Miten teillä mies osallistuu/osallistui vauvan hoitamiseen?

Minulla kasvoi v. Käyrä niin että ukko uskoi että tosi on kyseessä, kun hän tuli töistä, lykkäsin huutavan vauvan syliin ja sanoin että vaippoja on tuolla, minä poistun nyt pariksi tunniksi.

Noinhan siinä helposti käy. Mä itse aloin harrastamaan kun vauva oli 4kk vanha ja tavallaan "pakotin" miehen osallistumaan. Mun harrastus vei n 4 tuntia kerran viikossa joten hänen oli se aika hoidettava vauvaa. Aluksi selvästi pelästyi asiaa ja lähtivät kylään mummolle tai tutulle lapsiperheelle mutta sitten mies tottui olemaan lapsen kanssa kaksin. Ala sinäkin harrastamaan jotain ja jätä se vauva isälle. Kyllä ne pärjää.

Vierailija kirjoitti:

... Ja joo lapsi oli yhteinen toive kyllä. Vituttaa ja kovaa

Ihan satavarma tästä? Vai puhuitko miehen ympäri ja hän ei vässykkänä osannut sanoa omaa mielipidettään?

Toki on varmasti miehiä, jotka ovat kuten sinun miehesi, mutta jos hän on oikeasti halunnut lasta, niin kyllähän tuollaiset asiat kiinnostaa. Vauvavaiheessa enemmän ketutti, kun suvun naiset naureskelivat huonoille suorituksille. Jos nyt sattui olemaan body ja sukkahousut väärässä järjestyksessä, niin johan oli hupaisaa.

Miehelläsi on nyt jotain vialla tai hän ei oikeasti halunnut lasta. Onko ollut isyysvapaalla?

Vierailija kirjoitti:

Noinhan siinä helposti käy. Mä itse aloin harrastamaan kun vauva oli 4kk vanha ja tavallaan "pakotin" miehen osallistumaan. Mun harrastus vei n 4 tuntia kerran viikossa joten hänen oli se aika hoidettava vauvaa. Aluksi selvästi pelästyi asiaa ja lähtivät kylään mummolle tai tutulle lapsiperheelle mutta sitten mies tottui olemaan lapsen kanssa kaksin. Ala sinäkin harrastamaan jotain ja jätä se vauva isälle. Kyllä ne pärjää.

Eli mies ei hoitanut lasta ensimmäinsen 4kk aikana?

Minä olen sitten ilmeisesti omituinen mies, koska ensimmäisen kerran vaihdoin vaippaa synnärillä ja molempien lasten kohdalla ensimmäisen pesun olen hoitanut minä. Kaksi ekaa viikkoa olin kotona ja sitten pidin isäkuukaudet, jolloin vaimo oli töissä. Alusta asti olen ollut hoitamisessa innolla mukana ja kun vaimo meni töihin, niin minä olen hoitanut aamut päiväkoti-ikäisestä asti, koska vaimon työ alkaa yleensä kuudelta aamulla.

Alusta lähtien oli mukana vauvanhoidossa ilman erillisiä kehotuksia vaihtaa vaikka vaippa.

Ekan kohdalla mies piti kaikki mahdolliset lomat putkeen mitä vain sai, tokan ja kolmannen kohdalla oli (on) lomautettuna (harvemmin varmaan kukaan iloitsee lomautuksista mutta meillä kylläkin).

Ja ekankin kohdalla aina töistä tullessaan mies söi, otti vauvan ja meni tämän kanssa köllimään sänkyyn.

Avauksessa nauratti tuo, että aikuinen mies ei voi vaihtaa lapselleen vaippaa, koska nälkä. 

Meillä on ollut kolme vauvaa ja kyllä mies hoiti heitä mielellään minkä työssäkäynniltään pystyi. Noista vuosista on jo aikaa, mutta muistan kyllä, että esikoista mies ensin ujosteli, ei uskaltanut oikein "käsitellä" vauvaa. Kahden muun kanssa tuollaista vaihetta ei ollut. Mutta kyllähän muakin esikoisen kanssa aluksi pelotti ja hermostutti. :)

Mies piti myös huolta siitä, että pääsin noin joka päivä ulos tuulettamaan päätäni (siis ulos raittiiseen ilmaan kävelemään ilman lapsia). Mä olin ehkä aktiivisempi yöheräämisissä kun olen muutenkin illan- ja yönvirkku ja mies joutui heräämään töihin. Kotihommat jatkuivat periaatteessa samoissa uomissa kuin olivat olleet jo ennen lasten syntymää. 

