Lue keskustelun säännöt.
Mitä voi tehdä kun kukaan ei tunnu samalta kuin liian sairas ex
23.08.2016 |
Seurustelin pari vuotta ihmisen kanssa joka taatusti oli elämäni rakkaus. Ensi tapaamisella ilmassa oli sähköä vaikka varattuja olimme. Tiet veivät hetkeksi eroon ja kun taas kohtasimme niin olimme tahoillamme eronneet ja tuntui että asiat vain tapahtuivat, itsestään selvästi aloimme viettää aikaa yhdessä ja mistään ei tarvinnut erikseen sopia. Hän tuntui kuin kadonneelta sieluni puolikkaalta, olimme niin samanlaiset, ymmärsimme toisiamme, seksi vei tajun. Kaikki maailmassa ikinä kirjoitetut rakkaustarinat ja -kappaleet, jopa Laulujen laulu kertoi meistä.
Mutta kävi ilmi että hän sairastaa kaksisuuntaista ja vähitellen sairaus alkoi aiheuttaa ongelmia. Maniavaiheessa hän lopulta loukkasi minua niin pahasti etten kestänyt enää.
Vuoteen en ole kuullut hänestä. Ja silti tiedän että kukaan ei voi olla minulle kuin hän. En voi tyytyä vähempään kuin se polte minä hänen silmissään oli kun hän katsoi minua. Miksi ihminen saa kokea jotain sellaista ja sitten se otetaan pois?
Olen yrittänyt deittailla uusia ihmisiä mutta se on ihan ajanhukkaa. Valmistaudun yksinäiseen loppuelämään ja vaalin niitä muistoja jotka minulla on.
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuossakin suhteessa arki olisi koittanut
Ota nyt järki käteen hei. Itse tuhosin elämäni ja myös lasten elämän tuollaisen kanssa. Erossa ollaan nyt oltu jo tovin ja toipunut en ole. Sinulla vasta vuosi erosta, mutta tuskin haluat samaa kohtaloa. Ei se välttämättä mitään rakkautta ole ollutkaan, vaan sulaa hulluutta koko suhteenne.
Kaksisuuntainen voi olla juuri se syy, miksi suhde tuntui niin järisyttävältä - pieni hypomania tuo kivasti energiaa ja intensiivisyyttä toisen olemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Söikö varmasti lääkkeensä? Monet jättää syömättä sen maniavaiheen ihanuuden vuoksi ja sitten ne laskut on hirveitä.
Ei kukaan koskaan tunnukaan samanlaiselta jos haluat vakaan kestävän suhteen. Eli sinulla on kaksi vaihtoehtoa: päättää viettää elämä tajunnan räjäyttävien sekopäiden kanssa tai sitten elää vakaata onnellista, mutta tylsää arkea. Jos tuntuu että jälkimmäinen ei houkuttele, ole joko yksin tai varaudu niihin vuoristoradan pohjamutiin.
Kaikkea ei voi saada. Itsekin alle kolmekymppisenä elin vuoristoratamiesten kanssa, mutta nyt olen ollut reilu kymmenen vuotta yhdessä luotettavan ja turvallisen kunnon miehen kanssa. Elämä ei ole aina jännää, mutta arvostan niin paljon vakaata arkea, turvallista rakkautta ja perhe-elämää että olen onnellinen että jätin jännät sekopäät nuoruusvuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Söi kyllä lääkkeensä mutta ehkä se ei sitten ollut ihan kohdillaan. Olen todella huono pitämään ihmisistä, kiintymään vielä huonompi. Hänen lähellään tuntui että munasarjani purskahtavat mahasta läpi ja dna:ni kipittää pitkin käsivarttani kiikuttaakseen omin neuvoin soluni yhtymään juuri hänen kanssaan. Tiedättekö sen tunteen? Kun joku näyttää, tuntuu ja tuoksuu juuri siltä kuin pitää, sinä vain sulat siihen samaan kasaan ja kaikki muu häviää?
Maaninen ihminen on jännittävä, mielenkiintoinen ja kiinnostava - kunnes ilkeys, pirullisuus ja jatkuvat mielialan muutokset näkyvät paremmin.
Ymmärrän, että elämäsi oli jännittävää psyykepotilaan kanssa, mutta toivon, että löydät itsellesi tasapainoisen suhteen, joka kohtelee sinua hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde ei ole minulle mikään itseisarvo joten mitään sinnepäin-miestä en aio ottaa.
Ap
Olen saman kokenut. Rakastuin 16-vuotiaana, suhde kesti muutaman vuoden. En ole sen jälkeen seurustellut oikeastaan, nyt olen 30.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Söi kyllä lääkkeensä mutta ehkä se ei sitten ollut ihan kohdillaan. Olen todella huono pitämään ihmisistä, kiintymään vielä huonompi. Hänen lähellään tuntui että munasarjani purskahtavat mahasta läpi ja dna:ni kipittää pitkin käsivarttani kiikuttaakseen omin neuvoin soluni yhtymään juuri hänen kanssaan. Tiedättekö sen tunteen? Kun joku näyttää, tuntuu ja tuoksuu juuri siltä kuin pitää, sinä vain sulat siihen samaan kasaan ja kaikki muu häviää?
