toimistotyöntekijät!
Eikö teitä masenna ja ärsytä istua hiljaa päivät pitkät? Meillä on peräti kolme samassa huoneessa mutta eivät perkeleet oikeasti puhu mitään! Kaikki saa kiskoa irti ja väen väkisin vastataan. Alkaa ketuttaa olla se ainoa joka jotain juttua heittää.
Tai nämä kyllä puhuvat, aika ajoin mutta lähinnä kun kyselen heidän omista asioista, tiedän siis lähinnä heistä kaiken ...mutta ei mitään muuta.
Tulen itse hulluksi tuommoisessa ilmapiirissä, jossa ei ole pienintäkään oma-aloittesuutta jutteluun ja/tai sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Viimeksi olin töissä isossa avotoimistossa ja juttu & nauru luisti ja työt tuli hyvillä mielin tehtyä.
Niin, että onko jotain muuta kuka ei kestä hiljaa istumista 8 h päivässä? Ja miten selviätte? Radiotakaan eivät halua..
Kommentit (20)
No ei siinä ihan kamalasti saisi tehtyä töitä jos koko ajan pitäisi papattaa huonetoverin kanssa. Mun duuni on keskittymistä vaativaa, joten virheitä tulisi ja reippaasti jos päällä olisi radio ja vieressä pälpättävä huonetoveri.
Puhun puhelimessa suurimman osan ajasta, joten en ehdi työkavereiden kanssa juttelemaan kuin tauoilla.
Vierailija kirjoitti:
Jos ovat introverttejä? Ei siinä mitään small talkia 24/7 jaksa.
Tämä. En pysty keskittymään jos pitää papattaa koko ajan ja eipä muutenkaan mikään rupattelu niin paljoa kiinnosta.
Ei. Mulla on kyllä useimmiten mikillä varustetut kuulokkeet päässä niin kuuntelen musaa sillon kun en ole lyncissä keskustelemassa niiden kuulokkeiden avustuksella. Sitten jos jollain on jotain kysyttävää irl tai muuta höpöteltävää, otan kuulokkeet pois. Meillä kaikki turhanpäiväiset lörpöttelut jätetään sinne tauoille. Sillon tällön tulee työn lomassa lörpöteltyä muutakin kuin työasioita, mutta aina pikaisesti. Duuni vaatii sen verran läsnäoloa, ettei voi vaan keskustella kynsilakoista ja viimeisimmistä juoruista koko päivää
Vierailija kirjoitti:
No ei siinä ihan kamalasti saisi tehtyä töitä jos koko ajan pitäisi papattaa huonetoverin kanssa. Mun duuni on keskittymistä vaativaa, joten virheitä tulisi ja reippaasti jos päällä olisi radio ja vieressä pälpättävä huonetoveri.
Saan kyllä työni tehtyä vaikka pulina olisikin. En nyt tarkoita että koko ajan pitäisi olla jutustelemassa, mutta edes jonkun verran! uskon että työkaveri voisi "selvitä" päivän vaan sanalla "hei" aamulla ja lähtiessään...huh.
Vierailija kirjoitti:
Jos ovat introverttejä? Ei siinä mitään small talkia 24/7 jaksa.
Niin varmaan on! taitaa olla ensimmäinen tapaamani introvertti :D jännää...
Keskityn paremmin hälinässä - en tiedä miksi mutta näin on. Sen takia mun on helppo rupatella välillä niitä näitä - eikä mitään kynsilakkaseiska-juttuja :D
Ja vaikeuksia tehdä töitä ihmisten samassa huoneessa jossa ollaan koko ajan hiljaa..
kuulokkeet pelastaa .
Yleensä mietin et miten ne jaksaa vaan "olla" .. :D
Av
Vierailija kirjoitti:
Keskityn paremmin hälinässä - en tiedä miksi mutta näin on. Sen takia mun on helppo rupatella välillä niitä näitä - eikä mitään kynsilakkaseiska-juttuja :D
Ja vaikeuksia tehdä töitä ihmisten samassa huoneessa jossa ollaan koko ajan hiljaa..
kuulokkeet pelastaa .Yleensä mietin et miten ne jaksaa vaan "olla" .. :D
Av
Taidat olla aika nuori? Nykynuoret ovat totuttautuneet koko ajan kuuntelemaan vähintäänkin musiikkia, ja hiljaisuus ahdistaa heitä. Kannattaa opetella riippuvuudesta pois, niin jonain päivänä huomaat, että nautitkin rauhasta ja hiljaisuudesta, ja saat työt entistäkin tehokkaammin tehtyä.
