Miksi kihlauksen purkamista pidetään niin pahana?
Perheenjäseneni pitkä parisuhde ja muutaman vuoden kestänyt kihlaus päättyi jätetyksi tulemiseen. Raskasta hänelle, mutta onni onnettomuudessa että miehen todellinen luonne paljastui tässä vaiheessa. Aion olla hänen tukenaan niin pitkään kuin on tarpeen.
Se mikä on yllättänyt minut todella pahasti on sukulaisten reaktio asiaan. Tietysti kaikki ovat olleet murheissaan ja empaattisiakin, mutta yllättävän moni on myös tuntenut tarpeelliseksi ilmaista paheksuntaa. "Kihlauksen pitäisi kyllä olla lupaus avioliitosta" -tyyppisiä huomautuksia on tullut monelta, mikä on mielestäni kauheaa. Miten joku voi puhua vasta eronneelle (ja vielä jätetylle) noin?? Tämä on saanut aikaan epävarmuutta ja itsetunnon laskua vielä entisestään, ja olen todella pahoillani että tällaisia reaktioita on vaikeana aikana kestettävä.
Kysynpä vaan, että miksi kihlauksen purkaminen on paha asia. Eikö se ole juuri se "testiaika", että kestääkö liitto? Miten pitäisi osata tietää, että puoliso muuttuu eri ihmiseksi ja itse tuleekin jätetyksi? Missä on ymmärrys sille, ettei kukaan osaa ennustaa tulevaisuutta? Minua (olen 18-vuotias) ainakin on alkanut pelottaa se, ettei elämässä saisi ilmeisesti tehdä virheitä ollenkaan, tai saa osakseen vain paheksuntaa.
Kommentit (11)
Ovat ehkä ihmetelleet kun on menty kihloihin niin nuorena? Anna olla, aina kaikenlaista kommenttia tulee, eikä niiden mukaan kannata elämäänsä suunnitella.
Kyse on varmaan enemmän jonkinlaisesta vahingonilosta kuin paheksunnasta? Lyötyä on helppo lyödä. No, ainakin oikeat ystävät erottuvat nyt joukosta.
Vierailija kirjoitti:
Ovat ehkä ihmetelleet kun on menty kihloihin niin nuorena? Anna olla, aina kaikenlaista kommenttia tulee, eikä niiden mukaan kannata elämäänsä suunnitella.
He kihlautuivat 22-vuotiaina, ja erosivat nyt vuosien jälkeen, en usko että on pidetty liian nuorina!
Ap
Kihlaus ei ole mikään testiajo vaan se seurustelu on. Kihlaus on lupaus avioliitosta. Toki ikävä kommentoida noin jätetylle ja Parempi hankala se näin on kun hakea eroa esim heti häiden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus ei ole mikään testiajo vaan se seurustelu on. Kihlaus on lupaus avioliitosta. Toki ikävä kommentoida noin jätetylle ja Parempi hankala se näin on kun hakea eroa esim heti häiden jälkeen.
Kyllä perinteisenkin käsityksen mukaan kihlaus on vielä sitä koeaikaa, vaikka tähtäimessä tietenkin on häät siinä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus ei ole mikään testiajo vaan se seurustelu on. Kihlaus on lupaus avioliitosta. Toki ikävä kommentoida noin jätetylle ja Parempi hankala se näin on kun hakea eroa esim heti häiden jälkeen.
Samaa mieltä tämän kanssa. Seurustelu on testi aikaa. Kun ollaan varmoja mennään kihloihin. Kihlauksen jälkeen aloitetaan suunnittelemaan häitä, eli varataan kirkkoa yms. Kihlauksen merkitystä mielestäni halventaa se miten monet menevät nykyään kihloihin ihan vain seurustelusta seuraavana vaiheena eikä lupauksena avioliitosta.