Mies oli myös lasten kanssa kotona kun palasin töihin. Ollaan molemmat ns. luovan alan freelancereitä. 

En tiedä, vaikuttaako se, mutta oltiin 3-kymppisiä kun esikoinen syntyi, opinnot takana ja työelämä hyvällä, aika vakaalla mallilla.  Vaikein vaihe oli ehkä kun meillä oli yksi vauva ja kaksi eri tavalla uhmaikäistä. 

Mies on koko ajan ollut mukana. Osallistui jopa vaipanvaihtoon keskellä yötä, vaikka se olisi sujunut minulta hiljaa ja huomaamatta. Hän ei vain malttanut pysyä poissa.

Ensimmäiset viikot olimme molemmat vähän tumpeloita emmekä uskaltaneet käsitellä vauvaa. Nyt kun vauva on 3kk olemme tasavertaisia hoitajia, paitsi että minä imetän.

Kotona ollessaan syöttää kiinteät, pesee ja vaihtaa vaipat, pukee. Ostoksille tai jonnekin lähtiessään ottaa vauvan mukaan, jonain viikonloppuaamuna vie molemmat puistoon. Yleensä myös nukuttaa vauvan samalla kun minä luen isommalle. Ihan vaan koska haluaa, ei mun tarvitse erikseen pyytää.

Aluksi olin ihan täysillä mukana, mutta sitten aloin lannistua kun sain kuulla etten osaa mitään. Joka kerta kun olin vauvan kanssa, olivat silmät selässä ja sain kuulla tekeväni jatkuvasti virheitä. Sitten iski epävarmuus enkä enää uskaltanut olla vauvan kanssa. Sitten alkoi sataa valituksia, kun en osaa enkä halua olla vauvan kanssa. Tästä syntyi monesti riitojakin ja lopulta erosimme.

Mitä maalaisia te olette, joiden perheissä asetelma on noin vanhanaikainen, että isää ei kiinnosta lastenhoito? Vai onko kyseessä se, että lapsi on haluttu vain "koska niin kuuluu tehdä"? Vai onko kyse siitä, että sekä äiti että isä jossain syvällä mielessään ajattelee, että vauva kuuluu vähän enemmän äidille, joska tämä on sen synnyttänyt ja imettää, jolloin nainen ottaa yliotteen ja mies vetäytyy?

Meillä mies oli ja on ollut mukana ihan alusta asti. Vauva "opetettiin" jos näin voi sanoa sekä tissille että pullolle. Kun vauva oli 2,5 kk ikäinen, aloin käymään kaksi kertaa viikossa kuntosalilla. Ekan kuukauden mies oli kotona ja hoisi tasavertaisesti kanssani niin yöt kuin päivätkin. Vauva-aika oli raskas, oli koliikkia, pieniä päikkärinpätkiä ja öitä kun valvottiin ihan illasta aamuun, mutta siitä selvisi kun molemmat osallistui ja antoi välillä toisen nukkua/tehdä jotain muuta.

Meillä samanlaista.Itse ajattelin pitkään etten haluaisi lapsia ollenkaan.En halunnut menettää vapauttani.Mies sai sitten  4 vuoden jälkeen tahtonsa läpi,ja saimme kaksi lasta.Ensimmäisen kohdalla vielä vaihtoi joskus vaippaa,ku pyysin mutta oma-aloitteisesti ei tehnyt mitään.Jätin miehen ja lapsen ekaa kertaa keskenään pidemmäksi aikaa,ku menin töihin iltaisiin ,vauvan ollessa 9kk .Mies aina soitteli raivoissaan perään,kun mikään ei onnistu.Toisen lapsen lapsen kohdalla ei ole hoitanut juuri ollenkaa.Lapsi oli itkuinen ja valvotti yöt läpeensä,ja vanhempi lapsiki vaatii huomioita.Jos väsymykseen voisi kuolla,nii olisin kuollut.Mies pysytteli enimmäkseen ulkona omissa hommissaan jotta ei tarvisi kuunnella lapsen itkua.Joskus pyysin ottamaan lapsen että pääsisin suihkuun,nii mies toi sen 5 minuutin jälkeen  minulle syliin suihkuun.

Tasanhan tuo on jakautunut. Isyysloman aikaan hän usein kantoi vauvan rinnalleni ja en edes herännyt koko imetyksiin :D Hyvin tasapuolisesti on mennyt sen jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä maalaisia te olette, joiden perheissä asetelma on noin vanhanaikainen, että isää ei kiinnosta lastenhoito? Vai onko kyseessä se, että lapsi on haluttu vain "koska niin kuuluu tehdä"? Vai onko kyse siitä, että sekä äiti että isä jossain syvällä mielessään ajattelee, että vauva kuuluu vähän enemmän äidille, joska tämä on sen synnyttänyt ja imettää, jolloin nainen ottaa yliotteen ja mies vetäytyy?

