Selfiekulttuuri on pilannut elämästä kaiken spontaanin ilon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla ikäkysymys. Minulla ei onneksi ole ystäväpiirissä tuota tapaa, se olisi sietämätöntä.

Kyllä. Ainakin omassa ikäluokassani (50-65 -vuotiaat) on nykyisin aika tavallista kuvata ruokia ja ravintolaruuissa tietysti mainita paikka myös. Minusta se on ihan kivaa, saa itsellekin ideoita sekä siihen, mitä kokkailee, että missä kahvilassa tai ravintolassa voisi mennä seuraavaksi käymään. 

Eli kun toinen käy torikahvilassa Lieksassa ja ottaa kuvan, sitä innostuu Helsingissä, että ensi Lieksan reissulla tuonne samaan torikahvilaan kuvia ottamaan.

Ei vaan täällä Helsingissä huomaa, että ei olekaan tullut käytyä pitkään aikaan torikahvilassa, joten menee torikahvilaan. Mä en ollut tehnyt kymmeneen vuoteen kesäkeittoa ennenkuin yksi kaverini laittoi kuvan kesäkeitostaan Facebookiin. Tulipahan pitkästä aikaa tehtyä ja hyvää oli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällekään tietäjälle ei tullut mieleen, että ehkä ne ihmiset nauttivat enemmän niistä selfieistä kuin jostakin määrittelemättömästä "spontaanisuudesta". Sekään ei tullut mieleen, että ehkä nämä saattavat myös olla olemassa rinnakkain. Mutta jostain se pitää mieli aina pahoittaa.

Siinä ei ole minusta mitään pahaa jos joku yksinään kuvailee aamupalojaan ja muita. Mutta kun lähdetään syömään/ kahville/ yksille kaverin kanssa ja kaveri sattuu olemaan tällainen selfiehullu: saadaan juomat niin "ÄLÄ VIELÄ JUO! mä otan täst ensin kuvan instaan" ja sitten minuuttitolulla asetellaan ja mallaillaan ja kokeillaan filtterieitä. Laitetaan instaan ja mietitään hästägit kohdilleen. No sitten voidaan vihdoin kilistää ja kun yritetään jutella niin koko ajan täytyy vahtia että kuka siitä kuvasta tykkää, kuka kommentoi ja vastata kommentoijille...

Täh, onko tommosta? :D Kuulostaa ihan sairaalta.

Mut sillai hauskalla tavalla. :) Mutta ymmärrän todellakin että ärsyttää.

Tollasessa ei kyllä ole mitään hauskaa, hemmetin typerää touhua.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole edes Facebook tunnusta vaikka olen IT-alan ammattilainen. Ei vain kiinnosta se pinnallinen elämän kokokohtien kuvaaminen tai oman naaman kuvaaminen ja sitten niiden kuvien laittaminen sosiaaliseen mediaan.

Muutenkin olen aina ollut tiukkana siitä milloin älypuhelimia saa räplätä ja milloin ei. Omassa huoneessa puhelinta saa räplätä niin paljon kuin haluaa, mutta kun ollaan aamupala tai ruoka pöydässä tai katsotaan yhdessä telkkaria tai tehdään jotain muuta yhteistä aktiviteettia puhelinta ei räplätä ja jos haluaa räplätä pitää mennä omaan huoneeseeen pois muiden seurasta. Sama pätee jos mennään perheenä vaikka ravintolaan syömään siellä ei puhelinta räplätä. Mikään ei ärsytä itseäni enempää kun perhe ravintolassa syömässä ja jokainen räplää omaa älypuhelintaan pöydässä.

Omissa häissäni laitoin jo hääkutsuun toiveen, että puhelimet pidetään suljettuina häiden ajan eikä niitä laiteta edes päälle kuin hätä tilanteessa. Onneksi kaikki noudattivat toivettani ja häistäni ei tullut mikään kaikki räpläävät älypuhelinta tilaisuus.

Olen tehnyt saman linjauksen, oikeastaan oli pakko. Kun teinit räpläsivät jatkuvasti ruokapöydässä puhelinta, niin veitsi tippui lattialle tai ruokaa syliin - kun toinen käsi vähintään on koko ajan varattuna puhelimelle.

Meillä on nykyään linjaus, että vain omassa huoneessa käytetään puhelinta ja se pidetään siellä. Olohuoneen sohvalla oleillaan, jutellaan ja katsellaan telkkaria, ja ruokapöydässä syödään.

Alkunatinan jälkeen teinit on olleet itse asiassa aika tyytyväisiä ja helpottuneita. Arki on selkeytynyt paljon, kun on säännöt, ja joutuu väkisinkin vapaalle puhelimen orjuudesta. Aikuisia koskee tietysti sama, eli että läppäriä ei tuoda olohuoneeseen tai keittiön pöytään, eikä sitä muutenkaan käytetä muiden läsnäollessa.

Myönnän: kyllä minuakin ärsyttää se, että illanvietoista yms. tuleekin henkilökohtaisia promotilaisuuksia ja mainoksia henkilöstä X. Tietenkin ymmärrän, että joskus haluaa julkistaa somessa jonkin elämäntapahtuman, kertoa kuvalla ulkomaanreissustaan, tai ottaa selfien - some on sitä varten. Mutta joskus haluaisi oikeasti mennä kahville/syömään/shoppailemaan/pitämään hauskaa henkilön itsensä kanssa, eikä tuijottaa sitä, kun kyseinen henkilö yrittää laatia tästä reissusta tarpeeksi myyvää suurelle someyleisölle. 

