, vaikka siis käyttäisi saman verran aikaa niihin. Ei opettajan edes tarvitse itse mitään haastavampaa tekemistä säveltää, ei siihen olisi aikaakaan, ne ylöspäin eriyttävät tehtävät on kirjasarjojen materiaaleissa valmiina.