Mä ymmärrän Ap:ta ihan täysin. Mun entinen duunipaikka oli just sellainen, että porukka saattoi istua hiljaa koko päivän. Jossain kahvipannulla kohdatessa saattoi tulla joku "heh heh, tulit sinäkin hakemaan kahvia, heh heh"- lause, mutta siinä kaikki.
Nykyisessä työpaikassa hölötellään mitä milloinkin. Kiva pitää välillä vähän taukoa siitä ruudun ja papereiden tuijottelusta. Tehdään työtä, jossa virheisiin ei yksinkertaisesti ole varaa, joten keskittyminen on todella intensiivistä. Siihen ei vaan pysty kovin pitkiä aikoja kerrallaan.
Mä oon ajatellut samaa.Itse en kestäis päivääkään toimistossa, vaikka olis kuinka kevyt ja siisti sisätyö.Mulle työn pitää tuntua työltä.
Minulla on oma työhuone, kaikeksi onneksi.
En jaksaisi, jos pitäisi avossa yrittää keskittyä hoitamaan hyvin hommansa.
Haluan tehdä työt ja sitten sulkea oven ja olla siviiliminä. Kahvi- ja lounastaukojen juttelu riittää minulle.
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän Ap:ta ihan täysin. Mun entinen duunipaikka oli just sellainen, että porukka saattoi istua hiljaa koko päivän. Jossain kahvipannulla kohdatessa saattoi tulla joku "heh heh, tulit sinäkin hakemaan kahvia, heh heh"- lause, mutta siinä kaikki.
Nykyisessä työpaikassa hölötellään mitä milloinkin. Kiva pitää välillä vähän taukoa siitä ruudun ja papereiden tuijottelusta. Tehdään työtä, jossa virheisiin ei yksinkertaisesti ole varaa, joten keskittyminen on todella intensiivistä. Siihen ei vaan pysty kovin pitkiä aikoja kerrallaan.
Näin juuri!! Silloin kun keskitytään, keskitytään kunnolla, ja välillä pulistaan.
Niin, en olenkin nuori , 36, mutta luonteen ei nyt ole semmoinen hiljainen erakko. Ehkä on duuni vaihdos tarpeen :D
Mistä löytää toimistotyön, josta selviää ilman ihmiskontakteja? Minulle sellainen heti!
Vierailija kirjoitti:
Ei. Mulla on kyllä useimmiten mikillä varustetut kuulokkeet päässä niin kuuntelen musaa sillon kun en ole lyncissä keskustelemassa niiden kuulokkeiden avustuksella. Sitten jos jollain on jotain kysyttävää irl tai muuta höpöteltävää, otan kuulokkeet pois. Meillä kaikki turhanpäiväiset lörpöttelut jätetään sinne tauoille. Sillon tällön tulee työn lomassa lörpöteltyä muutakin kuin työasioita, mutta aina pikaisesti. Duuni vaatii sen verran läsnäoloa, ettei voi vaan keskustella kynsilakoista ja viimeisimmistä juoruista koko päivää
'
Hei Osuuspankin muija ;)
Ei kun on ihanaa. Välillä ärsyttää mennä kahville, no onneksi sielläkin saa olla hiljaa. Olen ainoa nainen ja kahvipöydässä on päivästä riippuen 5-10 henkilöä, näistä ehkä kaksi tai kolme juttelevat. Loput lukevat lehteä tai selaavat puhelinta. Täydellistä. Joinakin päivinä en sano kuin huomenta työkavereille.
Vastapainona toki on palavereja, joissa täytyy puhua, mutta niissä sentään puhutaan pääosin asiaa eikä tarvitse jauhaa mitään diipadaapaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä menen töihin tekemään töitä, en seurustelemaan.
Tää on niin suomalaista "minähän en muille puhu, saatikka vietä niiden kanssa aikaa töiden ulkopuolella" , "töissä tehdä töitö, prkl " :D
Minä puran työkseni lääkäreiden saneluja ja tuollaiset turhanjauhajatyökaveri ottaa kyllä pattiin kun ei kirjoitusrauhaa saa!