Pitäskö tytölle jo pienenä opettaa, että toisetkin saa leikkiä sinun nukella?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, paljon puitu aihe mutta haluaisin teiltä kokemuksia. Meillä syntyi esikoislapsi 6kk sitten, ja hankalaa ollut asian tiimoilta. Aluksi mies ei ottanut oikein syliin eikä kontaktia, nyt sentään seurustelee mutta ns likaiset hommat jää mulle ja kaikki ajatustyö sekä vastuu ylipäätään kaikesta mitä vauvan kanssa tehdään/puetaan/syötetään, kaikki. Joskus harvoin kun pyydän vaipan vaihtoa tms niin aina joku syy tyyliin täytyy mennä suihkuun, nälkä, yms. Miehen mielestä se on nyt mun hommani kun hän käy töissä ja mä oon _vaan kotona_. Ja joo lapsi oli yhteinen toive kyllä. Vituttaa ja kovaa

Nainen hoitaa lapsen. Ei siinä ole mitään kummallista.

Osallistui toki vauvankin hoitamiseen jonkin verran mutta enemmän on osallistunut sitten kun lapset on vähän isompia ja tarvitsevat enemmän muuta kuin vaipanvaihtoa tai muuta perushoitoa.

Ei osallistunut juuri mitenkään. Lapsi oli alunperin hänen toiveensa, johon minä taivuin. Sitä suuremmalla syyllä oli shokki huomata, että aikuinen mies ei sopeutunutkaan siihen, että elämä muuttuu vauvan myötä.

Tuttipulloa lapsi ei huolinut minulta, mutta isä ei edes yrittänyt. Tein niin, että jätin heidät muutamaan kertaan kahdestaan, ja lopputulos oli se, että lapsi oli jopa 5 h syömättä ja juomatta.

Kotona ollessa mies ei oma-aloitteisesti hoitanut vauvaa ollenkaan. Aina piti pyytää. Silloinkin minun hengähdyshetkeni oli haave vain. Jos olin tietokoneella, mies tuli vauvan kanssa viereen katsomaan. Jos yritin ottaa unet, mies tuli vauvan kanssa pötköttämään ja vauva alkoi haluta maitoa, koska olin vieressä. Ei tullut lepäämisestä mitään. Suihkuun mies yritti aina ängetä mukaan ja jätti vauvan kitisemään yksin. Kypsyin totaalisesti tähän ja aloin passittaa heidät ulos. Juu, kyllä mies lähti mutta muisti suurieleisesti painottaa että "nyt saat omaa aikaa".

Lopulta erosimme, pääasiassa muista syistä. Tämä kyllä helpotti päätöstä entisestään.

Vierailija kirjoitti:

Ei osallistunut juuri mitenkään. Lapsi oli alunperin hänen toiveensa, johon minä taivuin. Sitä suuremmalla syyllä oli shokki huomata, että aikuinen mies ei sopeutunutkaan siihen, että elämä muuttuu vauvan myötä.

Tuttipulloa lapsi ei huolinut minulta, mutta isä ei edes yrittänyt. Tein niin, että jätin heidät muutamaan kertaan kahdestaan, ja lopputulos oli se, että lapsi oli jopa 5 h syömättä ja juomatta.

Kotona ollessa mies ei oma-aloitteisesti hoitanut vauvaa ollenkaan. Aina piti pyytää. Silloinkin minun hengähdyshetkeni oli haave vain. Jos olin tietokoneella, mies tuli vauvan kanssa viereen katsomaan. Jos yritin ottaa unet, mies tuli vauvan kanssa pötköttämään ja vauva alkoi haluta maitoa, koska olin vieressä. Ei tullut lepäämisestä mitään. Suihkuun mies yritti aina ängetä mukaan ja jätti vauvan kitisemään yksin. Kypsyin totaalisesti tähän ja aloin passittaa heidät ulos. Juu, kyllä mies lähti mutta muisti suurieleisesti painottaa että "nyt saat omaa aikaa".

Lopulta erosimme, pääasiassa muista syistä. Tämä kyllä helpotti päätöstä entisestään.

Voi v**** mikä mies, ensin vingutaan lasta ja sitten ollaan paskat housussa, kun pitäisi hoitaa. Itsellä ei lapsia, mutta ottaa päähän sun puolesta.