Abortti kaduttaa

Ei, tämä ei ole mikään oikeus aborttiin pois ja jokaisen solumöykyn kuuluu saada kehittyä ihmiseksi ja syntyä keskustelu. Kannatan naisten oikeutta määrätä kehostaan.

Pitkä tarina lyhyesti. Olemme olleet yhdessä nyt 3 vuotta. Jo alusta alkaen oli selvää ettei mies missään nimessä tahdo lapsia/isäksi. Itsellänikään ei ollut mikään hinku lapsia hankkia joten asia ei ollut mikään ongelma.
Elämällä on kuitenkin tapana yllättää ja ehkäisystä huolimatta tulin raskaaksi. Sen kummempaa keskustelua asiasta ei tarvinnut käydä. Abortti oli ainoa vaihtoehto. Se tuntui samaan aikaan oikealta ja kuitenkin niin väärältä. Olin vihainen miehelle kun hänen ainoa huolenaiheensa oli minun vointini ja se että hän koki ikäväksi sen että joudun käymään läpi epämiellyttävän asian. Jälkikäteen ajateltuna käyttäydyin typerästi, mutta olin poissa tolaltani ajatellessani etteikö hän mieti ollenkaan että sisälläni oleva solukasa voisi jonain päivänä olla ajatteleva ja tunteva ihminen. Abortin tein sairaalassa. Olin pyörtynyt ultrassa ja muutenkin heikossa hapessa niin se oli miellyttävin vaihtoehto. En nähnyt mitään pientä ihmisen alkua tai muuta järkyttävää. Ainoa ajatus oli että voi luoja kun sattuu, en tule synnyttämään mitään neljää kiloa ikinä kun riisin kokoinenkin sattuu kuin mikäkin. Jälkivuodon loputtua en edes miettinyt asiaa sen kummemmin.

Nyt se sitten on alkanut kummittelemaan päässä. Mitä jos. Hän olisi nyt 2 vuotta vanha. En osaa sanoa mitä oikein haen tällä. En halua lapsia enkä niitä ole halunnut sen jälkeen kun harhaluuloni haikarasta korjattiin ja baby born oppi kastelemaan vaippansa. Kuinka pääsisin katumuksesta eroon? Katuuko kukaan teistä aborttia ajoittain vaikkakin se olisi ollut oikea ratkaisu?