"voi kauhea kuinka sinä olet laiha" -kommentit
Olen ikäni kärsinyt kommenteista, jotka koskevat painoani. Olen aina ollut laiha, (tällä hetkellä 180/58), ja tilanne ei todennäköisesti helpota ennenkuin olen >30v, ja toivon että aineenvaihduntani hidastuu jossain vaiheessa (?)
Syömishäiriöistä olen saanut aina varovaisia/tunkeilevia kysymyksiä ja kommentteja. Edes kouluterveydenhoitajani yläasteella ei uskonut että en voi tehdä tilanteelleni mitään, ja yritti kaikin mahdollisin keinoin kysellä "vaivihkaa", että onko mulla syömisen kanssa ongelmia. Ja kaikkea mahdollista tuli kokeiltua silloin, mm. järkyttäviä määriä roskaruokaa, suklaata ja parhaimmillaan ruokaöljyn juomista :D No, tuosta jälkimmäisimmästä tuli kohtuullisen huono olo, eli en jatkanut sitä, koska paino ei lähtenyt nousuun siltikään. Sukuni on täynnä laihoja ihmisiä eli jonkun mielestä varmaan hyvät geenit.. mitäpä tuota vastaan taistelemaan.
Ja sitten kauhistellaan sitä kuinka laiha olen.. Onko ok ihmetellä ääneen kuinka lihava tämä kysyvä osapuoli on, tai kuinka hirveän iso perse sillä on?
Kohtalotovereita?
-n24
Kommentit (14)
Minäkin olen luonnostani ollut aina todella hoikka ja kuullut juuri nuo samat kommentit. Kannattaa heittää takaisin vaikka: oletpa tarkkanäköinen! Oletpa väsyneen näköinen! Oletko lihonnut? tms. Minulla tepsi.
Mutta tuo sinun paino on kyllä aivan liian alhainen suhteessa sun pituuteen. Ehkä sun aineenvaihdunnassa on jokin häiriö, esim imeytymisen suhteen.
Käy lääkärissä! Ja ravintoterapeutilla.
Kouluterveydenhoitajan nyt kuitenkin pitää ihan virkansa puolesta kysyä asiasta. Samalla tavalla se paino pitää ottaa puheeksi ylipainoisten kanssa. Mulla oli aikaa sitten yksi työkaveri, joka usein puhui tästä samasta asiasta, miten hän on luonnostaan laiha ja miten sitä aina kauhistellaan, ja joutui sitten lopulta sairaalaan syömishäiriön takia. Siinä vaiheessa myönsi itsekin asian. En tietenkään tarkoita, että tämä on juuri sinun tapauksessasi totta, kunhan nyt vain tuli mieleen.
Ikävää, että tilanteestasi puhutaan ikävästi.
Toisten herjaaminen läskeiksi ei valitettavasti muuta asiaa.
Imeytymisongelmat on vaarallisia. Silloin koko elimistö syö itseään, eikä ole mitenkään normaalia.
Täällä kohtalotoveri :). Aina olen kuullut valitusta laihuudestani, nyt olen 50v. ja normaalipainoinen. Tosin vieläkin kuulen kyselyjä pidänkö kovaakin dieettiä, että pysyn niin hoikkana ja lääkäroissä muistetaan joka kerta todeta, että sinulla ei ole ainakaan painovaikeuksia jne.
Miksi se sinua niin paljon häiritsee? Se on vain pieni vähemmistö, joka laukoo noita kommentteja ja minä ainakin pidän heitä moukkina, joten korkeintaan säälin heitä.
Tuttua. Olen aina ollut alipainoinen vaikka syön hyvin, nyt kolmekymppisenä 48 kg ja 167 cm. Lääkärissä on vihjailtu anoreksiasta. Kävin ihotautilääkärillä joka heti ilmoitti ettei laihduttaminen finneihin auta (en koskaan eläessäni ole laihduttanut) Gynekologi kysyi painoani ja kun ilmoitin lukeman, ei uskonut vaan väitti että varmasti painan vähemmän.
Kun menin naimisiin ylipainoinen tätini sanoi etten varmaan koskaan voi saada lapsia kun olen niin laiha. Mulla oli vauva sylissä 10 kk päästä häistä :)
Töissä syön aina kunnon lounaan ja siihen oon saanut kommentin että se on muka mun päivän ainoa ateria...
Joo, siis tottakai kävin lääkärissä jo silloin aikoinaan (laskin oman painoindeksini ja olin sairaalloisen alipainoinen sen mukaan, eli tottakai huolestuin..)
Verikokeiden mukaan kolesteroliarvot nousivat parin vuoden aikana hälyttävästi, ja lääkäri kehotti lopettamaan sen pelleilyn rasvaisen ruoan kanssa ja suositteli rasvan sijasta syömään paljon sokeria, kun sillä ei ollut muita huonoja terveysvaikutuksia kuin hampaitten reikiintyminen :D
Oli kyllä huimaa ammattitaitoa. Nykyään ehkä tiedetään vähän enemmän
-ap
Ei minua ole muuten koskaan häirinnyt, mutta kouluterveydenhoitaja epäili anoreksiaa ihan tosissaan ja oli alkamassa jo laittaa asiaa eteenpäin. Äiti kertoi sitten että syön paljon ja säännöllisesti perheen kanssa (eli että näkevät minun syövän). Se oli kurjaa mutta muuten en ole välittänyt, ja onhan se enemmän positiivinen ongelma jos ei ole helposti lihovaa sorttia. Aikuisena ja 3 lapsen jälkeen paino on vähän normalisoitunut.
Asia ei enää nykyään häiritse juurikaan, olen ihan ok sen suhteen. Mutta jotenkin vaan on todella outoa, että ihmistä voi haukkua muitten kuullen isoon ääneen laihaksi, mutta ei lihavaksi. Saman asian kaksi ääripäätä, joista toinen on tabu
Ja tottakai ymmärrän, että oikeasti syömishäiriöstä kärsivät pitää saada hoitoon ajoissa. Sillä minäkin sen kouluterkkarin huolen ymmärsin. Se vaan oli vähän turhan sinnikäs, varmasti olisin tunnustanut jos olisi ollut kerrottavaa :)
-ap
Mua nyppi aikanaan hoikkuudesta huomauttelu/laihuuden tai astelu sen verran että aloin sanoa yhtä tökerösti takaisin. Auttoi, tietysti itseään piti vähän karaista että tilanteessa sai suunsa auki.
Lääkärit ja terkkarit kysyvät virkansa puolesta ja se on ihan ok, vaikka tympeää onkin. Sukulaisille, ystäville ja työkavreille voi antaa samalla mitalla takaisin, jos painosta huomauttelu ylipainoiselle ei ole ok niin miksi hoikkeliinien ulkoista olemusta saa vapaasti kommentoida?
Sama homma täällä. Oon kuullut todella paljon kommenttia ja "mukahauskoja" nimittelyä kuten esim. ruipelo. Jos sanoisin takaisin, että mitäs fädäri niin ei kukaan pitäisi sitä hauskana.
Pitäs vaan taputtaa selälle ja sanoa, että niin onhan meillä yhteistä. Sinulla ahmimishäiriö ja minulla anoreksia :) mennäänkö yhdessä syömisterapiaan?