Pidän itseäni muuten kohtuullisena ja fiksuna ihmisenä, mutta deittipalstojen yksinhuoltajaäidit ällöttävät

Voihan se mies olla vaikka kuollut.

Kummallinen käsitys, että vain nainen voisi rikkoa perheen. Kyllä (te) miehetkin osaatte.

Ällöttävätkö sinua siis myös deittipalstojen eronneet, joilla on vaikka yhteishuoltajuus, vaiko nimenomaan yksinhuotajat? Onko yksinhuoltajan sukupuolella sinulle väliä?  Eroamiseen tarvitaan kaksi ja "perheen rikkominen" on todella lattea ilmaisu ratkaisulle, joka on saattanut olla viisain kaikille osapuolille. Entä vanhempi, joka on lähtenyt lätkimään ja todella hylännyt lapsensa, onko hän enemmän vai vähemmän ällöttävä? 

Minkä ikäinen äiti tai isä herättää sitten positiivisia mielikuvia? Pidät lasten hankintaa moraalittomana, joten luulisi sinulle olevan yhdentekevää minkäikäisillä vanhemmilla on minkäkin ikäisiä lapsia, yhtä negatiivisia mielikuvia herättävät. 

Ystäväpiirissäsi tuskin on "perheiden rikkojia", mutta varmaan tuttavapiirissä, työkavereiden joukossa jne. Miten tulet toimeen heidän kanssaan? 

Anteeksi, olin huolimaton. Ap:tähän ällöttävät nimenomaan naiset. Naisethan tekevät lapset yksin ja rikkovat perheen yksin. 

3

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Voihan se mies olla vaikka kuollut.

Sitä kutsutaan leskeksi.

-Mies 29v + 2v-

Siellä on esim. Suomi24 palvelussa läjäpäin miehiä jotka ilmoittavat olevansa sinkkuja ja lapsettomia. Sitten kun erehtyy treffeille näiden kanssa niin selviää että oikeasti ovat eronneita ja ai niin, jossakin on pari lastakin mut eihän niitä katsos lasketa kun eihän niitä edes koskaan nähdä.

Eikö nämä miehet ällötä sinua ap?

Jos ällöttää niin ällöttää..Hyppää yli. Ei siinä sen vaikeampaa kannata tehdä.

Minäkin kuvittelin myös, että lapset ajavat miehet pois, mutta olin täysin väärässä.. Joten ei todellakaan ole meille yhäreille mikään menetys, että jokunen mies kokee meidät ällöttäviksi.

Pidät vain lujasti periaatteestasi kiinni ja et tingi siitä. Tulee vain pahamieli, jos se yhäri onkin sitten se elämää suurempi rakkaus..mutta älä sellaiselle korvaasi lotkauta. Olet vain sinkkuja varten..toivottavasti löydät arvoisesi sinkun, etkä koskaan pety rakkaudessasi, etkä eroa, etkä siitä lapsia.

Minkälaista seuraa ap etsit? Miksi koluat deittipalstoja, eikö sinunlaisen fiksun ihmisen pitäisi löytää nainen vierelleen ihan tuosta noin vaan? Minkä ikäinen olet? Ajattelitko, että mahdollisesti joskus löytämäsi sopiva nainen jakaisi kanssasi tämän yh-äitien ällöttävyys -ajatuksen? Mistä sinulle on muuten tullut tällainen trauma, onko äitisi yh ja tunnet sen takia olevasi väärin kohdeltu vai mistä ajatus on päähäsi pulpahtanut? :D

Vierailija kirjoitti:

Siellä on esim. Suomi24 palvelussa läjäpäin miehiä jotka ilmoittavat olevansa sinkkuja ja lapsettomia. Sitten kun erehtyy treffeille näiden kanssa niin selviää että oikeasti ovat eronneita ja ai niin, jossakin on pari lastakin mut eihän niitä katsos lasketa kun eihän niitä edes koskaan nähdä.

Eikö nämä miehet ällötä sinua ap?

Todennäköisesti ap:n kiinnostus ei kohdistu toisiin miehiin, käsitin hänen olevan hetero.

Et oikeasti voi pitää itseäsi fiksuna ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ällöttää niin ällöttää..Hyppää yli. Ei siinä sen vaikeampaa kannata tehdä.

