Onkohan mulla 2-suuntainen mielialahäiriö tai muuten häikkää?

Mars lääkäriin.

Olen miettinyt itseni kohdalla samaa. Toisena päivänä haluan vain poistua estradilta, vastoinkäymiset ovat olleet niin rankkoja ja määrällisesti suuria jo todella pitkään, olen ihan loppu. Mutta sitten seuraavana tai jonain muuna päivänä minulla voi olla todella vahva tulevaisuudenusko ja luotto siihen, että edessä on parempia aikoja. Mielessäni tapahtuu siis 180 asteen täyskäännös. En ole ennen ollut tällainen, ja jotenkin tämä ei tunnu normaalilta.

Ei kuulosta kaksisuuntaiselta noin äkilliset puuskat.

Ei ne olot noin äkkinäisesti kaksisuuntaisessa heittele. Saatat olla epävakaa persoonakin. Kannattaa mennä lääkärille ja tutkituttaa itsensä: jos olet kumpi tahansa, niin sitten kannattaa miettiä sitä itsemurhaa uudestaan.

Kaksisuuntaisessa on pitkiä kausia en usko että oireilisit noin. Mun mielestä jos on kovin vastoinkäymisiä elämässä niin parin viikon unettomuudet tai masennukset siitä johtuen on ihan normaaleja. Jos jatkuu kauan niin lääkäriin.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt itseni kohdalla samaa. Toisena päivänä haluan vain poistua estradilta, vastoinkäymiset ovat olleet niin rankkoja ja määrällisesti suuria jo todella pitkään, olen ihan loppu. Mutta sitten seuraavana tai jonain muuna päivänä minulla voi olla todella vahva tulevaisuudenusko ja luotto siihen, että edessä on parempia aikoja. Mielessäni tapahtuu siis 180 asteen täyskäännös. En ole ennen ollut tällainen, ja jotenkin tämä ei tunnu normaalilta.

Mulla on kans näin. Olen äiti ihminen, joten on todella rankkaa välillä itsensä kanssa.. Olen kyllä jossain määrin masentunut, mutta se on hallinnassa. Omalla kohdalla uskon että vaikeat ja traumaattiset kokemukset on jossain vaiheessa menneet yli kestokyvyn, ja oireilen sitten näin.

Ehkä minullakin on syynä kriisi ja stressi, joka vain ylittää kestokyvyn aika ajoin. Ap

Itselläkin tulee noita "kohtauksia", makaan sohvalla ja haluan tappaa itseni. Itken ja mietin että miten ja milloin. Sitten parin tunnin päästä olen ihan ok, olo saattaa olla jopa hilpeä kun sain pahan olon ulos. Kun noita asioita mietin, niin jollain tavalla tiedän etten aio tappaa itseäni, vaikka samalla jankutan että kohta kuolen.

Ei kaksisuuntaisen "mielialakaudet" aina pitkiä ole. On sekamuotoista, kun on molempien jaksojen oireita, ja on rapid cyclingia jolloin se sykli on todella nopea. Muitakin variaatioita oli, jos muistan oikein niin rapid cyclingista on jopa vielä "nopeampi" versio. Aloittajalle kyllä ehdottaisin ehdottomasti lääkärin luona käymistä, oli sitten kaksisuuntainen tai mikä tahansa. Tuollainen mielialojen vaihtelu on todella raastavaa ja rankkaa. Helpottaisi ehkä vähän jo tietää mistä se johtuu, ja parhaimmassa tapauksessa saat joko lääkkeellistä tai muuta (terapia) apua siihen.

Up

Vierailija kirjoitti:

Ehkä minullakin on syynä kriisi ja stressi, joka vain ylittää kestokyvyn aika ajoin. Ap

Olen samaa mieltä. Minusta nuo vaikuttavat "normaaleilta" masennusoireilta, jotka liialliset paineet ja vastoinkäymiset ovat aiheuttaneet. Ihminen kun ei ole kone. Meistä monet ovat vaan liiankin vahvoja ja porskuttavat eteenpäin vaikka taivas repeisi. Lopulta tulee sitten se viimeinen niitti ja on pakko lähteä apua hakemaan. Voisikohan sitä apua jaksamiseensa hakea jo vähän aikaisemmin, sitä jouduin itsekin kyselemään tässä parisen vuotta sitten.  Mene hyvä ihminen keskustelemaan asiasta ennenkuin uuvut lopullisesti. Itse hain ja sain apua ihan terveyskeskuksen kautta, jossa oli ihana terapeutti. Hänelle olen vieläkin kiitollinen, koska palautti kuuntelemalla minut elävien kirjoihin.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaksisuuntaisen "mielialakaudet" aina pitkiä ole. On sekamuotoista, kun on molempien jaksojen oireita, ja on rapid cyclingia jolloin se sykli on todella nopea. Muitakin variaatioita oli, jos muistan oikein niin rapid cyclingista on jopa vielä "nopeampi" versio. Aloittajalle kyllä ehdottaisin ehdottomasti lääkärin luona käymistä, oli sitten kaksisuuntainen tai mikä tahansa. Tuollainen mielialojen vaihtelu on todella raastavaa ja rankkaa. Helpottaisi ehkä vähän jo tietää mistä se johtuu, ja parhaimmassa tapauksessa saat joko lääkkeellistä tai muuta (terapia) apua siihen.

Kaksisuuntainen "puhkeaa" yleensä ihan hypomaniana josta voi seurata maniakin sekä psykoosi.

Toki se voi alkaa masennuksesta ja masennuslääkitys voikin laukaista mania.

Viimeksi kun olin osastolla, siellä oli nuori äiti, jolle oli tullut synnytyksen jälkeinen masennus ja masennuslääkkeet olivat laukaiseet manian.

Pahimmillani olen kärsinyt tosi nopeasta vaihtelusta, Suomessa ainakin silloin oli olemassa vain sekamuotoiselle oma diagnoosi.

Rapid cyclingistä nopeampi on ultra rapid cycling eli saman päivän aikana voit olla masentunut, maaninen ja jälleen masentunut.

Sitä ei ainakaan 10 vuotta sitten Suomessa tunnustettu diagnoosiksi. Itselläni on kyllä tuollasiakin kokemuksia.

Minulta meni tyõt ja jouduin eläkkeelle, vasta sitten sain ainoat lääkkeet, jotka on kehitetty kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Lithium kauppanimi Lito.

Lääkärien ongelma on että tuo lääke kehitetty jo 1950 luvulla ja se on halpa ja toimiva. Koko ajan kehitetään lääkkeitä mutta ei kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Minullekin syötettiin vuosikausia epilepsialääkkeitä jotka eivät auttaneet, kun pukkasi maniaa.

Lääkärit yrittivät aina kun osastolle jouduin (noin 20 kertaa) laittaa kaiken sen syyksi että en ole lääkkeitä syönyt.

Söin kuitenkin ne aina, kun pystyin, maniassa sitä vaan voi joutua ihan muualle kuin kotiin lääkekaapin luo.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on parantumaton mielisairaus, toinen tunnettu mielisaraus skitsofrenia taas parantuu oliko se että viidenkymmen vuoden jälkeen diagnoosista vain noin 20 % enää sairastaa.

Nykyistä tautidiagnostiikkaa en tiedä, ennen kaksisuuntaisen mielialahäiriö diagnoosin pystyi saamaan vain osastolta, koska se oli skitsofrenian ohella ainoa mielisairaudeksi luokiteltu sairaus.