Viihdyttekö mökillä?

Viihdyn kyllä oikein hyvin meidän omalla mökillä, satoi tai paistoi, mutta en viihtyisi yhtä paljon vanhempien tai appivanhempien mökillä, missä kuitenkin olisi tavallaan vieraana toisten nurkissa ja pitäisi huomioida muitakin kuin oma perhe. Ei vanhemmat voi velvoittaa aikuista lasta aina olemaan mökillään, sulla on oma elämä ja sä elät sitä niin kuin haluat.

Riippuu varmaan mökin omistajista, toisten nurkissa en viihdy. Omallani kyllä. Sinä et viihdy, koska olette niin erilaisia mökkeilijöinä. Lisäksi sinulla ei taida olla siellä omaa rauhaa?

Äiti ja isä-vainaan nyt jo omistajaa vaihtaneella mökillä aikoinaan viihdyin, koska he oli hyvin samanlaisia maultaan kuin minä, eli  hirsitalo/rintamamiestalo, sähkö ja edes saunalle juokseva vesi -- eikä mökki saanut olla mikään koirankoppi, vaan siellä oli oma tilava vierastupa pikkukeittiöineen, eli omaa rauhaakin sai ja oman jääkaapin. Vieraita kävi paljon. Joki tien toisella puolella ja vene siinä. Aina oli jotain tekemistä, vaikka heittää vanhassa navetassa tikkaa, eikä vanhempieni mielestä "lössöttelypäivä" ollut mikään turha päivä. Aina oltiin starttivalmiina vaikka snagarille.

En viihdy sellaisella mökillä, joka on tyyliä keittokoppi, olohuone ja parvi synkässä korvessa itikoiden ininöiden keskellä, eikä pihalla voi olla. Mitä tekemistä siellä on?

Mikään pakkohan ei ole mennä yhtään mihinkään. Voinet sanoa vanhemmillesi, että "en nyt ennätä/jaksa/ei nyt vaan isketä, nauttikaa te vain". Ja jos menet ja haluat käydä jossain, niin "menee päivä hukkaan" sano että "eihän yksikään minulle mieleisellä tavalla käytetty päivä mene minulta hukkaan, se on vain teidän mielipiteenne".

En viihtyisi yhtään mökillä jossa olisi vanhemmat paikalla. Mökille menen omaan rauhaan, päästäkseni eroon ihmisistä ja sosiaalisuustarpeesta. Kuvaamasi mökkiloma olisi ihan helvetti.

Viihdyn mökillä huonommassakin säässä: jos on kylmää tai märkää, pannaan sen mukaisia vaatteita ulos ja sisällä istutaan villatohveleissa takkatulen ääressä.

Vanhempasi haluaisivat, että tapaisit heitä ja viettäisit aikaasi heidän seurassaan. Siksi he toivovat, että et käyttäisi sitä vain hätämajoituspaikkana, josta mennään muualle heti kun päästään. He myös viettävät lomalla arkea mökillään - arkeen kuuluu kotona syöminen, eikä heillä todennäköisesti ole varaakaan käydä harva se päivä jossain ravintoloissa syömässä, olivat ne sitten mukavia tai ei (ja paljon tökseni matkustavana sanoisin, että harva ravintola vetää vertoja itse oman makusi ja vatsasi mukaan kokoamallesi annokselle, jonka syöt omassa rauhassa ne villatohvelit jalassa).

Viidyn vuokramökillä ja varmaan viihtyisin omallakin. Sukulaisten mökillä en, kun ei ole omaa rauhaa ja pitäisi mökkeillä heidän tyylillään. Pakolliset työt ymmärrän ja käymmekin usein auttamassa piha- ja huoltotöissä, viedään polttopuita ym. mutta sen jälkeen lähdetään omaan kotiin. Onneksi ei ole pitkä matka.

Viihdyn ja viihdyn sateellakin. Tälläkin hetkellä olisin mökillä, ellen olisi töissä. Mökissä sähköt mutta ei juoksevaa vettä. Mökillä on vaan niin kertakaikkisen ihanaa, saa olla ihan omassa kuplassaan ja omassa rauhassaan, mikään paha ei kosketa kun on mökillä. Minulle mökkeily on siis ihan totaalista todellisuuspakoa! Parasta nimenomaan on pakata niin paljon ruokaa mukaan, että korkeintaan joutuu käymään lähistön kyläkaupassa, joka onneksi on vielä aito ja oikea kyläkauppa.

Viihdyn, ihan älyttömän hyvin. Mökki on vain kesäasuttava, ja syksyllä iso haikeus valtaa mielen kun tiedän, etten pääse taas moneen kuukauteen sinne :(  Se on niin rakas paikka minulle, että olen siellä mieluusti myös ihan yksinkin. Ei haittaa tuulet ja sateet, silloin laitan takkaan tulen ja istun hiljaa tulta katsellen.

Valitettavasti en viihdy. Vanhempari myös toivoisivat minun ja lapsenlapsensa käyvän siellä heidän kanssaan (ja ilman heitäkin), mutta he tekivät aikoinaan liian pienen mökin jonne mahtuu vain kaksi nukkumaan, (pieneen lisärakennukseen mahtuu ilmapatjalla nukkumaan, mutta lisärakennus on eristämätön ja ikkunoita ei voi pitää auki (eli liian kylmä tai liian kuuma). Mitään tekemistä ei ole, ei istuttamista, ei halonhakkuuta, ei mitään. Ei pieneen mökkiin mahdu sohvaakaan vaan muutama pieni penkki. Meri ei ole lähellä, eikä keskustakaan. Tuntuu aina pahalta ajatella, että en viihdy siellä, heille se kun on rakas paikka, ja käyvät siellä koko kesän, ja innoissaan kyselevät milloinkas tullaan.. Niin, ja ilman autoa sinne ei oikein pääse, (vaatii matkan junalla ja bussilla ja losseilla ja noin 6h…) joten pieni piipahdus ei ole mahdollista. Voihan vitjat sanon..