Minäkin kuvittelin myös, että lapset ajavat miehet pois, mutta olin täysin väärässä.. Joten ei todellakaan ole meille yhäreille mikään menetys, että jokunen mies kokee meidät ällöttäviksi.

Pidät vain lujasti periaatteestasi kiinni ja et tingi siitä. Tulee vain pahamieli, jos se yhäri onkin sitten se elämää suurempi rakkaus..mutta älä sellaiselle korvaasi lotkauta. Olet vain sinkkuja varten..toivottavasti löydät arvoisesi sinkun, etkä koskaan pety rakkaudessasi, etkä eroa, etkä siitä lapsia.

Hieman katkerahko tilitys vaikka puolellasi olenkin. Älä kuitenkaan provosoidu tällaisista kirjoituksista suotta, ota ne mielummin viihteenä. Tällä palstalla ei kannata hernettä nenäänsä vetää.

No selvä. Minäkin pidän itseäni ihan ihmisen arvoisena vaikka olenkin yksinhuoltaja. Huomaatko? Voimme kumpikin pitää itseämme ihan minä halutaan eikä siihen vaikuta toisen ihmisen arvio millään lailla. 

P.S. Minua ällöttää miehet jotka leimaavat naisia tuolla tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Voihan se mies olla vaikka kuollut.

Sitä kutsutaan leskeksi.

Leskeys on suhdestatus. Leski voi olla yksinhuoltaja.

Vierailija kirjoitti:

Taustalla on varmaan sitä, että pidän lasten hankkimista ylipäätään moraalittomana ja julmana tekona, mutta jotenkin se, että vielä rikkoo lapsilta perheen, saa sappeni kiehumaan. Jos jollakin alle kolmikymppisellä on jo kaksi kouluikäistä lasta, ei se muutenkaan mitään positiivisia mielikuvia herätä.

No, kaikilla meillä on kipupisteemme. Ei yhäreiden kanssa tarvitse seurustella tietenkään, ja eivät monet seurustelekaan.

On se hyvä, että edes itse pidät itseäsi kohtuullisena ja fiksuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ällöttää niin ällöttää..Hyppää yli. Ei siinä sen vaikeampaa kannata tehdä.

Minäkin kuvittelin myös, että lapset ajavat miehet pois, mutta olin täysin väärässä.. Joten ei todellakaan ole meille yhäreille mikään menetys, että jokunen mies kokee meidät ällöttäviksi.

Pidät vain lujasti periaatteestasi kiinni ja et tingi siitä. Tulee vain pahamieli, jos se yhäri onkin sitten se elämää suurempi rakkaus..mutta älä sellaiselle korvaasi lotkauta. Olet vain sinkkuja varten..toivottavasti löydät arvoisesi sinkun, etkä koskaan pety rakkaudessasi, etkä eroa, etkä siitä lapsia.

Hieman katkerahko tilitys vaikka puolellasi olenkin. Älä kuitenkaan provosoidu tällaisista kirjoituksista suotta, ota ne mielummin viihteenä. Tällä palstalla ei kannata hernettä nenäänsä vetää.

Katkeruutta?? Eihän toki, mutta valitettavasti elämänkokemusta. Olen vierestä seurannut miestä, joka kohteli yhäreitä kuin roskaa ja kuinkas ollakkaan...rakastui aikamiespäivillään yhäriin. Siinä meni koko elämälle rakennettu pohja pois, kun talon valtasi kolme vilkasta poikaa.. eikä aikaakaan, kun siinä poikien keskellä napitti oikea prinsessa. Mieheltä meni koko sielu siihen..eikä muuten kestä huomautella asiasta.

Nykyään, kun häntä tapaan, saan kuulla pitkät selitykset kuinka meidän pojat ja tytär pärjäävät, kuvat kaivetaan puhelimesta esille ja sitä ylpeyttä on joskus vaikea ymmärtää. Mutta olen hänen puolestaan pelkästään iloinen, vaikka joskus tekisi mieli huomauttaakkin.. Mutta niin se vain elämä potkii..

