Sain tietää että ystäväni on raskaana mutta en osaa olla iloinen

Kateus? Sinulla itsellä ei ole lapsia mutta haluaisit?

Et ole kamala. Ihminen saa ajatella juuri noinkin. Vaikka toinen on ystäväsi, saat pitää asenteesi ja tunteesi. Mutta älä ole häntä kohtaan tahditon. Iloista sinun ei pidä mitenkään näytellä, mutta kysy silloin tällöin aoimin mielin kuulumisia.

Vierailija kirjoitti:

Kateus? Sinulla itsellä ei ole lapsia mutta haluaisit?

En tiedä. No tavallaan haluaisin joo, mutta en ehkä näin nuorena. Ehkä 27-30 olisi sopiva ikä. Haluan saada hyvän vakkarityön ja matkustella ja nauttia omasta ajasta pari vuotta. En osaa sanoa :( ehkä taustalla on osittain pelko lapsettomuudesta (ei siis ole edes todettu mitään tähän viittaavaa, mutta eikö se ole aika yleistä?)

Ap

Minä koin samanlaisen tunteen silloin, kun tiesin ystäväni lapsen isän olevan väkivaltainen.

No ei siitä tarvitse mitenkään onnellinen olla. Saat tuntea mitä tunnet. Minusta ainakin olisi ihan hirveää, jos ihmiset kokisivat tarpeelliseksi vain muodon vuoksi olla jotain mieltä minun raskauksistani. Raskaus on jokaisen naisen oma valinta ja jos onni siitä on riippuvaista muiden tunteista asiaa kohtaan niin ei ole hyvin asiat.

Mistähän tuo sinulla johtuu? 

Minulla on yksi ystävä tällä hetkellä raskaana ja iloitsen kyllä raskaudesta mutta samalla on mielessä paljon mitä en voi sanoa ääneen.. Ystävä tuli raskaaksi hedelmöityshoidoilla koska miehensä on steriili, saivat hoidon ilmaiseksi koska miehen steriiliys johtuu jostain armeija-aikaisesta tapahtumasta. Ystävä suunnittelee jättävänsä miehen pian lapsen synnyttyä, rakkautta ei ole ja suhde on vaikea mutta haluaa lapsen joten sinnitteli siihen asti että pääsivät hoitoihin. 

Toinen on sitten siskoni joka yrittää raskautta, rakastan siskoani ja hänen lapsiaan mutta voi että hän osaa olla energiaa ja aikaa vaativa raskaana ollessaan! Pari kk sitten kun jättivät ehkäisyn pois hän laitteli jatkuvalla syötöllä viestejä vain muutama päivä ovulaation jälkeen että on paha olo, oksettaa, vatsaa nippaa, olenkohan jo raskaana, taisi tärpätä jne. No ei tärpännyt vielä sillä kierrolla mutta muistin taas miten tiiviiseen tahtiin hän tulee päivittämään oloaan sitten kun oikeasti on raskaana. Hän laittelee viestiä minulle, yhteisiin ryhmiin, päivittää facebookiin, snäppää jne, ihan jatkuvalla syötöllä. Suunnilleen niin että aamulla kun hän herää tulee ensimmäinen viesti jossa kertoo miten yö meni ja siitä se sitten jatkuu koko päivän iltaan asti :D Viimeksi raskaana ollessaan hän oli työsuhteessa ja saikutti koko ajan, nyt hän on aloittanut opinnot tässä kuussa vaikka tiesi että raskaus on suunnitteilla ja selittää että pystyy varmasti ainakin jouluun asti opiskelemaan ja olemaan harjoitteluissa ihan normaalisti että eihän hänen edellisetkään raskaudet ole olleet vaikeita muuten kuin ihan viimeiset viikot! Muisti suojelee häntä, minua ei. Viime raskauden isoin valitus oli rankka raskauspahoinvointi joka hänen kohdallaan oli sitä että häntä oksetti, kertaakaan ei oksentanut mutta selitti silti kaikille miten on kärsinyt niin rankasta raskauspahoinvoinnista että ei ole pystynyt olemaan töissä edes :/  

En minä voi siskolle sano että ei kiinnosta sun raskautes. Eikä se edes ole niin ettei kiinnosta, tottakai kiinnostaa. Liika on vain liikaa, en tiedä mitä tehdä ja vastata jos saan joka päivä viisi kertaa viestin että onpas paha olo ja mitähän tälle tekisi kun ei mikään auta :( En vastaa kaikkiin viesteihin ja sisko on siihen kyllä tottunut mutta sitten samaan aikaan hän usein valittaa ystävistä jotka eivät vastaa ja selittää miten yksinäinen on. Nyt hän on vielä "yksin" raskaana eli ainoana kaveripiiristä, aina ennen on ollut vähintään yksi kaveri osin samaan aikaan raskaana ja tuo tarkoittaa isompaa viestitulvaa kun ei ole edes sitä yhtä jonka kanssa vaihtaa kokemuksia oloista. 

Olipas vuodatus, sori. 

No ihan normaali reaktio. Tottakai raskaus ja lapsi ainakin alkuun muuttaa ystävyyssuhdetta ja on ihan on surra sitä. Myös kateuden ym tunteet on ihan nnormaaleja. Ajatukaet eivät ketään vahingoita tai tee sinusta pahaa ihmistä, kunhan et lpukkaa ystävääsi.

Tuttu tunne. Itsellä kamala vauvakuume mutta elämäntilanteesta johtuen (opiskelut kesken) ei ihan vielä olisi vauvan aika. Mutta kuume on kova, aivan järjetön.

Ystävät saavat lapsia ja toki olen heidän puolestaan iloinen ja näytän sen heille myös. Mutta samaan aikaan kamala kateus tai joku vastaava tunne, en osaa selittää. Raskausuutisten, päivitysten ja vauvakutsujen jälkeen olen vain tihrustanut itkua. Toki ihanaa että he saavat vauvan ja ovat onnellisia mutta samaan aikaan omaa rintaa puristaa enkä osaa täysillä ja aidosti iloita kun omat ajatukset ja vielä toteutumattomat haaveet painavat harteilla.

Nojoo, ehkei ihan sama asia mutta olen itselleni vihainen näistä tunteista ja tuntuu että olen ihan kamala ihminen. Ei näin kai saisi tuntea?