Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka saan lapseni kasvatettua ilman muotia ja älylaitteita?
24.08.2016 |
Tyttö on nyt 4-vuotias. Hänellä ei ole muotivaatteita koska opetamme hänelle että jokainen saa ( tietyissä rajoissa ) pukeutua miten haluaa. Tyttö on kotihoidossa vielä. Tytöllä on halpa puhelin, jolla osaa soittaa äidille/isälle vaikka onkin aina näköetäisyydellä. Hätätapauksien varalle siis. Varmaan viimeistään 2-3- luokilla aletaan kysellä ja haukkua? Kertokaa kokemuksia?
Kommentit (19)
Muuttakaa keskelle metsää kaikesta kaukana ja pitäkää tytölle kotikoulua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävää, että pidät itsestäänselvyytenä, että luokkakaverit alkavat haukkua lastasi jostakin niin typerästä kuin vaatteista ja puhelimesta. Kyllä suomalaisnuoret ovat fiksumpia!
No jos se sun lapsi nyt tykkää esim frozenista ja haluaisi pukeutua siihen, niin sä estät sen ja samalla opetat, että jokainen saa pukeutua kuten haluaa?
Tuskin mitenkään.
Voit kuitenkin yrittää kasvattaa lapselle mahdollisimman hyvän itseluottamuksen, ettei hän koe niin kovaa tarvetta hakea muiden hyväksyntää tavaroiden avulla.
Ei tule mitenkään pärjäämään elämässä. Kaikkien kuuluu pukeutua vimeistään kolmannella pissis-vaatteisiin ja ottaa itsestään herustuskuvia instaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miten saan lapseni kasvatettua ilman älylaitteita?", "4-vuotiaalla on puhelin".
No et näköjään mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin mitenkään.
Voit kuitenkin yrittää kasvattaa lapselle mahdollisimman hyvän itseluottamuksen, ettei hän koe niin kovaa tarvetta hakea muiden hyväksyntää tavaroiden avulla.
Ei mun poikani hae kaveripiirin hyväksyntää iPhonella. Hänellä on se siksi, koska äitinsä rakastaa kaikkea käikäletekniikkaa ja ostaa itselleen aina uuden, jolloin poika perii vanhan. Vaikka poika on teini, sen kavereita evvk, minkälaiset kännykät kenelläkin on. Olennaista on heittää hyvää läppää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin mitenkään.
Voit kuitenkin yrittää kasvattaa lapselle mahdollisimman hyvän itseluottamuksen, ettei hän koe niin kovaa tarvetta hakea muiden hyväksyntää tavaroiden avulla.
Ei mun poikani hae kaveripiirin hyväksyntää iPhonella. Hänellä on se siksi, koska äitinsä rakastaa kaikkea käikäletekniikkaa ja ostaa itselleen aina uuden, jolloin poika perii vanhan. Vaikka poika on teini, sen kavereita evvk, minkälaiset kännykät kenelläkin on. Olennaista on heittää hyvää läppää.
No sulla ei sitten taida olla aloittajan ongelmaa
Millanen sekopää hankkii puhelimen neljävuotiaalle? Oliko itselläsi puhelin tuon ikäisenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin kotihoidossa aina kouluikään asti, olen siis jäänyt täysin vaille varhaiskasvatuksen autuutta jne. jne. Pärjäsin kuitenkin hyvin koulussa, kirjoitin ylioppilaaksi e:n papereilla ja pääsin ensi yrittämällä yliopistoon, mistä valmistuin tavoiteajassa. Mutta kaiketi minäkin olen tynnyrissä kasvanut syrjäytynyt reppana.
Ap:n kysymykseen en osaa kuitenkaan tarjota vastausta. Tuntuu siltä, että koulu ja koululaiset ovat muuttuneet todella paljon lyhyessä ajassa. Luultavasti tyttösi haluaa kuitenkin kouluun mentyään olla herättämättä liikaa huomiota, mutta ei hänen tarvitse silti Koulutyttö TM:n klooniksi ryhtyä pärjätäkseen, jos hänen itsetuntonsa on kohdillaan ja jos luokkakaverit eivät ole aivan järkyttäviä tapauksia. Hän kuitenkin voi herättää negatiivista huomiota, jos hän ei osaa seurustella ikäistensä kanssa, joten toivottavasti tytölläsi on monenlaista leikkiseuraa kotikasvatuksesta huolimatta.
Ihana idea! Parasta olisi tietysti, jos voisi muuttaa johonkin ei-kommuuniin mutta kylään tai asunto-osakeyhtiöön, jossa olisi samoin ajattelevia vanhempia, ja joiden lapset kävisivät samaa koulua. Mutta tavanomaisissa olosuhteissa tuo on vaikeaa...tosi hyvä itsetunto lapsella pitää olla, ja kyky puolustaa itseään napakasti, jos hänellä ei ole samoja vermeitä ja härveleitä kuin muilla.
Jos itse vielä lapsen saan, niin todellakin suojelen häntä mahdollisimman pitkään älypuhelimilta ja netiltä. Tehdään kaikkea kivaa yhdessä käsin ja ollaan läsnä, ei laitteiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Miten saan lapseni kasvatettua ilman älylaitteita?", "4-vuotiaalla on puhelin".
No et näköjään mitenkään.
Kaikki puhelimet ei ole älylaitteita, älypäät!
amissiksi kääntyminen kuulostaa sopivalta ratkaisulta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miten saan lapseni kasvatettua ilman älylaitteita?", "4-vuotiaalla on puhelin".
No et näköjään mitenkään.
Kaikki puhelimet ei ole älylaitteita, älypäät!
Ai ei muka?
Älä vaadi, että lapsesi täytyy olla täysin joukosta poikkeava. Se johtaa todennäköisesti vain siihen, että hän kääntyy periaatteitasi vastaan. Yritä ennemmin löytää tässä jokin keskitie.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miten saan lapseni kasvatettua ilman älylaitteita?", "4-vuotiaalla on puhelin".
No et näköjään mitenkään.
Kaikki puhelimet ei ole älylaitteita, älypäät!
Ai ei muka?
Lankapuhelin ei esimerkiksi ole langaton :DD
Pennsylvanian amissiyhteisö olisi teille kelpo ratkaisu.
Muotivaatteissa ei ole mitään pahaa: kuten ap itsekin sanoit, jokainen saa pukeutua miten haluaa. Kieltämällä lapseltasi muotivaatteet osoitat hänelle, ettei jokainen saakaan pukeutua miten haluaa.
Älylaitteiden demonisoiminenkin on myös ihan tuulesta temmattua. Ne ovat nykyaikaa ja niissä on paljon hyviä puolia, meidän tyttö 5v on opiskellut iPadin Duolingo-sovelluksella espanjaa. Samainen tyttö pukeutuu leikki-ikäisten lasten kuumimpaan muotiin, Frozeniin, koska hän nyt sattuu tykkäämään siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miten saan lapseni kasvatettua ilman älylaitteita?", "4-vuotiaalla on puhelin".
No et näköjään mitenkään.
Kaikki puhelimet ei ole älylaitteita, älypäät!
Ehkä ei mutta hyvällä tiellä ollaan jos 4-vuotiaalle jo annetaan puhelin. Tuskin se siihen jää.
Alue: Aihe vapaa
Pitämällä lapsesi kotihoidossa lopun elämäänsä, mieluusti vieläpä jossain tynnyrissä.