Niin, minä elän onnellisessa parisuhteessa poikamiehen kanssa, ettei siinä mitään sen kummallisempaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taustalla on varmaan sitä, että pidän lasten hankkimista ylipäätään moraalittomana ja julmana tekona, mutta jotenkin se, että vielä rikkoo lapsilta perheen, saa sappeni kiehumaan. Jos jollakin alle kolmikymppisellä on jo kaksi kouluikäistä lasta, ei se muutenkaan mitään positiivisia mielikuvia herätä.

No, kaikilla meillä on kipupisteemme. Ei yhäreiden kanssa tarvitse seurustella tietenkään, ja eivät monet seurustelekaan.

On se hyvä, että edes itse pidät itseäsi kohtuullisena ja fiksuna.

Siinäpä se. Mä voin pitää itseäni vaikka Englannin kuningattarena mutta ei se tee asiasta totuutta.

Minua ällöttävät sellaiset ihmiset deittipalstoilla, töissä, kaupoissa, kirjastoissa, uimahalleissa ja bussipysäkillä jotka luulevat olevansa nokkelia ja fiksuja ja tehtailevat tyhmiä aloituksen keskusteluissa.

Tää on vaan mun kipupisteiste heeeiiii...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ällöttää niin ällöttää..Hyppää yli. Ei siinä sen vaikeampaa kannata tehdä.

Minäkin kuvittelin myös, että lapset ajavat miehet pois, mutta olin täysin väärässä.. Joten ei todellakaan ole meille yhäreille mikään menetys, että jokunen mies kokee meidät ällöttäviksi.

Pidät vain lujasti periaatteestasi kiinni ja et tingi siitä. Tulee vain pahamieli, jos se yhäri onkin sitten se elämää suurempi rakkaus..mutta älä sellaiselle korvaasi lotkauta. Olet vain sinkkuja varten..toivottavasti löydät arvoisesi sinkun, etkä koskaan pety rakkaudessasi, etkä eroa, etkä siitä lapsia.

Hieman katkerahko tilitys vaikka puolellasi olenkin. Älä kuitenkaan provosoidu tällaisista kirjoituksista suotta, ota ne mielummin viihteenä. Tällä palstalla ei kannata hernettä nenäänsä vetää.

Katkeruutta?? Eihän toki, mutta valitettavasti elämänkokemusta. Olen vierestä seurannut miestä, joka kohteli yhäreitä kuin roskaa ja kuinkas ollakkaan...rakastui aikamiespäivillään yhäriin. Siinä meni koko elämälle rakennettu pohja pois, kun talon valtasi kolme vilkasta poikaa.. eikä aikaakaan, kun siinä poikien keskellä napitti oikea prinsessa. Mieheltä meni koko sielu siihen..eikä muuten kestä huomautella asiasta.

Nykyään, kun häntä tapaan, saan kuulla pitkät selitykset kuinka meidän pojat ja tytär pärjäävät, kuvat kaivetaan puhelimesta esille ja sitä ylpeyttä on joskus vaikea ymmärtää. Mutta olen hänen puolestaan pelkästään iloinen, vaikka joskus tekisi mieli huomauttaakkin.. Mutta niin se vain elämä potkii..

Niin, minä elän onnellisessa parisuhteessa poikamiehen kanssa, ettei siinä mitään sen kummallisempaa..

Mikä ihmeen poikamies? Onko se mies vai poika?

Mä olin yh 7 vuotta ja joka ikinen ilta yksin lapsen kanssa nukkumaanlaittamiset. Kun lapsi meni sitten vanhempieni mökille lähdin ekan kerran baariin niiden vuosien jälkeen. Tapasin ihan mielettömän komean ja seksikkään miehen. Hän pyysi kävelylle seuraavana päivänä ja siitä se lähti. 4 vuotta myöhemmin mentiin naimisiin.

Mulla yksinhuoltajuus jotenkin lisäsi markkina-arvos. Ikinä koko maailmassa ei ole ollut miehen tapaaminen yhtä helppoa. Oudointa, että miehet yhä tulevat iskemään mua, viimeksi kuntosalilla viime lauantaina, vaikka on iso ja näkyvä sormus ja olen jo 46 v. Kun olin nuorempi, niin kukaan ei iskenyt missään. Elämä vaan paranee koko ajan :)