Lapsen hankinta adoptoimalla ekologista ja eettisestä näkökulmasta

Ootko oikeesti unohtanu ottaa iltalääkkees?

vai oletko vain vkl lomalla?

Eettisesti kestävintä olisi, että lapset saisivat elää oman kulttuurinsa parissa. Jos haluat lapsen, tee oma. Itsetehdyt lapset ovat laadukkaita.

Joo, no se lapsen adoptointi noin sosiaalisessa mielessä on tragedia. Eteenkin kun lapset ovat monesti siellä orpokodissa koska vanhemmat ovat biin köyhiä. Suku voi käydä katsomassa ym. edelleen. Ja sit lapsi adoptoidaan, revitään juuriltaan.

Joo ehkä se lapsi kannattaa unohtaa, jos maapallon säilyminen noin paljon mietityttää. Onneksi sain kasvaa 70/80-luvulla niin ei tarvinnut sotkea omia lapsia ja hiilijalanjälkeä keskenään!

Ei sillä etteikö maapallostakin ole syytä olla huolissaan, mutta miksi olisin noin suomettunut, että juuri minun pitäisi pidättäytyä siitä niiden eduksi, jotka oman lapsen hankkivat?

En ehkä adoptoisi tuolla asenteella mitään tai ketään. Ihmisen, lapsenkin, elämä kun on muutakin kuin kärsimystä. Ja kyllä elämä suomessa on keskinmäärin hyvää ja tulee varmaan aika pitkään olemaankin. sanon tämän siksi, että oman äitini negatiivisuus ja piruja maalaileva asenne on vaikuttanut minuun paljon. Aikuisenakin se vielä painaa alas ja pitää toisinaan muistuttaa itseään kuinka hyvin asiat ovat ja että minä kelpaan. Adoptiossa miettisin sitä kuinka riistän lapselta oman kulttuurinsa. Kaverini on adoptoitu ja aikuisena etsi biologisia sukulaisiaan ja muutti takaisin kolumbiaan. Kaipuu oli kai liian kova ja perhe suomessa ei voinut ymmärtää tätä. Apotioita tehdään vähän nykyisin eikä.se ole mikään helppo ja nopea tie vanhemmuuteen.

Adoptio voi olla eettisesti perusteltua, jos adoptoi vanhempia lapsia lastensuojelun kautta. Kansainvälisessä adoptiossa on vakavia eettisiä ongelmia. Lapsen on parasta elää omassa kulttuurissaan, omien vanhempiensa tai sukulaistensa kasvattamana, jos nämä ovat kelvollisia hoivaaman lasta.

Vastoin monien uskomuksia, maailmassa ei suinkaan ole kasoittain vastasyntyneitä ei-toivottuja tai lastenkodissa riutuvia orpoja. Ja kannattaa tutustua adoptoitujen ihmisten blogeihin - monet kokevat adoption olleen heille negatiivinen asia.

Niin, jos nyt miettisi adoptiota vaikka jostain köyhistä olosuhteista afrikasta ja ilman adoptiota lapsi todennäköisesti kuolisi muutamassa vuodessa nälkään tai tauteihin, niin olisihan se ekologisesti yhtä huono vaihtoehto sellainen adoptoida kuin tehdä oma lapsi. Maapallolle on aika se ja sama, jos yksi kuolee ja toinen syntyy tai ettei se yksi kuolisikaan mutta se toinen jäisi kuitenkin syntymättä.

Toisaalta pitäisi sitten myös ajatella missä sen lapsensa kasvattaa ja missä itsekin elää. Täällä Suomessa väittäisin ihmisen hiilijalanjäljen olevan aivan toista luokkaa kuin niissä köyhissä maissa, joissa mahdollinen ruoka viljellään luomuna itse kun muuhun ei ole varaa. Ei osteta vaatteita, ei edes käytettyjä, ei ole koulurakennuksia ja koulukirjoja jne.

Jos asiaa tarpeeksi pitkälle miettii niin väkiluvustahan voi itsensä aina halutessaan vähentää. Jää luonnon kuormittaminen huomattavasti pienemmäksi, eikä tule vahinkolasta (aborttihan on eettisesti väärin viatonta sikiötä kohtaan, eikö?) kuluttamaan resursseja.

Kuten sanottu, adoptio ei tosiaankaan ole mikään eettinen valinta.

Kansainvälisessä adoptiossa toki on nuo lapsen kulttuuriongelmat läsnä, mutta kotimaan sisäisessä adoptiossa kulttuuri pysyy samana ja biologiseen perheeseen voi mahdollisuuksien mukaan olla yhteydessäkin.

Adoptiossa eettinen näkökulma on ihan keskeinen; siinä etsitään lapselle vanhemmat, jotka pitävät huolta ja jotka ovat lapsen perhe. Jokaisen lapsen on paras kasvaa ja elää perheessä, ei laitoksessa, tulla yksilönä rakastetuksi ja saada rakastaa hänelle läheisiä, erityisiä ihmisiä, omaa perhettä. 

Minusta on aivan turha ja alytöntä miettiä adoptiota ekologisesta näkökulmasta. Se ei ole vastaus planeettamme ekologisiin onggelmiin, eikä sen sitä pidä olla, ratkaisut löytyvät muualta jos ovat löytyäkseen.