Ikävä kyllä tiedän. Mullakin tämä tajunnanräjäyttävä tunne tullut vain narsistisen maailman ihanimman sekopään kanssa. Ei olla yhdessä enää. Koskaan en tunne samoin minäkään ketään toista kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Söi kyllä lääkkeensä mutta ehkä se ei sitten ollut ihan kohdillaan. Olen todella huono pitämään ihmisistä, kiintymään vielä huonompi. Hänen lähellään tuntui että munasarjani purskahtavat mahasta läpi ja dna:ni kipittää pitkin käsivarttani kiikuttaakseen omin neuvoin soluni yhtymään juuri hänen kanssaan. Tiedättekö sen tunteen? Kun joku näyttää, tuntuu ja tuoksuu juuri siltä kuin pitää, sinä vain sulat siihen samaan kasaan ja kaikki muu häviää?
Kaksisuuntainen mielialahäiriö taisi olla miehen häiriöistä pienin ja ainoa, johon sai hoitoa.
Kuulostaa että hän oli kunnon narsisti. Osasi peilata sinia ja näit hänessä itsesi. Ei ollut siis koskaan rehellisesti oma itsensä. Mies osasi näytellä hurmaavaa ja siksi oli kemiaa. Rakastuit takastumisen tunteeseen. Alkuvaihe narsistin kanssa on juuri tuollainen loppuvaiheessa hän alkaa alistaa ja väheksyä ja haukkua.
Jos ikinä tapaat toisen, jota kohtaan tunnet heti samoin, voit olla varma tavanneesi uuden narsistin siltä välttyäksesi sun pitää oppia hyväksymään itse itsesi. Rakastamaan itseäsi ja kehumaan itse itseäsi niin, ettet kaipaa sellaista hyväksyntää ulkopuoleltasi toiselta ihmiseltä.
Nimim. Paraskin sanoja. Mulla oli narsistipoikaystävä 19-20 v. Sitten 20 v sinkkuna ja aloin epäillä olevani aseksuaali "kun kukaan ei tuntunut samalta", kunnes yksi lopulta tuntui. Menin pikanaimisiinkin siinä hurmassa ja vasta jälkeenpäin tajusin sitoutuneeni siihen ainoon toiseen narsistiin, jonka kanssa olen seurustellut. Nyt yritän saada häntä menemään teraåiaan muuttumaan normaaliksi, ettei tarvitsisi erota. Yeah right.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika parantaa haavat. Luulin minäkin jääväni ikuiseksi vanhaksipiiaksi, kun kukaan ei pystynyt exääni korvaamaan. Hyvä ettei korvannutkaan, vaan sain PALJON paremman! :)
Myös fysiologinen ja geneettinen yhteensopivuus tuottaa samankaltaista pakottavaa tarvetta olla toisen kanssa. Eli "haistat" toisen ihmisen että hän on potentiaalinen lisääntymiskumppani noin fysiologiselta kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Myös fysiologinen ja geneettinen yhteensopivuus tuottaa samankaltaista pakottavaa tarvetta olla toisen kanssa. Eli "haistat" toisen ihmisen että hän on potentiaalinen lisääntymiskumppani noin fysiologiselta kannalta.
Oma mieheni aina sanoo, että "tuoksut hyvältä". Sanoo myös että maistun hyvältä. Hauskaa.
Onko siis niin että täydellisiä matcheja ei ole vaan he ovat itseasiassa maanisia narsisteja? Että heitä jotka saavat sukat pyörimään jaloissa pitää varoa ja yhteen kannattaa mennä sen sortsit kainaloihin kiskoneen taikinanaamaisen naapurin Lassen kanssa joka muistuttaa Ove Sundbergia enemmän kuin Ove itse?
En halua enää elää.
Ap
Kyllä mun ihan tylsä aviomieheni saa sukat pyörimään jaloissa, yhdessä 19v.
Tuolta minustakin tuntui. Miehen kanssa, joka ensimmäisen puoli vuotta oli ihana. Tuntui, että meidän rakkautemme oli kuin elokuvista. Suurta ja ihmeellistä. Seksi oli mahtavaa.
Sitten se loput yli 10 vuotta oli sitä, kun ihmettelin, minne se suuri rakkaustarina katosi. Mies alkoi kohdella minua kurjasti, ei halunnut enää seksiä eikä löheisyyttä ja lopulta ei enää edes viettää aikaa yhdessä. Kun ihmettelin tätä, syy oli kuulemma aina minussa,milloin minkäkin vuoksi. Jos muuttuisin, hänkin muuttuisi, kuulemma.
Jos yritin pyristellä irti suhteesta, mies palasi taas sellaiseksi, kuin oli alussa ollut. Luulin aina, että kyllä tämä tästä. Sitten alkoi taas mollaaminen ym.
Lopulta mies murskasi sydämeni. Jätti heitteille, kun olisin häntä eniten tarvinnut. Nyt olen alkanut ymmärtää, että se alku ei ollut todellista. Että kunnollinen, tasapainoinen suhde, jossa aidosti rakastetaan on jotain ihan muuta. En kaipaa vuoristorataa. Tasainen metsäpolku riittää. Ehkä joskus joku kulkee sitä rinnallani.
Jätä haihattelut. Vuoristorata ei ole todellista.
Vähän lisää vuoristorataa tuohon, vaikkapa pari lastakin ja johan alkaisi kyllästyttämään.