Lue keskustelun säännöt.
Uusperhekysymys
23.08.2016 |
Uusperheelliset, millaiset välit teillä on exien kanssa? No, samaa voi kysyä teistä, joiden exällä on se uusperhe.Haluaisin saada lisää näkökulmaa tähän asiaan. Meillä on tilanne, että mun exän kanssa kaikki on hyvin, välit ovat etäiset, mutta perusystävälliset. Lapset hoitavat suuren osan asioista isänsä kanssa, joten meidän vanhempina ei tarvitse kuin suuremmista linjoista sopia. Rajat ovat selkeät. MIeheni exä taas keksii milloin mitäkin lasten edun nimissä. Hänellä lienee vaikeuksia hahmottaa, ettei esimerkiksi mieheni elämä kuulu hänelle enää millään tavalla. (Vai kuuluuko jonkun mielestä?) En viitsi kaikkea täällä avata, mutta suhtaudun häneen- myös hänen "hyvään tahtoonsa" suurella varauksella. Hän on silmissäni epäluotettava ja manipuloiva ihminen. Hän on aiheuttanut paljon käytännön hankaluuksia, lasten takiahan se on helppoa. Kysymys kuuluukin oikeastaan, että koska hän on miehen lasten äiti, häntä ei voi kokonaan poistaa elämästä, mutta niin kauan kuin hänen touhunsa on mitä on, toivoisi hänen pysyvän mahdollisimman kaukana meidän elämästämme. Asiahan on tietysti pääasiassa miehen vastuulla ne rajat laittaa siihen suuntaan. Mutta millaisia näkökulmia ja kokemuksia löytyy?
Kommentit (10)
Minulla on uusperhe, ja ex-miehelläni samoin.
Miehen exällä ei ole uutta perhettä.,hän on ihan asiallinen, mutta minun ex-mieheni...huoh...
Olen eronnut jo 5-6 v sittem, ja ensimmäiset pari vuotta oli jatkuvaa puuttumista minun asioihini. Mies haluai puuttua kaikkeen, miten lasten kanssa elän.
Minä pidin oikeudesta elää kuten haluan, ja mies hiljeni. Mutta sitten, kun hän kuuli minun seurustelevan, tilanne räjähti käsiin taas. Ensimmäiseksi hän Siitä, että en kertonut miehestä ensin hänelle, vaan kuuli lasten kautta...
Minä edelleen pidän kiinni oikeudesta päättää omasta elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kotona minun säännöt ja isällä isän säännöt. Kaksi ihan erilaista maailmaa, mutta olen todennut lapsille, että äitejä voi olla vain yksi ja isiä voi olla vain yksi, joten isän luona totellaan isää, ei isän naista. Minä en ole missään tekemisissä exän nykyisen kanssa, hän ei kuulu elämääni. Sen verran olen sanonut, että lasten ei tarvitse viedä sille matkoilta tuliaisia, vaikka miten kärttäsi juuri sitä hajuvettä, jota saa vain Pariisin Orlyn lentokentältä.
Eih .
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kotona minun säännöt ja isällä isän säännöt. Kaksi ihan erilaista maailmaa, mutta olen todennut lapsille, että äitejä voi olla vain yksi ja isiä voi olla vain yksi, joten isän luona totellaan isää, ei isän naista. Minä en ole missään tekemisissä exän nykyisen kanssa, hän ei kuulu elämääni. Sen verran olen sanonut, että lasten ei tarvitse viedä sille matkoilta tuliaisia, vaikka miten kärttäsi juuri sitä hajuvettä, jota saa vain Pariisin Orlyn lentokentältä.
Ymmärrän sun tunteen. Mut toi on lapsille tosi kuormittavaa; että heidän pitää isällä ollessaan kantaa mukanaan sun katkeruutta (tai mitä se sitten on). Se on lapsille musertavan raskasta. OIkeasti asian pitäisi olla niin, että annat heille nimenomaan luvan rakastaa myös isän uutta, heidän elämässään olevaa aikuista. Kyseessä on heidän lapsuus.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kotona minun säännöt ja isällä isän säännöt. Kaksi ihan erilaista maailmaa, mutta olen todennut lapsille, että äitejä voi olla vain yksi ja isiä voi olla vain yksi, joten isän luona totellaan isää, ei isän naista. Minä en ole missään tekemisissä exän nykyisen kanssa, hän ei kuulu elämääni. Sen verran olen sanonut, että lasten ei tarvitse viedä sille matkoilta tuliaisia, vaikka miten kärttäsi juuri sitä hajuvettä, jota saa vain Pariisin Orlyn lentokentältä.
Mielestäni taas eksäni nyksä on yksi tärkeä aikuinen lapseni elämässä. Lapsella on kaksi kotia ja "Liisaa" (eli sitä eksän nyksää) totellaan kuten isää tai minua.
Meillä on eksän kanssa asialliset välit ja keskustellaan ja ollaan yhteydessä lapsen asioihin liittyen. Ei puututa toistemme elämisiin sen kummemmin. Kaikki kunnioittavat toistensa olemista ja elämistä näin.
Mua ärsyttää miehen exä, kun se soittelee "lasten asioista". Vois hoitaa ne asiat silloin kun lapsia vaihtavat tai laittaa vaikka tekstiviestillä. Varsinkin kun ovat jotain ihan tyhjänpäiväisiä juttuja. Tulee olo, että haluaa vain muistuttaa olemassaolostaan. JOnka muistaa hyvin muutenkin. No, ehkä oon vähän lapsellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ex-mieheni kanssa asiallisen ystävälliset, lapset ovat vuoroviikoin ja saadaan asiat sovittua. Miehelläni on vuosikausia sitten tapahtuneesta erosta huolimatta niin tulehtuneet välit lapsensa äitiin, ettei lapsen äiti halua hoitaa edes puhelimitse asioita vaan kaikki tapahtuu hankalasti välikäden kautta. Muitakin ikäviä pikkujuttuja on, kuten tavaroiden "unohtelua" ja muuta mikä lähinnä hankaloittaa lapsen elämää.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ex-mieheni kanssa asiallisen ystävälliset, lapset ovat vuoroviikoin ja saadaan asiat sovittua. Miehelläni on vuosikausia sitten tapahtuneesta erosta huolimatta niin tulehtuneet välit lapsensa äitiin, ettei lapsen äiti halua hoitaa edes puhelimitse asioita vaan kaikki tapahtuu hankalasti välikäden kautta. Muitakin ikäviä pikkujuttuja on, kuten tavaroiden "unohtelua" ja muuta mikä lähinnä hankaloittaa lapsen elämää.
Voi lapsiparka :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankalaa hyväksyä sitä, ettei lasten takia miehen exästä pääse koskaan kokonaan eroon. Osittain kai jotain mustasukkaisuutta, mutta osittain sitä, että hän on todella rasittava ja kummallinen ihminen.
Meillä on kotona minun säännöt ja isällä isän säännöt. Kaksi ihan erilaista maailmaa, mutta olen todennut lapsille, että äitejä voi olla vain yksi ja isiä voi olla vain yksi, joten isän luona totellaan isää, ei isän naista. Minä en ole missään tekemisissä exän nykyisen kanssa, hän ei kuulu elämääni. Sen verran olen sanonut, että lasten ei tarvitse viedä sille matkoilta tuliaisia, vaikka miten kärttäsi juuri sitä hajuvettä, jota saa vain Pariisin Orlyn lentokentältä.