En ole koskaan ottanut selfietä enkä aio koskaan ottaa. Järjetöntä touhua.

Kirjoitatte ihan kuin kukaan ei olisi koskaan ennen ottanut tavallisella filmikameralla kuvia juhlista, laiturilla onkimisesta tai Eiffel-tornista. On sitä ennenkin pyydetty päivänsankaria odottamaan ennen kuin puhaltaa kakun kynttilät, jotta tapahtuma saadaan tallennettua.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitatte ihan kuin kukaan ei olisi koskaan ennen ottanut tavallisella filmikameralla kuvia juhlista, laiturilla onkimisesta tai Eiffel-tornista. On sitä ennenkin pyydetty päivänsankaria odottamaan ennen kuin puhaltaa kakun kynttilät, jotta tapahtuma saadaan tallennettua.

Älä nyt viitsi.

http://www.terve.fi/elamanhallinta/yllattava-tutkimustulos-kannykalla-k…

"Journal of Personality and Social Psychology -lehdessä julkaistut tutkimustulokset yllättivät Diehlin ja hänen kollegansa: kuvien ottaminen itse asiassa saa ihmiset nauttimaan kokemastaan enemmän, ei vähemmän.

– Huomasimme, että kuvia ottavat ihmiset katsovat maailmaa hiukan eri tavalla koska he etsivät asioita, joita he haluavat vangita kameralle ja muistella myöhemmin. Niinpä nämä ihmiset ovat enemmän läsnä kokemassaan ja nauttivat siitä enemmän, Diehl selittää."

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitatte ihan kuin kukaan ei olisi koskaan ennen ottanut tavallisella filmikameralla kuvia juhlista, laiturilla onkimisesta tai Eiffel-tornista. On sitä ennenkin pyydetty päivänsankaria odottamaan ennen kuin puhaltaa kakun kynttilät, jotta tapahtuma saadaan tallennettua.

Ero onkin siinä, että filmikameralla kuvien tuottaminen on nykyistä älypuhelinkamerakulttuuria vaivalloisempaa: rullalla on tietty määrä kuvia otettavaksi, ja jotka sitten viedään vielä erikseen kehitettäväksi maksua vastaan. Nyt, kun kuvia saa ottaa, poistaa, muokata ja julkaista rajattomat määrät, niitä yksinkertaisesti otetaan enemmän. 

Ja toinen havainto: ennen kameralla otettiin kuvia nimenomaan siitä tapahtumasta, mitä tehdään, eli ulkomaanmatkojen nähtävyyksistä, ympäröivästä maisemasta... Nykyään kamera suunnataan ensisijassa omaan nenään. :) 

(En kirjoita tätä soimatakseni "nykynuorisoa" tai kaivatakseni "vanhoja, hyviä aikoja". Tämä muutos kuvailukulttuurissa vain sinänsä on kiinnostava!)

Itse olen aina rakastanut valokuvaamista. Kun katselee kuvia menneiltä vuosikymmeneltä, ne "tavalliseen arkeen" liittyvät kuvat ovat minusta erityisen kiinnostavia: tuollainen koulureppu oli meidän penskalla,  siinä syödään välipalaa koulun jälkeen, silloin syötiin aina tuon merkkistä ruisleipää, onpas keittiö ollut hassun ja erilaisen näköinen... jne. 

Ei-tervetullut muutos on mielestäni nykyajan ryppyotsaisuus kuvien suhteen, mikä johtunee siitä, että taustalla on aina pelko siitä, että kuvat joutuvat someen, ja oman someprofiilin on oltava täydellinen ja kiiltokuvamainen. Ennen vanhaan kun vietettiin esim. naisporukalla mökillä rentoa (alkoholinhuuruista) saunailtaa, tuli kuvia räpsittyä aika paljon, mutta ne olivat paljon spontaanimpia otoksia ja tulivat vain omaan kotialbumiin. Minulla on paljon "aitoja" kuvia erilaisista hetkistä, saunanraikkaisiinkin otoksiin moni suostui mielellään, samaten hulvattomiin kuviin aamuyön tunnelmista. Ylipäätään moni suhtautui väliinpitämättömästi siihen, että joku ottaa kuvia, ja sellaisia ihmisiä, jotka eivät halunneet tulla kuvatuksi ollenkaan, oli vähemmän. Johtui ehkä siitä, ettei ollut vaaraa, että kuvat joutuisivat levitykseen. Nykyään taas ihmisiä ei ole sosiaalisesti suotavaa kuvailla spontaanisti ainakaan naisporukassa: yleensä sovitaan, että hei, otetaan hetken päästä kuvia (ja ryhmäkuva tottakai), ja kaikki katoavat puoleksi tunniksi ehostautumaan ja laittamaan hiuksia. Sitten poseerataan kankeasti pitkän aikaa niin, että meinaa jo hätäisimmillä hermo mennä. Sitten alkaa kauhea vääntö siitä, että mitä saa laittaa Instagramiin / Facebookiin, aina joka kuvassa on joku, joka ei ole tyytyväinen pärstäänsä, vaan haluaisi mielummin toisen kuvan. Ääneen lausumaton sääntö on, että loppuillasta ei juurikaan kuvia napata, vaikka meno vain paranisi. Vaikka ne niitä hauskimpia muistoja olisivat. Mutta ihmisillä on nykyään kova tarve suojella itseään ja imagoaan, mikä lienee ymmärrettävää, kun ennen kaikki jäi itsestään selvästi vain lähipiirille muistoksi.