Mielipiteeni ei johdu siitä että olisin vanha tai vanhollinen. Olen nuori aikuinen, jonka mielestä kihlaus on lupaus avioliitosta! Ei tarvitse mennä heti naimisiin, mutta voidaan esimerkiksi sopia päivämäärä parinkin vuoden päähän ja pikkuhiljaa suunnitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus ei ole mikään testiajo vaan se seurustelu on. Kihlaus on lupaus avioliitosta. Toki ikävä kommentoida noin jätetylle ja Parempi hankala se näin on kun hakea eroa esim heti häiden jälkeen.
Kyllä perinteisenkin käsityksen mukaan kihlaus on vielä sitä koeaikaa, vaikka tähtäimessä tietenkin on häät siinä vaiheessa.
Ei ole. Kihlaus tehdään sillon kun ollaan varmoja että tämä henkilö on se jonka kanssa tahtoo elää lopun elämäänsä. Nykyisin toki kun avioero on helppo saada kihlaudutaan kevyin perustein. Ennen vanhaan kihlauduttiin ja samana päivänä lyötiin lukkoon hääpäivä (yleensä vuosi kihlauksesta) ja alettiin varaamaan paikkaa ja pappia.
Hmm, kyllä minunkin mielestä kihlaus on vielä koeaikaa, vaikka tietenkin paljon vakavampi sitoutuminen kuin "pelkkä" seurustelu. Esim perheenjäseneni muutti kihlauksen jälkeen yhteen pitkäaikaisen poikaystävän kanssa, ja yhdessä asuivat kunnes tuli ero. Tuntuu lohdullisemmalta ajatella että ero on tullut sinä aikana kun harkinta-aikaa vielä on, eikä sitoutuminen ole ollut niin virallista kuin avioliitto. Häitä oli kyllä suunniteltu tulevaisuuteen, mutta jos kihlausta kestää monta vuotta, niin aika moni asia ehtii siinä muuttua. Ja ehtii tulla petetyksi....
Ap
Ehkä se kritiikki/moite ja kihlauksen purkautumisesta ei kohdistu tässä ensisijaisesti jätetyksi tulleeseen perheenjäseneeseesi vaan siihen toiseen osapuoleen kun jätti, eikä näin ollen ottanut kihlausta niin vakavasti kuin näiden sukulaisten mielestä ehdottomasti olisi pitänyt.
Kuulostaa kliseiseltä mutta todellakin paljon parempaa että tämä tapahtui nyt eikä häiden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se kritiikki/moite ja kihlauksen purkautumisesta ei kohdistu tässä ensisijaisesti jätetyksi tulleeseen perheenjäseneeseesi vaan siihen toiseen osapuoleen kun jätti, eikä näin ollen ottanut kihlausta niin vakavasti kuin näiden sukulaisten mielestä ehdottomasti olisi pitänyt.
Kuulostaa kliseiseltä mutta todellakin paljon parempaa että tämä tapahtui nyt eikä häiden jälkeen.
Kunpa olisikin niin että vain miehen käytöstä moitittaisiin, mutta ei ole! Ymmärtäisin paremmin kritiikin sittenkin jos perheenjäseneni olisi se joka petti ja jätti, se on pahasti tehty vaikka ei edes oltaisi kihloissa. Mutta sen sijaan häntä on jotenkin tylytetty, aika suoraankin. Minkä hän sille voi että toinen halusi jättää? Ja millaista olisi käytös, jos olisivat ehtineet naimisiin saakka.
Enimmäkseen kommentit on tietenkin olleet hyväntahtoisempia, mutta muutama kritisoiva ja syyllistävä kommentti kumoaa monta hyvää. Olen raivoissani kun joudun katsomaan miten toisen surua ja häpeää lisätään.
Ap
Ikäviä sukulaisia. Olet oikeassa, hyvä että yhteensopimattomuus paljastui nyt eikä häiden, asuntolainan ja viiden lapsen jälkeen.