Pidän itseäni muuten kohtuullisena ja fiksuna ihmisenä, mutta deittipalstojen yksinhuoltajaäidit ällöttävät

_Muuten_ fiksu ja kohtuullinen, mutta äidit ällöttävät (lasten hankkiminen ei tietenkään miehiltä ole moraalitonta ja julmaa tai lasten äidistä eroaminen ja lasten hylkääminen ällöttävää).

Niin. Onhan ne sarjamurhaajatkin tietysti _muuten_ lainkuuliaisia.

Keittiöpsykologiaa... ällötyksen takana voi olla pelko siitä, että yh äiti on elämässä kokeneempi ja muutaman askelen edellä kuin ikisinkku peräkammarinpoika. Ja selkeästi harrastanut seksiä ja ollut suhteeessa jonkun miehen kanssa ja lisäksi niin vahva että on oörjännyt yksin ilman miestäkin.

Ne tekevät ap:lle mahdottomaksi ylläpitää edes toiveajatteluna harhaa siitä, että nainen olisi parisuhteessa naiivin kokematon ja helposti alistettava sinisilmäinen hallittava heikko uhri, jonka voisi manipuloida riippuvaiseksi miehestä. Historia osoittaa, wttä nainen on niin rohkea, että on jo ottanut eron huonoksi todetusta miehestä, että hän ei olw läheisriippuvainen ja siedä huonoa kohtelua. Lisäksi yh osaa vertailla hyvää ja huonoa seksiä ja peräkammarin lassukka tietää, että siinä vwrtailussa hän ei ehkä pärjää.

Joten helpompaa vaan vältellä niitä pelottavia yh:ta ja naamioida se halveksunnaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ällöttää niin ällöttää..Hyppää yli. Ei siinä sen vaikeampaa kannata tehdä.

Minäkin kuvittelin myös, että lapset ajavat miehet pois, mutta olin täysin väärässä.. Joten ei todellakaan ole meille yhäreille mikään menetys, että jokunen mies kokee meidät ällöttäviksi.

Pidät vain lujasti periaatteestasi kiinni ja et tingi siitä. Tulee vain pahamieli, jos se yhäri onkin sitten se elämää suurempi rakkaus..mutta älä sellaiselle korvaasi lotkauta. Olet vain sinkkuja varten..toivottavasti löydät arvoisesi sinkun, etkä koskaan pety rakkaudessasi, etkä eroa, etkä siitä lapsia.

Hieman katkerahko tilitys vaikka puolellasi olenkin. Älä kuitenkaan provosoidu tällaisista kirjoituksista suotta, ota ne mielummin viihteenä. Tällä palstalla ei kannata hernettä nenäänsä vetää.

Katkeruutta?? Eihän toki, mutta valitettavasti elämänkokemusta. Olen vierestä seurannut miestä, joka kohteli yhäreitä kuin roskaa ja kuinkas ollakkaan...rakastui aikamiespäivillään yhäriin. Siinä meni koko elämälle rakennettu pohja pois, kun talon valtasi kolme vilkasta poikaa.. eikä aikaakaan, kun siinä poikien keskellä napitti oikea prinsessa. Mieheltä meni koko sielu siihen..eikä muuten kestä huomautella asiasta.

Nykyään, kun häntä tapaan, saan kuulla pitkät selitykset kuinka meidän pojat ja tytär pärjäävät, kuvat kaivetaan puhelimesta esille ja sitä ylpeyttä on joskus vaikea ymmärtää. Mutta olen hänen puolestaan pelkästään iloinen, vaikka joskus tekisi mieli huomauttaakkin.. Mutta niin se vain elämä potkii..

Niin, minä elän onnellisessa parisuhteessa poikamiehen kanssa, ettei siinä mitään sen kummallisempaa..

Mikä ihmeen poikamies? Onko se mies vai poika?

Yleensä tällaista nimitystä käytetään miehestä, joka on elänyt ilman pitempiä parisuhteita tai hänellä ei ole ollut yhteistä osoitetta naisen kanssa  ja on jo enemmänkin yli kolmenkymmenen. Oletko koskaan kuullut?? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ällöttää niin ällöttää..Hyppää yli. Ei siinä sen vaikeampaa kannata tehdä.

Minäkin kuvittelin myös, että lapset ajavat miehet pois, mutta olin täysin väärässä.. Joten ei todellakaan ole meille yhäreille mikään menetys, että jokunen mies kokee meidät ällöttäviksi.

Pidät vain lujasti periaatteestasi kiinni ja et tingi siitä. Tulee vain pahamieli, jos se yhäri onkin sitten se elämää suurempi rakkaus..mutta älä sellaiselle korvaasi lotkauta. Olet vain sinkkuja varten..toivottavasti löydät arvoisesi sinkun, etkä koskaan pety rakkaudessasi, etkä eroa, etkä siitä lapsia.

Hieman katkerahko tilitys vaikka puolellasi olenkin. Älä kuitenkaan provosoidu tällaisista kirjoituksista suotta, ota ne mielummin viihteenä. Tällä palstalla ei kannata hernettä nenäänsä vetää.

Katkeruutta?? Eihän toki, mutta valitettavasti elämänkokemusta. Olen vierestä seurannut miestä, joka kohteli yhäreitä kuin roskaa ja kuinkas ollakkaan...rakastui aikamiespäivillään yhäriin. Siinä meni koko elämälle rakennettu pohja pois, kun talon valtasi kolme vilkasta poikaa.. eikä aikaakaan, kun siinä poikien keskellä napitti oikea prinsessa. Mieheltä meni koko sielu siihen..eikä muuten kestä huomautella asiasta.

Nykyään, kun häntä tapaan, saan kuulla pitkät selitykset kuinka meidän pojat ja tytär pärjäävät, kuvat kaivetaan puhelimesta esille ja sitä ylpeyttä on joskus vaikea ymmärtää. Mutta olen hänen puolestaan pelkästään iloinen, vaikka joskus tekisi mieli huomauttaakkin.. Mutta niin se vain elämä potkii..

Niin, minä elän onnellisessa parisuhteessa poikamiehen kanssa, ettei siinä mitään sen kummallisempaa..

Mikä ihmeen poikamies? Onko se mies vai poika?

Yleensä tällaista nimitystä käytetään miehestä, joka on elänyt ilman pitempiä parisuhteita tai hänellä ei ole ollut yhteistä osoitetta naisen kanssa  ja on jo enemmänkin yli kolmenkymmenen. Oletko koskaan kuullut?? 

Poikamies tarkoittaa kylläkin miestä, joka ei seurustele vakituisesti. Vannoutuneesta poikamiehestä puhutaan,kun on aikuisikäänsä asti ollut ilman pitkiä naissuhteita. Vanhaan aikaan,kun homous oli tabu, vannoutunut poikamies oli myös kiertoilmaisu homolle.